Deinococcus geothermalis. Kuva: Raija Peura/Oulun yliopisto Elektronioptiikan laitos
Deinococcus geothermalis. Kuva: Raija Peura/Oulun yliopisto Elektronioptiikan laitos

Huimia määriä radioaktiivista säteilyä kestävä bakteeri ei matkannut maapallolle avaruudesta.

Deinococcus-suvun bakteerit tunnetaan kyvystään sietää valtavia määriä radioaktiivista säteilyä. Kun ihmiset käristyvät hengiltä noin 10 Gy:ssä, Deinococcus radiodurans kestää vähintään 3000-kertaisen annoksen. Koska luonnollinen taustasäteily maapallolla on normaalisti hyvin matala, jotkut ovat ehdottaneet, että bakteeri olisi tullut meille ulkoavaruudesta ja säteilyn sietokyky olisi sopeutuma avaruuden oloihin.

Venäläis-yhdysvaltalainen tutkimusryhmä sai nyt selville, että D. radiodurans on kuin onkin kotoisin maapallolta ja sijoittuu luontevasti kotoisten bakteeriemme sukupuuhun. Tutkimus nimittäin paljasti, että bakteerin dna-jaksot ovat hyvin läheisiä Maassa elävien bakteerien jaksoille.

Tutkimuksessa luettiin lähisukuisen Deinococcus geothermalis-lajin koko genomi ja verrattiin sitä D. radioduransin genomiin. D. radiodurans kestää säteilyä eniten, mutta D. geothermalis yltää hyvälle kakkossijalle.

Aikaisemmin tutkijat ovat erottaneet D. radioduransin genomista lukuisia geenejä, joiden on uskottu olevan säteilyn sietokyvyn taustalla.

Geenien vertailu D. geothermaliksen genomiin kuitenkin osoitti, että yhteisiä geenejä on paljon vähemmän. Koska sietokykyä koodaavien geenien on oltava näiden yhteisten geenien joukossa, tutkijat voivat kohdistaa kokeensa entistä tarkemmin näiden geenien alueelle.

D. radiodurans löydettiin vuonna 1956, kun tutkijat yrittivät steriloida purkitettua ruokaa säteilyttämällä. Kun ruoka pilaantui vielä suurtenkin säteilyannosten jälkeen, tutkijat analysoivat näytteitä tarkemmin ja löysivät D. radioduransin.

D. geothermalis puolestaan muodostaa limaisia kasvustoja teräs- ja metallipinnoille ja on suuri ongelma muun muassa paperitehtaissa.

Tutkimuksesta kertoi PLoS One.