Metaania kuplii 425 metrin syvyydessä Virginian edustalla. Kuva: NOAA Okeanos Explorer Program, 2013 Northeast U.S. Canyons Expedition
Metaania kuplii 425 metrin syvyydessä Virginian edustalla. Kuva: NOAA Okeanos Explorer Program, 2013 Northeast U.S. Canyons Expedition

Lämpeneminen uhkaa kiihdyttää kovan kasvihuonekaasun pulppuamista valtamerten pohjista.

Yli 500 uutta metaanilähdettä on löytynyt Atlantin pohjasta Yhdysvaltain rannikon edustalta. Tutkijat arvioivat Nature Geoscience -lehdessä, että samankaltaisia metaanin purkautumiskohtia on maailman valtamerissä kymmeniätuhansia.

Vuodot ovat etupäässä peräisin jään kaltaisista metaaniklatraateista eli -hydraateista, joita on mannerjalustoissa: mantereita ympäröivä matalan merialueen pohjan sedimenteissä. On arvoitu, että metaanijäässä uinuu hiiltä yhtä paljon kuin Maan muissa fossiilisen polttoaineen lähteissä yhteensä. Kuuma kysymys onkin, alkavatko klatraatit sulaa ja päästävätkö ne metaaninsa mereen ja sieltä ilmoille kiihdyttämään ilmaston lämpenemistä.

Mississipin osavaltionyliopiston Adam Skarke kollegoineen löysi uudet purkautumispaikat kaikuluotauskartoituksella. Tätä ennen tunnettiin Yhdysvaltain itärannikon edustan merialueelta vain kolme metaania kuplivaa kohtaa.

Enemmistö löydetyistä metaanilähteistä sijaitsee 400–600 metrin syvyydessä. Tämä on yläraja sille, että klatraatit pysyvät vakaina. Jos merivesi lämpenee entisestään, juuri tässä syvyydessä olevat metaanivarannot voivat alkaa purkautua toden teolla. Jo nyt osa havaituista päästöistä johtuu ilmeisesti lämmenneistä vesistä, joskin toiset metaanilähteet ovat kuplineet yli tuhat vuotta.