Merimatelija Lariosaurus balsami eli triaskaudella, joka päättyi 201 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: Ghedoghedo, Wikimedia Commons
Merimatelija Lariosaurus balsami eli triaskaudella, joka päättyi 201 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: Ghedoghedo, Wikimedia Commons

Seleeni hupeni meristä juuri ennen kolmea suurta sukupuuttoaaltoa.

Seleeni on välttämätön hivenaine kaikille eläimille ja useimmille kasveille. Jos sitä on ravintoketjussa liian vähän, seuraukset ovat vakavat. Sen ja muiden hivenaineiden puute on voinut vaikuttaa jopa kolmeen Maan historian massasukupuuttoon, väittävät John Long Flinders-yliopistosta Australiasta ja hänen työtoverinsa.

Tähän mennessä planeettamme on kokenut viisi suurta sukupuuttoaaltoa. Kahden järisyttävimmän syistä tutkijat ovat melko yksimielisiä: 66 miljoonaa vuotta sitten dinosaurukset tappoi suuri asteroidi, joka mätkähti nykyisen Meksikon kohdalle. Permikauden lopun katastrofin 252 miljoonaa vuotta sitten aiheuttivat valtavat tulivuorenpurkaukset Siperiassa.

Sen sijaan ei ole selvyyttä siitä, mikä johti kolmeen muuhun massasukupuuttoon. Ne päättivät ordovikikauden noin 443 miljoonaa vuotta sitten, devonikauden 371 miljoonaa vuotta sitten ja triaskauden 201 miljoonaa vuotta sitten.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Long kollegoineen on analysoinut useiden hivenaineiden pitoisuuksia sadoista merenpohjan kerrostumista kerätyistä näytteistä. Aiemmin tänä vuonna ryhmä sai selville, että valtamerissä oli korkeita pitoisuuksia hivenaineita, kuten sinkkiä, kuparia, mangaania ja seleeniä, silloin, kun ne olivat tuottavimmillaan. Tällainen jakso oli muun muassa kambrikauden räjähdys 542–530 miljoonaa vuotta sitten, jolloin valtaosa nykyisten eliöiden pääjaksoista syntyi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tuoreessa tutkimuksessaan tiimi on keskittynyt seleeniin ja osoittaa, että hivenaineen määrä merivedessä laski merkittävästi juuri ennen kolmea arvoituksellista sukupuuttoaaltoa. Se putosi alle yhteen prosenttiin siitä, mikä sen pitoisuus merivedessä on nykyisin.

Hivenaineiden vähyys ei ole joukkotuhojen ainut syy, mutta se on seikka, joka ajoittuu yhteen niiden kanssa, sanoo Long New Scientist -lehdelle.

Seleenin ja muiden hivenaineiden pitoisuuden vaihteluille merivedessä on useita selityksiä. Se saattaa liittyä siihen, että ilmakehän happi väheni ja samalla hidastui eroosio, joka kuljetti hivenaineita maan kivistä jokiin ja meriin. Sitten esimerkiksi juuri seleeninpuutoksesta kärsivä kasviplankton alkoi voida huonosti ja tuottaa entistä niukemmin happea. Seurasi lumipalloefekti, joka romahdutti sekä hapen että hivenaineiden tasot.

Toinen selitys merten hivenainekatoon saattaa olla mannerlaattojen rauhoittuminen. Kun laatat liikkuvat ja törmäilevät toisiinsa, meriin irtoaa runsaasti kaikenlaista, kuten hivenaineita.

Tutkimuksen julkaisi Gondwana Research.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä21600

Minä mietin muinaisen flooran ja faunan seleenikieroa, sillä nykyihmisellä (60kg) alle 40 microgrammaa päivässä on vaje, mutta yli 400 mikkiä on jo toksista.

Jos artikkelissapuhutaan sadasosasta tai satakertaisesta seleenin määrästä, niin miten se tulisi suhteuttaa tuohon?

Luulen austarialaisten ampuneen ohi, eli löysivät sattuman,jolle antoivat liikaa arvoa.

All living things have the ability to heal themselves naturally!

jussipussi
Seuraa 
Viestejä59863

Euroopassa suhteellisen alhainen Seleenin saanti saattaa lisätä tiettyjen syöpätyyppien esiintymistä.

"Prediagnostic selenium status and hepatobiliary cancer risk in the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition cohort1,2

http://ajcn.nutrition.org/content/104/2/406

Abstract

Background: Selenium status is suboptimal in many Europeans and may be a risk factor for the development of various cancers, including those of the liver and biliary tract.

Objective: We wished to examine whether selenium status in advance of cancer onset is associated with hepatobiliary cancers in the EPIC (European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition) study.

Design: We assessed prediagnostic selenium status by measuring serum concentrations of selenium and selenoprotein P (SePP; the major circulating selenium transfer protein) and examined the association with hepatocellular carcinoma (HCC; n = 121), gallbladder and biliary tract cancers (GBTCs; n = 100), and intrahepatic bile duct cancer (IHBC; n = 40) risk in a nested case-control design within the EPIC study. Selenium was measured by total reflection X-ray fluorescence, and SePP was determined by a colorimetric sandwich ELISA. Multivariable ORs and 95% CIs were calculated by using conditional logistic regression.

Results: HCC and GBTC cases, but not IHBC cases, showed significantly lower circulating selenium and SePP concentrations than their matched controls. Higher circulating selenium was associated with a significantly lower HCC risk (OR per 20-μg/L increase: 0.41; 95% CI: 0.23, 0.72) but not with the risk of GBTC or IHBC. Similarly, higher SePP concentrations were associated with lowered HCC risk only in both the categorical and continuous analyses (HCC: P-trend ≤ 0.0001; OR per 1.5-mg/L increase: 0.37; 95% CI: 0.21, 0.63).

Conclusion: These findings from a large prospective cohort provide evidence that sub optimal selenium status in Europeans may be associated with an appreciably increased risk of HCC development."

Sisältö jatkuu mainoksen alla