Seeprakala osaa kasvattaa yhteen katkenneen selkäytimen. Kuva: Christian Westerback / HS
Seeprakala osaa kasvattaa yhteen katkenneen selkäytimen. Kuva: Christian Westerback / HS

Seeprakalalla on ihmeellinen kyky selvitä vammoista, jotka ihmisille olisivat halvaannuttavia tai jopa tappavia.

Tuiki tavallisena akvaariokalana tunnettu seeprakala osaa jotain, mistä huippukirurgit voivat vain haaveilla: se pystyy kasvattamaan katkenneen selkäytimensä uudelleen. Yhdysvaltalaisen Duken yliopiston tutkijat keksivät nyt, miten eväkäs tempun tekee.

Kun seeprakalan selkäruoto vaurioituu, vaurioitunutta kohtaa ympäröivät hermoston tukisolut alkavat kurottaa toisiaan kohti vamman yli. Solut voivat puskea jopa kymmenen kertaa oman mittansa pituisia ulokkeita, jotka lopulta kohtaavat.

Varsinaiset hermosolut seuraavat perässä. Vain kahdessa kuukaudessa vammakohta on täyttynyt uudella hermokudoksella, ja kala pystyy uimaan entiseen tapaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkijat etsivät kokeissaan geenejä, jotka ohjaavat tätä paranemista. Kuten usein, tämäkin toiminto osoittautui lukuisten geenien yhteispeliksi. Erityisen mielenkiintoiseksi osoittautuivat kuitenkin geenit, jotka vaikuttavat kudosten yhteenliittymistä ohjaavaan kasvutekijään ctgf:ään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun kalan ranka vammautui, ctgf-proteiinin määrä nousi hermoston tukisoluissa, jotka sitten alkoivat parsia selkäydintä kokoon.

Ihmisenkin keho tuottaa samannimistä proteiinia, mutta sen rakenne poikkeaa hieman seeprakalan vastaavasta. Tutkijat siirsivät kokeeksi seeprakalan rankaan ihmiseltä eristettyä kasvutekijää nähdäkseen, vaikuttaako se samaan tapaan. Ihmisen proteiineilla vamma parani pikatahtia.

Tästä huolimatta tutkimusryhmän jäsenet eivät usko, että ctgf:n ruiskuttaminen selkäytimeen parantaisi ihmisten rankavammoja. Nisäkkäillä paranemisprosessi on monimutkaisempi kuin kaloilla muun muassa siksi, että meillä vammautuneeseen kohtaan kasvaa arpikudosta.

Havainnosta seuraa kuitenkin jatkotutkimusta, joissa saman proteiinin toimintaa kokeillaan nisäkkäillä.

”Hiirikokeet voisivat olla avain”, sanoo tutkimusta tehnyt Mayssa Mokalled tutkimustiedotteessa. Tutkimusryhmä aikoo jatkaa seeprakalan parissa tutkimalla muita rankavamman paranemiseen vaikuttavia proteiineja.

Tutkimuksen julkaisi Science.

Sisältö jatkuu mainoksen alla