Toksoplasmaloinen leviää suvullisesti vain kissoissa, ja se on vaarallinen myös kissalle itselleen. Kuva: Mara Zemgaliete
Toksoplasmaloinen leviää suvullisesti vain kissoissa, ja se on vaarallinen myös kissalle itselleen. Kuva: Mara Zemgaliete

Sikiöille toksoplasma voi koitua kuolemaksi, mutta aikuisillakin se voi laukaista monien neurologisten sairauksien puhkeamisen.

Arviolta kolmasosa maailman ihmisistä on kantanut jossain vaiheessa elämäänsä toksoplasmaloista. Tartuntaa ei välttämättä itse huomaa, vaikka loisinfektion vaikutus voi näkyä kehossa vuosikymmeniä.

Loistartunnan on havaittu lisäävän sairastumisriskiä muun muassa Alzheimerin ja Parkinsonin tauteihin, epilepsiaan ja skitsofreniaan. Myös raivopuuskasyndrooma on tartunnan saaneilla muita yleisempi.

Kalifornian yliopiston tutkijat selvittivät loisen ja neurologisten sairauksien yhteyttä hiirikokeilla Plos Pathogensin julkaisemassa tutkimuksessa. Hiiret ovat toksoplasmaloisille suotuisia isäntiä, sillä niiden kautta loisille avautuu tie kohti niiden suosikki-isäntiä kissoja.

Loinen voi monistaa itseään minkä hyvänsä nisäkkään elimistössä, mutta ainoastaan kissassa ne lisääntyvät suvullisesti. Loisen aiheuttama infektio eli toksoplasmoosi ilmenee hiirissä esimerkiksi siten, että kissanpissa alkaa vetää niitä puoleensa. Yleensä hiiret välttävät kissan hajujälkiä, mutta loinen sekoittaa niiden aivot ottamaan riskin.

Nyt tutkijoille selvisi, miten loinen tämän tekee. Sen laukaisema infektio lisää aivojen tärkeimmän välittäjäaineen glutamaatin tuotantoa. Se vie viestejä hermosolujen välillä. Jos glutamaattia erittyy hermosoluista liikaa, ne eivät pian enää pysty viestimään toisilleen ja solut kuihtuvat pois.

Jotta liiallinen glutamaatti ei pääsisi vahingoittamaan hermosoluja, sitä alkavat siivota pois astrosyyteiksi kutsutut solut. Niiden avulla glutamaatti muuttuu glutamiiniksi, jota keho pystyy edelleen jalostamaan aivojen tarvitsemaksi energiaksi.

Toksoplasmoosi estää astrosyytteja toimimasta, ja siksi solujen väliin jää vellomaan ylen määrin glutamaattia.

Glutamaatin liikatuotanto liittyy myö ms-tautiin ja als-tautiin, joka on vienyt muun muassa fyysikko Stephen Hawkingin liikkumis- ja puhekyvyn.

Koska als-tautia sairastavat hiiret ovat aiemmissa kokeissa hyötyneet keftriaksoniksi kutsutusta antibiootista, tutkijat kokeilivat antaa sitä myös toksoplasmoosiin. Antibiootti auttoi hiirten aivoja siivoamaan ylimääräistä glutamaattia ja palauttamaan aivojen toiminnan normaaliksi.

Lisätutkimusta tarvitaan, jotta havaintoa voidaan jalostaa hoidoksi asti. Käyttökelpoisuutta heikentää se, että useimmat ihmiset eivät edes huomaa sairastuneensa toksoplasmoosiin sen akuutissa vaiheessa.

Loiset jättävät aivoihin kystia, joista ne voivat aktivoitua myöhemmin elämän aikana. Loiset viihtyvät aivoalueilla, jotka liittyvät riskinottoon, mikä voi selittää tartunnan yhteyttä esimerkiksi raivopuuskasyndroomaan. Tutkijat kertova tiedotteessa, että seuraavaksi he yrittävät keksiä keinon tuhota näitä kystia.

Toksoplasmaloinen tarttuu ihmiseen yleensä huonosti pestyjen kasvisten tai huolimattomasti kypsennetyn lihan välityksellä. Parhaiten sitä voi vältellä hyvällä käsi- ja keittiöhygienialla.

Toksoplasmaloinen ei ole aikuisille ylettömän vaarallinen, mutta sikiölle se on vakavampi juttu. Äidin loistartunta raskauden aikana voi vahingoittaa lapsen aivoja pysyvästi ja johtaa jopa keskenmenoon.

Koska toksoplasmaloisten pääisäntä on kissa, odottavia äitejä neuvotaan pidättäytymään kissanhiekka-astioiden tyhjentämisestä.