Yhteiskunnan perustustyössä henkensä heittänyt Atta colombica -muurahaiskuningatar.
Kuva: Boris Baer
Yhteiskunnan perustustyössä henkensä heittänyt Atta colombica -muurahaiskuningatar. Kuva: Boris Baer

Kuningattaren vastustuskyky laskee sperman varastoinnin takia.

Yleisen käsityksen mukaan siittiöitä on tuhlattavaksi asti, minkä vuoksi koiraat ovat niitä aina auliina tarjoamassa naaraille. Hyönteisten maailmassa siittiöillä on kuitenkin hintansa. Mitä enemmän siittiöitä muurahaiskuningatar varastoi siemensäiliöönsä, sen nopeammin se kuolee. Näin osoittaa Naturessa tällä viikolla julkaistu tutkimus. Kuolema on myös sitä todennäköisempi, mitä useamman koiraan siittiöitä sillä on sisällään.

Tutkijat ovat tienneet jo 1980-luvun alusta lähtien, että hyönteisten siittiöt pelaavat kovaa peliä. Esimerkiksi banaanikärpästen siittiöt ovat myrkyllisiä naaraalle, joten paljon seksiä harrastavat naaraat kuolevat muita aiemmin. Eräillä kovakuoriaisilla seksihormoneiden tiedetään johtavan immuunijärjestelmän heikentymiseen ja sitä kautta aikaiseen kuolemaan. Muurahaiset ovat erityistapaus, sillä ne voivat saada yhden häälennon aikana satoja miljoonia siittiöitä, jotka ne varastoivat siemensäiliöönsä.

Kööpenhaminan Biologisen Instituutin tutkijat Boris Baer, Sophie Armitage ja Jacobus J. Boomsma tutkivat ”spermasotaa” Panamassa elävälläAtta colombica -muurahaisella. Tämän lajin kuningattaret parittelevat tyypillisesti kahden tai kolmen koiraan kanssa ja perustavat sen jälkeen oman yhteiskunnan maan alle.

Ensimmäiset kuukaudet siellä ovat ratkaisevia. Kuningatar joutuu maan alla jatkuvasti erilaisten sienten, bakteerien ja muiden mikrobien hyökkäyksen kohteeksi, joten sen immunologisen yleiskunnon on oltava huippuluokkaa. Tutkijat kuitenkin havaitsivat, että kuningattaren vastustuskyky on suorassa suhteessa säilöttyjen siittiöiden määrään. Mitä enemmän siittiöitä ja mitä useammalta koiraalta, sitä kehnommaksi kuningattaren vastustukyky laskee.

Jos kuningatar selviää ensimmäisen työläissukupolven kuoriutumiseen asti, sen mahdollisuudet selviytyä paranevat. Työläiset nimittäin nuolevat kuningattaren säännöllisin väliajoin puhtaaksi patogeenisista mikrobeista.

Muoviroskaa on ajelehtinut rannalle. Kuva: Bob Jones

Pienet katkat silppuavat mereen päätyviä muovipusseja hyvin hienojakoiseksi roskaksi, joka voi päätyä ravintoketjuun.

Ihmiskunta tuottaa vuodessa järjettömän määrän muoviroskaa. Tuoreen tutkimusarvion mukaan muovia on synnytetty maailmaan 1950-luvun jälkeen 8,3 miljardia tonnia. Valtaosa siitä päätyy roskana kaatopaikoille ja hyvin suuri osa myös mereen.

Uutena huolenaiheena on mikromuovi eli häviävän pienet muovihiukkaset. Niitä kulkeutuu meriin esimerkiksi muoviteollisuuden raaka-aineista ja keinokuituvaatteista.

Nyt englantilaisen Plymouthin yliopiston tutkijat selvittivät, mitä tavalliselle kaupan muovipussille tapahtuu meren eläinten käsittelyssä. Tulos viittaa siihen, että eläimet itsekin hajottavat muovia mikroskooppisiksi palasiksi, joka päätyy ravintoketjuun.

Tutkijat asettivat erilaisia muovipusseja Orchestia gammarellus -katkan saataville sekä laboratoriossa että meressä. Nämä parisenttiseksi kasvavat katkat ovat hajottajia, jotka syövät merenpohjasta kasvien ja eläinten jäänteitä. Kyseistä katkalajia esiintyy Euroopan rannikoilla Norjaa ja Islantia myöten.

Katkat silppusivat ja repivät muovipusseja pieniksi paloiksi ja niiden ulosteista löytyi keskimäärin puolen millin kokoisia muovihippusia. Muovin laatu ei vaikuttanut tulokseen - katkat hajottivat yhtä ahnaasti tavallisia kuin biohajoavastakin muovista tehtyjä pusseja.

Katkojen kiinnostusta lisäsi kuitenkin huomattavasti se, kun muovipussien päälle annettiin kasvaa mikrobimatto. Tämä biofilmi nopeutti muovin silppuamista nelinkertaisesti, eli katkat saattavat jopa erehtyä pitämään mereen päätyvää muovia ravinnonlähteenä, kun se aikansa muhittuaan maustuu bakteerikasvustolla. Havainto on linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Niissä on havaittu, että eläimet saattavat erehtyä pitämään muovia ruokana.

Silppuamistahdista tutkijat laskevat, että yksi ainoa kaupan muovipussi saattaa pohjan eläinten käsittelyssä hajota jopa 1,75 miljoonaksi mikroskooppiseksi palaseksi. Ne jäävät mereen.

Tutkimuksen tekivät Plymouthin yliopiston meribiologian opiskelijat Daniella Hodgson ja Amanda Bréchon professori Richard Thompsonin kanssa.

"Vuosittain tuotetaan arviolta 120 miljoonaa tonnia kertakäyttöisiä muoviesineitä kuten kaupan muovipusseja, ja nämä kertakäyttöiset muovituotteet muodostavat valtaosan kaikesta muoviroskasta. Ne ovat uhka meren elämälle jo sinällään, mutta tulos osoittaa, että meren eläimistö levittää jätettä entisestään", professori Thompson kommentoi tiedotteessa.

Tutkimuksen julkaisi Marine Pollution Bulletin.

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.