”Sikariasteroidi” on sisältä melko hauras. Ohessa taitelijan näkemys.
”Sikariasteroidi” on sisältä melko hauras. Ohessa taitelijan näkemys.

Mahdollinen vesi ei höyrystynyt edes Auringon lähellä, koska pinnan eristävä hiilikerros on niin paksu.

Asteroidi ulkoavaruudesta piipahti hetken aurinkokunnassamme. Se on jo poistumassa, mutta sitä on viime viikolla vielä tutkittu tarkoin radiosignaalein.

Asteroidi löytyi jo 19. lokakuuta. Se sai havaijin kielestä nimen ’Oumuamua.

Asteroidista ei irronnut kaasuja tai vesihöyryä, kun se kävi äsken lähempänä Aurinkoa. Tämä tukee ajatusta, että asteroidilla ei olisi sisällään vesijäätä.

Viime havainnot viittaavat kuitenkin siihen, että vesijäätä voisi sittenkin lymytä sen pinnan alla. Asteroidia peittää paksu hiilinen pintakerros, joka olisi estänyt jään höyrystymisen.

Mittauksia teki viime viikolla esimerkiksi Green Bankin radioteleskooppi Virginiassa Yhdysvalloissa. Se tutki sikarin muotoista asteroidia neljällä eri radiotaajuudella.

Työ oli osa Breakthorough listen -hanketta, joka etsii älyllistä elämää avaruudesta. Sitä ei löytynyt tämän vierailijan pinnalta.

Tähtitieteilijöillä on nyt asteroidista heijastuneita radiojälkiä ja lisäksi jälkiä sekä näkyvillä aallonpituuksilla että infrapunassa. Yhdessä ne antavat varman tuloksen.

”Tiedämme nyt, että ’Oumuamuan spektri ei ole keinotekoinen”, sanoo asteroidin tutkintaa johtanut professori Alan Fitzsimmons Queensin yliopistosta Belfastissa Pohjois-Irlannissa.

Mittauksissa selvisi samalla, että 400 metriä pitkän asteroidin pintaan on kerrostunut miljoonien vuosien aikana paksuhko hiilinen kerros.

Se voi suojata sisuksen jäätä niin, ettei Auringon lämpö ei päässyt asteroidin ytimiin lämmittämään ja höyrystämään sitä, vaikka asteroidi kulki vain noin 37 miljoonana kilometrin päässä siitä. Maan keskietäisyys Aurinkoon on 149 miljoonaa kilometriä.

”Lähellä Aurinkoa ’Oumuamuan pinnalla oli ehkä 300 astetta celsiusta. Puoli metriä syvemmällä on kuitenkin niin viileää, että jää ei siellä sulanut, kertoo professori Fitzsimmons verkkopalvelu Science Dailylle. Tuloksista kertoi myös Nature Astronomy.

Kohteen massaa ei tiedetä. Asteroidi voi olla sisältä hauras, sanoo Fitzsimmons. Asteroidi pyörii akselinsa ympäri noin 7,5 tunnissa. Se viittaa siihen, että kohde voi olla sisältä yhtä kevyttä kuin talkki, kertoo BBC News.

Asteroidin koostumus yleensäkin viittaa siihen, että se on samankaltainen kuin aurinkokuntamme planeettojen ja asteroidien koostumus.

Asteroidin pitkulaista muotoa on mietitty. Yksi mahdollisuus on, että se koostuu alunperin erillisistä kappaleista. Painovoima ajoi ne yhteen esimerkiksi, kun isompi kappale hajosi.

Asteroidin osaset syntyivät isommasta kappaleesta esimerkiksi supernovan räjähtäessä. Törmäyksessä kahden tai useamman kappaleen ytimet olisivat yhtyneet ja jäätyneet pitkulaiseen muotoon.

Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota
Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota

”Kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, kehuu tutkija.

Anturi on tulostettu ensi kertaa suoraan iholle 3d-tulostimella. Tällainen tuloste voi esimerkiksi aistia ympäristön kemiallisia aineita.

Tulosteeseen voi liittää aurinkokennot. Valmistajan eli Minnesotan yliopiston mukaan tekniikka sopisi esimerkiksi sotilaille.

”Tulostimen voi ottaa repusta ja printata sillä anturin tai muun elektroniikan suoraan iholle. Tulostin olisi kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, sanoo Minnesotan yliopiston apulaisprofessori Michael McAlpinen PhysOrg-verkkojulkaisussa.

Menetelmän julkaisi Advanced Materials -lehti. Yliopiston video näyttää, kuinka elektroniikka tulostuu iholle.

"Tämän voi tehdä kannettavalla ja kevyellä tulostimella, joka maksaa alle 400 dollaria (330 euroa)”, sanoo McAlpinen.

Tulostin mukautuu käden pieniin liikkeisiin konenäön avulla.

”Vaikka yrittäisi kuinka pitää kättä paikallaan, käsi liikkuu hieman. Kädet ovat muutenkin erilaisia”, sanoo McAlpinen.

Konenäkö seuraa käden liikkeitä pienten merkkipisteiden avulla. Tulostukseen laite käyttää mustetta, joka on valmistettu hopeahiutaleista. Se kovettuu huoneenlämmössä. Yleensä 3d-tulosteet täytyy kovettaa korkeissa lämpötiloissa.

Kun haluaa tulosteen pois kädestään, voi sen irrottaa pinseteillä tai huuhtoa pois vedellä.

Arkielämässä iholle printattavalla biotulosteella voisi hoitaa haavaa. Tutkijat ovat jo kokeilleet haavan hoitoa hiirillä.

Myös ihonsiirto voisi onnistua. Joskus iholle ehkä tulostuu ”biomustetta”. Musteessa on uusia ihosoluja, jotka korvaavat sairaan ihon.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.