Ultraäänikuvassa sikiö seuraa kohdun seinän läpi paistavaa valokuviota. Kuva: Kirsty Dunn & Vincent Reid
Ultraäänikuvassa sikiö seuraa kohdun seinän läpi paistavaa valokuviota. Kuva: Kirsty Dunn & Vincent Reid

Sikiö reagoi etenkin kasvoja muistuttavien valokuvioiden liikkeeseen.

Tiedetään, että sikiöt voivat aistia äitinsä äänen, ja äänen kuuleminen vaikuttaa aivojen kehitykseen lapsen synnyttyä.

Nyt Lancasterin yliopiston tutkijat ovat havainneet jotain todella yllättävää: sikiöt voivat aistia myös valoa äidin vatsan läpi ja seurata katseellaan kasvonkaltaisia valokuvioita. Havainto julkaistiin Current Biology -lehdessä.

Tutkimuksessa oli mukana 39 sikiötä, kaikki 34. raskausviikolla. Tutkijat heijastivat kohdun seinämän läpi kirkkaalla valolla muodostettuja kolmiokuvioita, jotka mallintavat hyvin yksinkertaisesti ihmisen kasvonmuotoja.

Osa kasvokuvioista oli oikein päin ja osa ylösalaisin. Tutkijat seurasivat sikiön reaktioita 4d-ultraäänellä, joka näyttää sikiön liikkeet reaaliajassa.

Sikiöt reagoivat oikein päin oleviin kasvokuvioihin huomattavasti useammin kuin ylösalaisin käännettyihin ja seurasivat niitä katseellaan aivan kuten pienet vauvatkin tekevät.

”Vuosikymmeniä on tiedetty, että vauvat kiinnittävät katseensa mieluiten kasvoihin tai kasvonkaltaisiin muotoihin, mutta kukaan ei ole aiemmin yrittänyt selvittää, onko näin myös sikiöillä”, sanoo tutkimuksen johtaja, professori Vincent Reid Lancasterin yliopistosta.

Tutkijat ajattelivat aluksi, että sikiö reagoisi kaikkiin valokuvioihin siksi, että ne ovat sille uusia. Ne olisivat siis seuranneet katseellaan yhtä lailla ylösalaisin olevia kuvioita kuin oikein päin olevia. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan sikiöt kiinnittivät huomiota lähinnä oikein päin oleviin kuvioihin.

Löydös ei suinkaan tarkoita, että sikiö voisi havainnoida lähellä olevia ihmisiä äidin vatsan läpi. Kirkas valo kuitenkin läpäisee vatsanpeitteet. Tutkimus osoittaa myös, että mieltymys kasvoihin on olemassa jo kohdussa.

Professori Reid varoittaa kuitenkin raskaana olevia äitejä osoittelemasta kirkkaita valoja vatsaansa.

Tampereen yliopiston synnytys- ja naistentautiopin professori Johanna Mäenpää pitää tutkimustulosta hyvin yllättävänä.

”Aivan lähellä synnytystä kohtu on kyllä aika venynyt ja sen seinämä on hyvin ohut. Jos äiti ei ole kovin lihava, vatsanpeitteet ovat venyneitä ja niiden läpi valo ilman muuta heijastuu. On siis mahdollista, että sikiö pystyy tällaisia valokuvioita seuraamaan”, Mäenpää sanoo.

Reidin ryhmä aikoo seuraavaksi selvittää, pystyykö sikiö erottamaan myös lukumääriä ja numeroita.

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.