Vaikka menetelmät ovat maailmalla parantuneet, sikiöseulonta on Suomessa kehnompaa kuin ennen. Säästösyiden ja seulontamenetelmien kirjavuuden takia Downin sydrooma on lisääntynyt selvästi vasta-syntyneillä, kirjoittavat dosentti Riitta Salonen ja prof...

Vaikka menetelmät ovat maailmalla parantuneet, sikiöseulonta on Suomessa kehnompaa kuin ennen. Säästösyiden ja seulontamenetelmien kirjavuuden takia Downin sydrooma on lisääntynyt selvästi vasta-syntyneillä, kirjoittavat dosentti Riitta Salonen ja professori Ulf-Håkan Stenman Duodecim -lehdessä. 90-luvun lopulla syntyi vuosittain noin 10 Down-lasta 10 000 synnytystä kohden. Toissa vuonna luku oli 14,2. Downin oireyhtymä on tunnetuin kehitysvammaisuutta aiheuttava kromosomivaurio ja suurin yksittäinen kehitysvamma. Sen syy on ylimääräinen kromosomi 21. Sikiön kromosomipoikkeavuudet lisääntyvät äidin ikääntyessä.

Seulontakäytännöt vaihtelevat kunnittain, mikä aiheuttaa epätasa-arvoisuutta ja vaikeuttaa laadun tarkkailussa. Viime vuosina on monin paikoin siirrytty ultraäänitutkimukseen, jolla etsitään sikiön niskaturvotusta. Mittauksen varhaisuus, väärien hälytysten vähäinen määrä ja ylioptimistisuus tulosten suhteen ovat lisänneet sen suosiota, mutta samalla on syrjäytetty keskiraskaudessa tehtävä verikoe, joka on kuitenkin pelkkää ultraäänitutkimusta tarkempi menetelmä. Se myös löytää Downin lisäksi muita kehityshäiriöitä.

Kirjoittajien mukaan Suomi on niin pieni maa, että seulonnan tehokas järjestäminen vaatisi keskittämistä. Sikiöseulonnat ovat vapaaehtoisia, eivätkä ne kerro kaikkea: Downin sydrooma voi tulla yllätyksenä, vaikka seulonta olisi tehty.