Kokeessa keinopersoonan silmien räpsyttelyn pituus vaikutti siihen, miten monisanaisesti koehenkilö vastasi kysymyksiin. Kuva: Plos One / Paul Hömke
Kokeessa keinopersoonan silmien räpsyttelyn pituus vaikutti siihen, miten monisanaisesti koehenkilö vastasi kysymyksiin. Kuva: Plos One / Paul Hömke

Ihminen räpyttelee luomiaan 13 500 kertaa päivässä eikä vain kostuttaakseen silmään.

Silmien räpyttely vaikuttaa tiedostamattakin ihmisten välisissä keskusteluissa. Tähän viittaa koe, jonka Paul Hömke ryhmineen teki Max Planckin psykolingvistiikan instituutissa Radboudin yliopistossa Hollannissa.

Ihminen räpyttelee silmiään noin 13 500 kertaa päivässä. Se on paljon enemmän kuin tarvitsemme kuivuvan silmän kasteluun. On osoitettu, että räpsäytämme usein enemmän, kun keskustelussa on luonteva tauko.

Hömke pohti, voisiko niin pieni asia kuin silmien räpsyttely toimia keskustelussa jonkinlaisena palautteena, joka ohjaa keskustelua. Se olisi kuin pään nyökkäys. Me emme välttämättä edes tiedostaisi sitä.

Testatakseen tätä hän kehitti ryhmänsä kanssa kokeen, jossa oli apuna virtuaalitodellisuus. Kokeessa ihmiset puhuvat avatarin, siis keinopersoonan, kanssa.

Vapaaehtoiset vastasivat eri kysymyksiin, kuten ”Miten viikonloppu meni?”

Tutkijat saattoivat ohjailla avatarin kasvoja. Keinokasvot nyökkäsivät ja samalla räpäyttivät silmiään joko pitkään tai lyhyesti. Ero näissä oli pieni, sillä molemmat räpsäytykset kestivät kuitenkin alle sekunnin, toinen kuusi ja toinen kaksi sekunnin kymmenystä.

Kokeet osoittivat, että vastaajat kuitenkin havaitsevat tuon pienen eron lyhyen ja pitkän silmänräpäytyksen välillä. Jos avatar räpsytti silmiään pitempään, vastasi koehenkilö sanallisesti huomattavasti lyhyemmin.

Tutkijat arvelevat, että pitkä räpäytys toimii ihmisillä eleenä, jonka tarkoitus on ilmaista, että olen saanut riittävästi tietoa tällä erää ja voimme mennä eteen päin. Lyhyemmät vastaukset avatarin pidempiin räpäytyksiin näyttäisivät tukevan tätä olettamusta räpyttelyn tehtävästä.

Kukaan osallistujista ei huomannut eroja avatarin silmien räpsyttelyssä, kun sitä heiltä jälkikäteen kysyttiin. Tämä viittaa siihen, että vastaaja poimi tällaisen viestin avatarin kasvoista tiedostamatta, koska se kuitenkin vaikutti häneen.

Koe osoittaa, että hyvin pieni kasvojen ilme, kuten silmien räpsäytys ja sen kesto, on yksi sanattoman viestinnän muoto.

Hömke kertoo kokeestaan tiedelehti Plos Onessa. Siitä kertoi myös verkkolehti Science Daily.