Katseessa on voimaa. Kuva: Genusfotografen (Tommas Gunnarsson) / Wikimedia Commons
Katseessa on voimaa. Kuva: Genusfotografen (Tommas Gunnarsson) / Wikimedia Commons

Toisen katse saa käsittelemään asioita oman itsen kautta.

Ei ihme, että puhujaa kehotetaan ottamaan katsekontaktia kuulijoihinsa. Katse nimittäin vahvistaa oppimista.

Silmiin katsomisen suotuisat vaikutukset eivät jää siihen. Eri tutkimukset ovat osoittaneet, että katse paitsi parantaa muistamista tietyissä tilanteissa myös lisää minätietoisuutta, saa arviomaan myönteisemmin katsojaa ja käyttäytymään epäitsekkäämmin.

Tähän kaikkeen on nyt löytynyt mahdollinen syy. Tampereen yliopiston psykologian professori Jari Hietanen esittää yhdessä ranskalaisten kollegojensa kanssa esittää, että katse saa aikaan vaikutuksensa kääntämällä ihmisen huomion sisäänpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suoraan katsovat kasvot vetävät ensin automaattisesti huomion toisen ihmisen silmiin, mutta sitten huomion suunta muuttuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Rupean tarkkailemaan itseäni. Katse käynnistää tiedonkäsittelyn moodin, joka suhteuttaa kaiken ulkoa päin tulevan informaation itseeni”, Hietanen kuvaa.

Hietanen havainnollistaa ideaa tutkimuksilla, joissa on esitetty pitkiä sanalistoja esineistä ja testattu, miten ihmiset muistavat ne. Samanlaisen testin voisi tehdä niin, että ihmisiltä samalla kysyttäisiin, ovatko he käyttäneet sanalistan esineitä tai omistavatko he niitä. Tämä käynnistäisi itseensä suhteuttavan tiedonkäsittelyn ja parantaisi varmasti sanalistojen muistamista.

”Tämäntyyppinen mekanismi voisi selittää kaikkia katsekontaktin tuottamia vaikutuksia”, Hietanen sanoo.

Tarkkaavaisuuden kääntyminen itseen selittää myös, miksi ihmiset muuttuvat toisen katseen alla epäitsekkäämmiksi. Silloin voi tuntea olevansa sosiaalisen arvioinnin kohteena, mikä kannustaa toisia huomioivaan käytökseen.

Itsetarkkailu tosin voi mennä liiallisuuksiin.

”Tässä ollaan veitsenterällä. Jos tarkkaavuus kääntyy liikaa itseen, se muuttuu haitalliseksi. Lievä itseen liittyvä tiedonkäsittely on hyvästä.”

Professorit uskovat, että katseella voi olla terapeuttista voimaa.

”Kovaa näyttöä tästä ei ole. Mutta arkijärjellä ajatellen eihän se kovin mukavalta tunnu, jos keskustelukumppani ei katso sinua. Jos olisit panemassa asioitasi järjestykseen sellaisen terapeutin kanssa, joka ei katso sinua lainkaan, johan olisi outo tilanne.”

Katsausartikkelin julkaisi Consciousness and Cognition -tiedelehti.

MooM
Seuraa 
Viestejä7770

BCK kirjoitti:
jepajee kirjoitti:
Valehtelevat ihmiset katsovat yleensä silmiin.

Valehtelevat ihmiset katsovat liian kauan silmiin, suorastaan tapittavat. Tarkkailevat siinä samalla toisen reaktioista, upposiko valhe. Ja toisaalta valehtelevat ihmiset voivat myös pälyillä ja vaikuttaa luihuiltakin. 

Tuo on tosi yksilöllistä. Toise pälyilevät ihan luonnostaan ja toiset taas tapittavat niin, että käy kiusalliseksi. 

Sen olen minäkin kuullut, että jotaku yrittävät vakuuttaa valahtelun kohdetta omaa normaaliaan tiiviimmällä katsekontaktilla.

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Sisältö jatkuu mainoksen alla