Merien simpukat päästävät hämmästyttäviä määriä metaania, jonka ilmastoa lämmittävä vaikutus on 28 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Merien simpukat päästävät hämmästyttäviä määriä metaania, jonka ilmastoa lämmittävä vaikutus on 28 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Itämeren simpukoiden ja monisukasmatojen metaanipäästöt ovat samaa tasoa kuin 20 000 lehmällä.

Itämeren simpukat ja pienet nivelmadot päästelevät metaania jopa niin terhakasti, että merialueen kasvihuonekaasupäästöistä kymmenen prosenttia selittyy käytännössä simpukoiden ja matojen piereskelyllä.

Yllättävän havainnon tekijät brittiläisen Cardiffin ja Tukholman yliopistojen tutkijat.

Metaani on voimakas kasvihuonekaasu, jonka ilmastoa lämmittävä vaikutus on 28-kertainen hiilidioksidiin verrattuna, vaikka metaania toki on ilmakehässä paljon vähemmän.

”Kuulostaa hassulta, mutta merenpohjan pienet eläimet toimivat käytännössä kuin lehmät navetassa. Niidenkin suolistobakteerit tuottavat metaania ilmakehään”, selittää biogeokemian tutkija Stefano Bonaglia Tukholman yliopistosta BBC:n haastattelussa.

Lehmien ruoansulatus tuottaa ilmakehään metaania. Itämeren simpukoiden ja matojen metaanipäästöt vastaavat tutkijoiden mukaan 20 000 lypsylehmän tuottamia kaasuja. Se on varsin paljon, etenkin kuin Itämeri kattaa maailman meristä vain 0,1 prosenttia.

Merenpohjan eläimet päästävät myös pieniä määriä typpioksiduulia eli ilokaasua. Myös sitä syntyy luonnostaan kotieläinten lannasta.

Typpioksiduulin ilmastoa lämmittävä vaikutus hiilidioksidiin nähden on jopa 265-kertainen.

”Maailman mittakaavassa sinänsä harmittomina pidetyt simpukat saattavat itse asiassa tuottaa ilmakehään käsittämättömiä määriä kasvihuonekaasuja, mitä ei aiemmin ole havaittu”, kertoo geomikrobiologian tutkija Ernest Chi Fru Cardiffin yliopistosta tiedotteessa.

Tutkijat analysoivat kaasuja, molekyylejä ja isotooppeja merenpohjan sedimenteistä. He vertasivat tuloksia kerrostumiin, joissa ei ollut simpukoita ja muuta makrofaunaa eli yli millimetrin kokoisia selkärangattomia eläimiä.

Simpukoita ja matoja sisältävät maa-aines tuotti kahdeksan kertaa enemmän metaania kuin maa-aines, jossa näitä eläimiä ei ollut.

Vaikka simpukoiden kaasupäästöistä tuskin kannattaa huolestua, voi tuloksella olla merkitystä simpukanviljelyyn. Simpukat voisivat periaatteessa torjua Itämeren rehevöitymistä. Ne suodattavat vettä tehokkaasti ja puhdistavat siitä fosforia ja typpeä.

Tutkijat huomauttavat, että simpukoiden metaanipäästöt tulisi ottaa huomioon, jos simpukoita aiotaan viljellä merissä suurissa määrin.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports ja sen voi lukea täältä.

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.