Kehon reagointi ympäristöön voi mennä yli. Kuva: Getty Images
Kehon reagointi ympäristöön voi mennä yli. Kuva: Getty Images

Ympäristöherkkyys muodostaa jatkumon viihtyvyyshaitasta vakaviin, elämää rajoittaviin ongelmiin.

Työpaikan sisäilmaan liittyvä oireilu jatkuu joillakin ihmisillä, vaikka ulkoinen syy näyttää tyystin poistuneen eikä mikään sairauskaan selitä oireita.

Työterveyslaitoksen erikoislääkäri Aki Vuokko on tutkinut jatkuvista oireista kärsiviä väitöskirjassa, joka tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina.

Vuokon aineistoon kuului kahdessa osatutkimuksessa Työterveyslaitokselle tulleet vajaat 70 potilasta. Heillä oli vaikeita sisä­ilmaan liittyviä oireita ja työkyky oli heikentynyt. Kaksitoista heistä tutkittiin perusteellisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Kaikkien oireilu oli jatkunut ja hankaloitunut huolimatta työpaikoilla tehdyistä korjaavista toimista tai siirtymisestä toisiin tiloihin työskentelemään”, Vuokko kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oireilu ilmeni tyypillisesti tiloissa, joissa muut ihmiset eivät oireile ja joiden sisäilmassa ei ole merkittäviä puutteita. Oireilijoilta ei löytynyt tarkoissa lääketieteellisissä tutkimuksissa mitään sairauksia, jotka olisivat selittäneet heidän oireensa.

Tällaista oireilua ilman ajankohtaista selvää syytä sanotaan toiminnalliseksi häiriöksi.

”Se kuvaa pitkäaikaisia elämänlaatua ja toimintakykyä rajoittavia oireita, joita eivät selitä tavanomaiset sairaustilat ja löydökset”, Vuokko kertoo.

Joissakin tapauksissa toiminnallinen häiriö liittyy muihin sairauksiin. Sairaustila ei selitä oirekuvaa kokonaisuudessaan, ja niiden erottaminen voi olla vaikeaa.

Oireilun syntymekanismit yleensä tunnetaan hyvin. Lähtökohtana on, että aivot toimivat eräänlaisena johtokeskuksena, joka valvoo ja ohjaa elimistön toimintoja.

”Jos siihen tulee häiriötä, aivojen ylireagoivat suojaustoiminnot voivat antaa vääriä ohjeita. Se aiheuttaa kehoon jatkuvan hälytystilan ja selittää fyysiset oireet. Reaktio on epäsuhdassa siihen, mitä tilanne tai sairaus itsessään on”, Vuokko kertoo.

”Normaalit fysiologiset reaktiot ottavat tavallaan vallan elimistössä ja voivat alkaa elää omaa elämäänsä ilman alkujaan oireita laukaisseita tekijöitä.”

Sisäilmaan liittyvät oireet ovat monenlaisia ja vaihtelevat vaikeudeltaan. Voi tulla tarve vältellä ympäristöjä, joissa oireet yltyvät. Elämänlaatu laskee vakavasti ja elinpiiri pienenee.

Suurimmalla osalla oireet menevät ohi. Osalla, kuten Vuokon tutkimilla ihmisillä, oireet pitkittyvät ja pahenevat. Tarkkaa tietoa ei ole, kuinka monelle käy näin.

Työpaikan sisäilmasta vakavasti oireilevien määrästä antaa viitteitä opettajien ammattijärjestön OAJ:n kysely koulujen rehtoreille. Kyseinen opetusalan sisäilmatutkimus kattoi kaikkiaan 9 500 opettajaa.

Rehtoreille tehdyn kyselyn mukaan joka kymmenes opettaja oli sairauslomalla kahden viime vuoden aikana sisäilmaoireiden takia. Joukosta 0,2 prosenttia oli ollut sairauslomalla ainakin kolme kuukautta. He saattoivat olla niitä, joilla oireilu on ryöstäytynyt käsistä.

Pitkittyneeseen sisäilmaoireiluun ei ole vielä yleisesti käytössä olevia hoitoja. Toiminnallisiin häiriöihin kuitenkin on jo tehokkaita hoitoja, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia.

”Siinä voidaan esimerkiksi työstää mielen ja kehon yhteyttä. Voidaan myös käydä läpi oireilua ylläpitäviä haitallisia tulkintoja ja hakea vaihtoehtoisia ajatusmalleja”, Vuokko kuvaa.

Osa hänen tutkimistaan potilaista hyväksyi sen, että heidän oireitaan hoidetaan psykologian keinon. Osan sen sijaan oli vaikea vastaanottaa muita selitysmalleja ympäristötekijöiden tilalle.

”Käsitys ympäristön haitallisuudesta voi hankaloittaa oirekuvaa entisestään. Huoli sairastumisesta voi itsessään lisätä oireilua.”

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5901

Wikipediasta edelleen:

"On tehty tutkimuksia, miten monikemikaaliherkkinä itseään pitävät reagoivat kemikaaleille, joille he katsovat herkistyneensä. Jos he ovat tienneet, että kemikaalia on hengitysilmassa, ovat he saaneet oireita. Jos sitä vastoin kemikaalin haju on peitetty toisella kemikaalilla tai haistaminen on estetty nenäklipsillä, ei hengitysilmassa ollut kemikaali ole aiheuttanut oireita. Tästä on päätelty, ettei kyse ole fysiologisesta herkistymisestä kemikaalille vaan psykologisesta reagoinnista, johon psykoterapia voisi mahdollisesti auttaa."

En tiedä, missä määrin ihminen voi vaikuttaa yliherkkyyteensä tahtomalla, sillä kyse lienee sellaisista aivojen psyykkisistä toiminnoista vastaavista rakenteista, jotka eivät ole ihan suoraan muutettavissa tiedon avulla. Aivan kuten siitepölyallergiaa ei voi poistaa ajattelemalla, että siitepöly ei ole niin vaarallista kuin keho luulee. Miksi yliherkkä voisi sen enempää hallita kehonsa reaktioita allergisoivaan tekijään? Heidän oireensa ovat todellisia, vaikka aina ei tarvita edes konkreettista tekijää tuottamaan tunnetta ulkoisesta uhasta - se tieto on jo heidän kehollaan, ja uskomus aktivoi sen. Varsinainen tekijä on sinänsä kuin pelkkä sanansaattaja, jota ei enää tarvita. Psykoterapia on toisaalta ainoa keino, jonka voisin kuvitella auttavan. Ja miksei jopa erittäin allergisten kohdalla? Mihin joidenkin ihmisten allergiat muuten toisinaan katoaa iän myötä, tai putkahtaa kuin tyhjästä, tai "vaihtuu" johonkin autoimmuunisairauteen? 

Ainstaini
Seuraa 
Viestejä160

Jotkut homealtistuneet saattavat reagoida kuulemma muistoon kodistaan esim nähdessään tavaran sieltä tai valokuvan. Kai se on kuitenki suojamekanismi. Jos syöt kasan kananmunia ja sairastut siinä samassa vatsatautiin, joka ei tule niistä munista saatat saada kammon niihin muniin.

Amis

Sisältö jatkuu mainoksen alla