Oikeanpuoleiset miniaivot on kasvatettu skitsofreniapotilaiden kantasoluista, vasemmanpuoliset terveiden ihmisten. Sekä punaisissa kantasoluissa että vihreissä hermosoluissa näkyy selvä ero, joka kertoo kehityksen häiriöistä. Kuva: M. Stachowiak
Oikeanpuoleiset miniaivot on kasvatettu skitsofreniapotilaiden kantasoluista, vasemmanpuoliset terveiden ihmisten. Sekä punaisissa kantasoluissa että vihreissä hermosoluissa näkyy selvä ero, joka kertoo kehityksen häiriöistä. Kuva: M. Stachowiak

Raskauden ensi kuukausina aivojen kehitys lähtee virheelliselle polulle. Tulevaisuudessa se voidaan ehkä estää lääkkeellä tai sopivalla ravinnolla, uskovat ilmiön huomanneet tutkijat.

Skitsofrenialle altistavat muutokset aivoissa alkavat jo kolmannella raskauskuukaudella. Tähän viittaavat yhdysvaltalaisten tutkijoiden kokeet ”miniaivoilla”.

Usein harhaluuloina ja -aistimuksina ilmenevä skitsofrenia eli jakomielitauti puhkeaa yleensä nuoren aikuisen iässä pari-kolmekymppisenä.

Buffalon yliopiston professori Michael Stachowiak ja hänen työtoverinsa kuitenkin esittävät, että sairauden syynä olevat rakenteelliset muutokset aivoissa kehittyvät jo paljon varhemmin.

”Sairaus on ymmärretty väärin 4000 vuotta. Meillä on vihdoin näyttöä siitä, että skitsofrenia on häiriö, joka johtuu perusluonteisista muutoksista aivojen rakenteessa ja kehityksessä”, Stachowiak sanoo yliopistonsa verkkosivulla.

Aiemmassa tutkimuksessaan ryhmä löysi yhden ratkaisevan geneettisen tekijän sairauden taustalta. Skitsofrenialle altistavia geenejä on löydetty satoja, mutta kaikkien niiden vaikutus välittyy tutkimusryhmän mukaan niin sanotun infs-reitin kautta.

Nyt uudessa tutkimuksessaan he käyttivät koeputkessa kasvatettuja miniaivoja todistaakseen, että häiriö syntyy sikiön kehityksen alkuvaiheessa.

Miniaivoilla voi jäljitellä aivojen varhaisia kehitysvaiheita kohdussa. Miniaivoihin muodostuvat muun muassa aivokammiot, aivokuori ja aivoja ja selkäydintä yhdistävä aivorunko.

Osan miniaivoista tutkijat loivat kolmen skitsofreniaa sairastavan potilaan kantasoluista. Näitä miniaivoja tutkijat sitten vertasivat vastaaviin aivomalleihin, jotka oli kasvatettu terveiltä ihmisiltä saaduista kantasoluista.

Ratkaisevat erot näkyivät miniaivojen aivokuoressa. Aivokuori on se osa aivoista, joka osallistuu monien tärkeiden henkisten toimintojen, kuten muistamisen, kielen, tarkkaavaisuuden ja tietoisuuden ylläpitoon.

Myös skitsofrenia on jäljitetty aivokuoren ongelmiin.

Skitsofreniapotilaiden soluista kasvatetuissa miniaivoissa kehitys todellakin lähti väärille teille. Hermosolujen esisolut jakaantuivat virheellisesti. Kypsiä hermosoluja päätyi vain hyvin vähän aivokuoreen.

Häiriintyneen kehityksen vuoksi tietyt aivokuoren eri osia yhdistävä hermosolut ohjautuvat väärin. Niinpä aivokuoren eri osat kytkeytyvät virheellisesti kuin pieleen kytketty tietokone.

Tutkijoiden mukaan väärinkytkennät johtuvat juuri infs-reitin häiriöistä, niin kuin heidän olettamuksensa olikin.

Muutokset tulivat esiin miniaivoissa kahden viikon kuluessa. Aika vastaa kolmea ensimmäistä raskauskuukautta sikiön kehityksessä.

Tulevaisuudessa häiriön muodostuminen voidaan kenties pysäyttää jo kohdussa lääkkeillä tai ravintolisillä, uskovat tutkijat. Ravintolisä on tehonnut esimerkiksi synnynnäiseen epämuodostumaan spina bifidaan eli selkärankahalkioon, Stachowiak muistuttaa.

Hänen ryhmänsä tutkimuksen julkaisi Translationa Psychiatry.

Korjaus 29.11. klo 9.32: Kuvatekstissä korjattu kuvien luonnehdinnat oikein päin.

Käyttäjä3448
Seuraa 
Viestejä2
Liittynyt2.1.2017

Skitsofrenia alkaa jo kohdussa

'' Vasemmanpuoleiset miniaivot on kasvatettu skitsofreniapotilaiden kantasoluista, oikeanpuoliset terveiden ihmisten. Sekä punaisissa kantasoluissa että virheissä hermosoluissa näkyy selvä ero, joka kertoo kehityksen häiriöistä. Kuva: M. Stachowiak '' Eikö tämä ole juuri toisinpäin? Kuten oikealla olevan kuvan ylhäällä lukee: Schizophrenia ; Vasemmalla control = kontrolli.
Lue kommentti
Käyttäjä5105
Seuraa 
Viestejä90
Liittynyt28.10.2017

Skitsofrenia alkaa jo kohdussa

Joskus traumojen aiheuttamaa dissosiaatiota luullaan virheellisesti skitsofreniaksi. Samoin masennus ym voi olla traumojen seurausta eikä syy. Jo haavoittunut on alttiimpi haavoittumaan lisää. Ja vielä lisää. Tätä ei haluta tietää, koska lääketeollisuus on niin valtava bisnes. Traumatisoituneille ei ole riittäviä terapioita, koska silloin nämä voisivat selvitä ilman lääkkeitä. Ne jotka haluaisivat hoitaa oikein, äänestetään ulos heti koska se maksaa. Ilkka Taipaletta ei haluttu ottaa...
Lue kommentti

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.