Alkoholi lisää väkivaltaa yhtä paljon skitsofreeneilla kuin muulla väestöllä. Kuva: Kuvapörssi.
Alkoholi lisää väkivaltaa yhtä paljon skitsofreeneilla kuin muulla väestöllä. Kuva: Kuvapörssi.

Alkoholi ja muut päihteet ovat usein väkivaltarikollisuuden taustalla, eivät niinkään mielenterveysongelmat.

Skitsofrenian ja väkivaltarikollisuuden välillä on tunnetusti yhteys. Tiedetään myös, että psykooseista kärsivät potilaat ovat muita useammin alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjiä.

Uuden tutkimuksen mukaan päihdehäiriöisen psykoottisen henkilön riski tehdä väkivaltarikos ei ole yhtään suurempi kuin henkilön, joka on päihteiden väärinkäyttäjä mutta ei ole psykoottisesti sairas. Toisin sanoen skitsofrenia ja muut psykoottiset sairaudet eivät ole lainkaan itsenäinen väkivaltakäyttäytymisen riskitekijä päihdehäiriön lisäksi.

Löydös viittaa siihen, että väkivallan ehkäisyssä strategiat, jotka pyrkivät vähentämään alkoholin ja huumeiden väärinkäyttöä olisivat vaikuttavampia kuin keskittyminen mielenterveyden ongelmiin.

Oxfordin yliopiston psykiatrian osaston tutkija Seena Fazel teki kollegoineen systemaattisen arvion kaikista aiemmista tutkimuksista psykoottisista sairauksista ja väkivallan riskistä. Joidenkin tutkimusten mukaanskitsofrenialla ei ollut yhteyttä väkivaltaisuuteen kun taas toisten mukaan skitsofreenien riski on merkittävästi muuta väestöä suurempi.

Monet mielenterveystyötä tekevät ovat pitäneet skitsofrenian yhteyttä väkivaltaan median ylläpitämänä myyttinä, joka on aiheetta leimannut mielenterveyden häiriöistä kärsiviä.

Fazel löysi 20 tutkimusta, joissa verrattiin psykoottisten riskiä väkivaltaan muuhun väestöön. He huomasivat, että väkivallan riski oli todella muita suurempi skitsofreenikoilla ja muilla, joilla oli psykoottisia oireita.

Skitsofreenikkomiehet ja muut psykootikot olivat viisi kertaa muita miehiä todennäköisemmin väkivallantekijöitä, naisilla riskisuhde oli peräti kahdeksan.

Tarkempi analyysi osoitti kuitenkin, että alkoholin ja huumeiden käytön ero skitsofreenikkojen ja muun väestön välillä riitti yksin selittämään tämän vaihtelun. Päihteet lisäsivät merkittävästi väkivaltariskiä psykootikoilla, mutta aivan samalla tavalla kuin muussakin väestössä.

Tutkijat uskovat, että heidän löydöksensä auttaa vähentämään skitsofreniasta ja muista psykooseista kärsivien leimaamista:

"Koska päihteiden väärinkäyttö on kolme neljä kertaa yleisempää kuin psykoosit, kansanterveydelliset strategiat vähentää väkivaltaa voisivat keskittyä päihteiden väärinkäytön ehkäisyyn ja hoitoon yksilöllisellä, yhteisöllisellä ja yhteiskunnan tasolla"

Tutkimuksen julkaisi PLoS.

Lue myös toimittaja Marko Hamilon blogipostaukset FBI ja koulusurmat, Miksi ja pari muuta kysymystä sekä artikkeli Miksi nuori surmaa?.

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.