Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan runsas sosiaalisen median käyttö liittyi yksinäisyyden kokemiseen. Kuva: Emilia Kangasluoma
Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan runsas sosiaalisen median käyttö liittyi yksinäisyyden kokemiseen. Kuva: Emilia Kangasluoma

Sosiaalinen media voi viedä aikaa tosielämän suhteilta ja lisätä ulkopuolisuuden tunnetta.

Sosiaalisen median suurkuluttajat tuntevat olonsa muita useammin sosiaalisesti eristyneeksi, selvisi yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa.

Tutkijat eivät osaa varmuudella sanoa, johtuuko runsaampi sometus yksinäisyydestä vai toisin päin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei sometus ainakaan helpota yksinäisen oloa.

Kyselyyn vastasi yli 1 700 iältään 19–32-vuotiasta yhdysvaltalaista vuonna 2014. Kyselyssä heidän kokemansa sosiaalinen eristäytyneisyys arvioitiin tarkoitukseen tehdyn testin perusteella.

Lisäksi heiltä kysyttiin, miten runsaasti he käyttävät yhtätoista suosituinta sosiaalisen median palvelua: Facebookia, Youtubea, Twitteriä, Google Plussaa, Instagramia, Snapchatia, Redditiä, Tumbleria, Pinterestiä, Vineä ja Linkediniä.

Runsas sosiaalisen median käyttö liittyi vastausten perusteella yksinäisyyden kokemiseen.

Henkilöt, jotka viettävät somessa yli kaksi tuntia päivässä, kokivat sosiaalista eristäytyneisyyttä kaksin verroin verrattuna heihin, jotka somettivat alle puoli tuntia päivässä.

Vastaavasti henkilöt, jotka vierailivat eri sosiaalisen median palveluissa vähintään 58 kertaa viikossa, kokivat itsensä kolme kertaa eristäytyneemmiksi kuin ihmiset, jotka kurkkasivat palvelujen tarjontaa samassa ajassa alle yhdeksän kertaa.

Yhteys näkyi riippumatta henkilön koulutuksesta, tulotasosta tai muista sosiaalisista tai demografisista eroista.

Kysely ei todista ilmiön syy-seuraus-suhteita, sen toteuttaneet tutkijat muistuttavat.

”On mahdollista, että itsensä alkujaan eristäytyneeksi tunteneet nuoret aikuiset kääntyivät sosiaalisen median puoleen. Tai voi olla, että heidän runsas sosiaalisen median käyttönsä sai heidät tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi todellisesta maailmasta”, selittää tutkimuksen tiedotteessa pediatrian professori Elizabeth Miller Pittsburgin yliopiston lääketieteen keskuksesta.

”Kyse voi olla myös kummankin yhdistelmästä. Mutta vaikka sosiaalinen eristäytyneisyys olisikin tullut ensin, se ei näytä helpottuneen verkossa vietetyn ajan myötä, edes sosiaalisiksi tarkoitetuissa tilanteissa.”

Tutkijat keksivät kolme mahdollista selitystä ilmiölle. Ensinnäkin sosiaalisen median käyttö voi viedä aikaa muunlaisilta sosiaalisilta kokemuksilta.

Toisekseen ihminen voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi, kun hän sosiaalisessa mediassa näkee ystäviensä pitävän hauskaa tilanteissa, joihin häntä itseään ei ole kutsuttu.

Kolmanneksi ihmiset esittelevät sosiaalisessa mediassa elämästään vain eräänlaisen ideaaliversion, mikä voi herättää toisissa kateutta ja vääristää heidän käsitystään siitä, miten onnellista tai menestyksekästä elämää muut viettävät.

Tutkijat muistuttavat, että heidän tuloksissaan on kyse keskiarvoista. Kutakin sosiaalisen median palvelua voi käyttää lukuisilla eri tavoilla, ja osalla ihmisistä tietynlainen käyttö voi tietysti lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta toisiin ihmisiin.

Väestötasolla näyttää kuitenkin siltä, että runsaskaan sometus ei täytä ihmisen perimmäistä tarvetta kuulua joukkoon.

Tutkimuksen julkaisi American Journal of Preventive Medicine .

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.