Ihan kuka tahansa voi äityä nettihäiriköksi. Kuva: Juhapekka Tukiainen
Ihan kuka tahansa voi äityä nettihäiriköksi. Kuva: Juhapekka Tukiainen

Pahantuulinen menee helposti mukaan, kun muutkin trollaavat.

Usein oletetaan, että nettikeskusteluissa öykkäröivät ihmiset ovat jotenkin poikkeuksellisen sivistymättömiä tai epäkohteliaita persoonia.

Stanfordin ja Cornellin yliopistojen tuore tutkimus kuitenkin paljasti, että ihan kuka tahansa meistä voi äityä nettihäiriköksi.

Havainto tuo kaivattua tietoa niille lukuisille tahoille, joiden verkossa tarjoamia keskustelupalstoja jotkut käyttäjät trollaavat eli häiriköivät pahansuovilla viesteillä.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt.fi ja moni muu media ovat poistaneet mahdollisuuden kommentoida juttujaan vihapuheen takia.

Tutkijat selvittivät trollauksen psykologiaa virittämällä kokeen, jossa osa koehenkilöistä yritettiin tarkoituksella saada pahalle tuulelle.

Tähän päästiin antamalla koehenkilöiden ratkaistavaksi tehtäviä. Puolet joukosta sai helppoja tehtäviä ja puolet vaikeita.

Kun koehenkilöiden mielialaa tehtävän jälkeen selvitettiin kyselyllä, hankalan tehtävän kanssa painineet olivat odotusten mukaisesti ikävällä mielellä.

Tämän jälkeen tutkittavia pyydettiin lukemaan netistä tutkijoiden valitsema artikkeli ja kirjoittamaan lukijakommentti sen perään. Kommentteja sai halutessaan kirjoittaa useammankin. Lisäksi toisten kirjoittamia kommentteja sai halunsa mukaan äänestää hyviksi tai huonoiksi.

Koehenkilöt eivät tienneet, että tutkijat olivat kirjoittaneet keskusteluketjun kolme ensimmäistä kommentia itse. Tutkijat olivat laatineet artikkelin kommenttiketjusta kaksi versiota. Toisessa ensimmäiset puheenvuorot olivat sävyltään neutraaleja ja toisessa trollaavia. Puolet tutkittavista näki neutraalin version ja puolet kielteisen.

Ihmisen mielialalla ja hänen lukemillaan kommenteilla oli selvä vaikutus siihen, millaisessa sävyssä hän alkoi keskustella. Vain noin joka kolmas koehenkilö kirjoitti trollaavan kommentin, jos hän oli saanut ratkaistavakseen helpon koetehtävän ja jos keskusteluketjun ensimmäiset kommentit olivat asiallisia.

Sen sijaan puolet ihmisistä äityi trollaamaan, jos he olivat valmiiksi pahantuulisia hankalan tehtävän takia tai he näkivät toisten ikäviä puheenvuoroja.

Jopa kaksi kolmesta öykkäröi, jos hänen kohdalleen osuivat sekä vaikea koetehtävä että toisten trollaavat kommentit.

Ihmisen käytös nettikeskustelussa heijasteli siis sitä, millä tuulella he olivat ennen keskusteluun liittymistä ja millaiseen sävyyn toiset olivat kirjoittaneet.

Tutkimusryhmä selvitti, päteekö havainto myös oikeisiin netissä käytäviin keskusteluihin. He analysoivat televisioyhtiö CNN:n nettikeskustelut koko vuoden 2012 ajalta.

Keskusteluketjuja löytyi runsaat 200 000, ja niihin osallistui yli miljoona rekisteröitynyttä käyttäjää yhteensä yli 26 miljoonalla kommentilla.

Näin monen viestin lukeminen ja niiden tunneskaalan arviointi olisi ollut perin työlästä, joten tutkijat päättivät tulkita trollaaviksi sellaiset viestit, jotka toiset käyttäjät olivat ilmoittaneet häiritseviksi.

Osan näistä viesteistä keskustelujen moderaattorit olivat poistaneet.

Selvisi, että trollaavia kommentteja kirjoitetaan eniten alkuviikosta ja iltamyöhään. Aiempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että ihmiset ovat näinä aikoina tavallista kärttyisempiä.

Myös muiden keskustelijoiden mieliala näytti tarttuvan. Käyttäjät kirjoittivat keskusteluun todennäköisemmin trollaavia viestejä, jos he olivat juuri lukeneet toista keskustelua, joka sisälsi paljon häiritseviksi tulkittuja viestejä.

Pahaa mieltä ja trollausta edisti sekin, jos toiset käyttäjät olivat hiljattain ilmoittaneet pitävänsä henkilön kirjoittamia viestejä häiritsevinä.

”Jos haluamme parantaa verkkokeskustelujen laatua, on keskeistä ymmärtää, mikä oikeastaan saa jonkun käyttäytymään epäsosiaalisesti”, kertoo tiedotteessa tutkimusta tehnyt Cristian Danescu-Niculescu-Mizil. Hän työskentelee informaatiotieteen apulaisprofessorina yhdysvaltalaisessa Cornellin yliopistossa.

Yhteydet trollaamisen, vuorokaudenajan, viikonpäivän, toisten trollaavien viestien ja keskustelijan aiempien kommenttien sävyn välillä olivat perin selviä.

Tutkijat uskovat, että niiden avulla moderaattorit voisivat jopa ennakoida, lykkääkö käyttäjä ketjuun seuraavaksi ikävän viestin vai ei.

Tutkimuksen tulokset julkaistaan kuun vaihteessa Portlandissa tietotekniikan sosiaalisia sovellutuksia käsittelevässä konferenssissa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä28941
Liittynyt16.3.2005

Sopivissa oloissa kenestä tahansa tulee verkkotrolli

Joo, siinä muodostuu helposti "sopivat olot", kun inttää 10 vuotta foliohattujen kanssa siitä onko Kuussa käyty tai räjäyttikö illuminaatti jenkkien pilvenpiirtäjät nanoheliumydinpommeilla ja kuuntelee pannuhalkisten kotitarveteoreetikkojen oivaluuksia laajenevista tihentymistä tai ikosidodkaedrin muotoisista elektroneista. No, turha kai se on hullun haukkua toisella tavalla hulluja. Ei siinä kukaan osapuoli parane hulluudestaan.
Lue kommentti
wisti
Seuraa 
Viestejä12245
Liittynyt12.2.2013

Sopivissa oloissa kenestä tahansa tulee verkkotrolli

WSolsticeHOu kirjoitti: Trollit hei. Minä en ala miettimään sitä mihin aikaan viestejäni tänne kirjoitan, mutta te voisitte aina miettiä mikä teidän oma uitutuskäyränne on, ennen kuin työnnytte avaamiini aiheisiin. Kiitos. Rakkautta 1039 😁 Sinulla on jatkuvasti sama kirjoitusvirhe. Tee "se " joskus valot päällä niin huomaat, että siellä onkin vittu, eikä uittu. Muista jatkossa, jos et uskalla katsoa.
Lue kommentti

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.