Sormenjälki. Kuva: NIST.
Sormenjälki. Kuva: NIST.

Moni luulee, että harjanteet sormenpäiden ihossa parantaisivat tarttumiskitkaa, mutta tämä uskomus osoittautui urbaaniksi legendaksi.

Sormenjäljet jättävät meistä yksilöllisiä jälkiä, mutta mitä varten sormenpäiden harjanteet ovat kehittyneet?

Manchesterin yliopiston Roland Ennosin mukaan muillakin kädellisillä ja puissa kiipeilevillä koaloilla on sormenjäljet, ja joillakin Etelä-Amerikan apinoilla on uurteinen toppaus hännässä, jolla ne tarttuvat puuhun. Niinpä kaikki olettivat, että sormenpäiden uurteet ovat olemassa helpottaakseen meitä pitämään kiinni esineistä, joihin tartumme.

Sormenjälkien kitkateoria on ollut vallalla yli 100 vuotta, mutta kukaan ei ole suoraan testannut ajatusta.

Ennos ja hänen oppilaansa Peter Warman testasivat sormenjälkien vaikutusta kitkaan ja he raportoivat tuloksensa tuoreessa Journal of Experimental Biology -lehdessä.

Koska kitka kahden kiinteän materiaalin välillä yleensä riippuu voimasta, jolla materiaaleja puristetaan yhteen, Ennos ja Warman kehittivät menetelmän, jolla liukuvaa akryylilasia puristetaan Warmanin sormea vasten. Ennos suunnitteli järjestelmän, joka tuotti erilaisia voimia herkästä kosketuksesta tiukkaan puristukseen. Warman työnsi etusormensa laitteeseen, joka sitten arvioi sormenpään kitkaa.

Useiden päivien kokeilujen jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että kaikki ei ollut kohdallaan. Sen sijaan, että sormien ja lasin välinen kitka olisi lisääntynyt suoraan verrannollisesti puristusvoimaan, kitka kasvoi odotettua vähemmän. Ennos päätteli, että iho ei käyttäytynytkään kuten normaali kiinteä aine, vaan enemmän kuin kumi, jonka kitka määräytyy suhteessa kahden materiaalin kontaktissa olevaan pinta-alaan.

Kaksikko varioi kontaktissa olevan sormenpään pinta-alaa vetämällä sekä kapeita että leveitä akryylilasin pätkiä Warmanin sormenpäitä pitkin. Iho todella käyttäytyi kuin kumi.

Warman myös mittasi sormenjälkensä pinta-alan. Lasiin kontaktissa oleva ihoala oli noin kolmanneksen pienempi kuin se olisi ollut, jos sormenpäät olisivat sileät.

Koska Sormenjäljet vähentävät ihon kontaktipinta-alaa esineisiin, joihin tartumme, ne eivät siis todellakaan paranna otteen lujuutta. Näyttää pikemminkin siltä, että ne heikentävät otetta.

Ennos arvelee, että uurteilla voi olla muita tehtäviä. Ne ovat saattaneet kehittyä parantamaan tarttumista rosoisiin pintoihin, kuten puun kaarnaan, tai ehkä juonteet antavat ihon venyä ja palautua helpommin. Ne ovat saattaneet suojata ihoa vaurioilta tai mahdollistaneet sormenpäihin jääneen veden kuivumista pois, mikä on parantanut pitoa kosteissa olosuhteissa.

Aiemmin on myös esitetty, että uurteet lisäisivät sormenpäiden tuntoherkkyyttä. Joka tapauksessa ajatus niiden pitoa lisäävästä ominaisuudesta vaikuttaa yhä enemmän kumotulta myytiltä.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?