Tutkimus tehtiin hamstereilla. Kuva: Wikimedia Commons
Tutkimus tehtiin hamstereilla. Kuva: Wikimedia Commons

Suolistobakteerien on ennestään tiedetty voivan vaikuttaa mielialaan, mutta hamstereilla tehty tutkimus vahvisti, että vaikutus kulkee myös toiseen suuntaan.

Tuore kultahamstereilla tehty tutkimus viittaa siihen, että sosiaalisen tilanteen aiheuttama stressi voi muuttaa suoliston bakteerikannan koostumusta. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Behavioural Brain Research.

Yhdysvaltalaisen Georgian osavaltionyliopiston tutkijat olivat kiinnostuneita havainnoista, joiden mukaan suolistossa elävät bakteerilajit voivat vaikuttaa ihmisen psyykeen ja toisin päin.

He halusivat testata, horjuuko suolistobakteerien herkkä tasapaino kaikista tyypillisimmästä ihmisten arjessaan kokemasta psyykkisestä stressin muodosta, sosiaalisesta stressistä.

Sosiaalista stressiä syntyy tilanteissa, joissa tunnemme kanssakäymisen toisten ihmisten kanssa jollain tavoin epämiellyttävänä, esimerkiksi toisen arvaamattoman tai uhkaavan käytöksen takia.

Koe-eläimiksi valittiin kultahamstereita, sillä ne määrittelevät heti tavatessaan keskinäisen sosiaalisen arvojärjestyksensä. Ne jos mitkä siis kokevat kohdatessaan sosiaalista stressiä.

Kokeessa tutkijat ottivat uroshamstereilta ensin ulostenäytteen ja päästivät ne sitten samaan tilaan mittaamaan keskinäistä paremmuuttaan. Kun voittaja ja häviäjä olivat selvillä, tutkijat keräsivät uudet näytteet.

Tapaamisia järjestettiin yhdeksän kappaletta, ja tutkijat purkittivat papanoita vielä viimeistenkin treffien jälkeen. Vertailun vuoksi suoliston mikrobikirjoa seurattiin myös hamstereilla, jotka saivat pysytellä omissa oloissaan ilman stressaavia kohtaamisia.

”Huomasimme, että yksikin altistus sosiaaliselle stressille aiheuttaa suoliston mikrobistossa samanlaisen muutoksen kuin mitä on nähtävissä muiden, vakavampien fyysisten stressitekijöiden jälkeen. Muutos myös kasvaa toistojen myötä”, selittää tiedotteessa tutkimusta tehnyt neurotieteen professori Kim Huhman.

Koska hävinneiltä hamstereilta mitattiin korkeammat stressihormonitasot kuin voittaneilta, tutkijat olettivat, että niiden mikrobistokin muuttuisi enemmän. Lopputulos kuitenkin yllätti.

”Mielenkiintoisesti huomasimme, että sosiaalinen stressi johti kokonaisuudessaan samanlaisiin muutoksiin riippumatta siitä, kumpi voitti. Vaikutus kohdistui tosin voittajilla ja häviäjillä jossain määrin eri bakteerilajeihin. Voi olla, että sosiaalinen stressi vaikutti vahvemmin alistettuihin eläimiin, mutta emme voi sanoa eroa suureksi.”

Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että suoliston ja aivojen välinen viestintä on kahdensuuntaista, ja stressi tosiaankin vaikuttaa suoliston mikrobistoon. Se antaa viitteitä myös siitä, että jotkin tietyt bakteerilajit vaikuttavat siihen, miten yksilö vastaa sosiaaliseen stressiin.

Aiemmin muutosten suolistobakteereissa on todettu liittyvän muun muassa masennukseen, mutta monessa tutkimuksessa on jäänyt epäselväksi, kumpi on syy ja kumpi seuraus.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.