Tutkimus tehtiin hamstereilla. Kuva: Wikimedia Commons
Tutkimus tehtiin hamstereilla. Kuva: Wikimedia Commons

Suolistobakteerien on ennestään tiedetty voivan vaikuttaa mielialaan, mutta hamstereilla tehty tutkimus vahvisti, että vaikutus kulkee myös toiseen suuntaan.

Tuore kultahamstereilla tehty tutkimus viittaa siihen, että sosiaalisen tilanteen aiheuttama stressi voi muuttaa suoliston bakteerikannan koostumusta. Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Behavioural Brain Research.

Yhdysvaltalaisen Georgian osavaltionyliopiston tutkijat olivat kiinnostuneita havainnoista, joiden mukaan suolistossa elävät bakteerilajit voivat vaikuttaa ihmisen psyykeen ja toisin päin.

He halusivat testata, horjuuko suolistobakteerien herkkä tasapaino kaikista tyypillisimmästä ihmisten arjessaan kokemasta psyykkisestä stressin muodosta, sosiaalisesta stressistä.

Sosiaalista stressiä syntyy tilanteissa, joissa tunnemme kanssakäymisen toisten ihmisten kanssa jollain tavoin epämiellyttävänä, esimerkiksi toisen arvaamattoman tai uhkaavan käytöksen takia.

Koe-eläimiksi valittiin kultahamstereita, sillä ne määrittelevät heti tavatessaan keskinäisen sosiaalisen arvojärjestyksensä. Ne jos mitkä siis kokevat kohdatessaan sosiaalista stressiä.

Kokeessa tutkijat ottivat uroshamstereilta ensin ulostenäytteen ja päästivät ne sitten samaan tilaan mittaamaan keskinäistä paremmuuttaan. Kun voittaja ja häviäjä olivat selvillä, tutkijat keräsivät uudet näytteet.

Tapaamisia järjestettiin yhdeksän kappaletta, ja tutkijat purkittivat papanoita vielä viimeistenkin treffien jälkeen. Vertailun vuoksi suoliston mikrobikirjoa seurattiin myös hamstereilla, jotka saivat pysytellä omissa oloissaan ilman stressaavia kohtaamisia.

”Huomasimme, että yksikin altistus sosiaaliselle stressille aiheuttaa suoliston mikrobistossa samanlaisen muutoksen kuin mitä on nähtävissä muiden, vakavampien fyysisten stressitekijöiden jälkeen. Muutos myös kasvaa toistojen myötä”, selittää tiedotteessa tutkimusta tehnyt neurotieteen professori Kim Huhman.

Koska hävinneiltä hamstereilta mitattiin korkeammat stressihormonitasot kuin voittaneilta, tutkijat olettivat, että niiden mikrobistokin muuttuisi enemmän. Lopputulos kuitenkin yllätti.

”Mielenkiintoisesti huomasimme, että sosiaalinen stressi johti kokonaisuudessaan samanlaisiin muutoksiin riippumatta siitä, kumpi voitti. Vaikutus kohdistui tosin voittajilla ja häviäjillä jossain määrin eri bakteerilajeihin. Voi olla, että sosiaalinen stressi vaikutti vahvemmin alistettuihin eläimiin, mutta emme voi sanoa eroa suureksi.”

Tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että suoliston ja aivojen välinen viestintä on kahdensuuntaista, ja stressi tosiaankin vaikuttaa suoliston mikrobistoon. Se antaa viitteitä myös siitä, että jotkin tietyt bakteerilajit vaikuttavat siihen, miten yksilö vastaa sosiaaliseen stressiin.

Aiemmin muutosten suolistobakteereissa on todettu liittyvän muun muassa masennukseen, mutta monessa tutkimuksessa on jäänyt epäselväksi, kumpi on syy ja kumpi seuraus.

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.