Bomarsundin pommituksessa Oolannin sodassa kysyttiin samaa uhrivalmiutta yhteisön hyväksi kuin aina aiemminkin. Piirros <A HREF=http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Sveaborg_bombed.jpg>Wikimedia Commons</A>.
Bomarsundin pommituksessa Oolannin sodassa kysyttiin samaa uhrivalmiutta yhteisön hyväksi kuin aina aiemminkin. Piirros Wikimedia Commons.

Kaksi tutkimusta kuvaa, kuinka ryhmien välinen vuorovaikutus - sekä ystävällinen että sotaisa - saattoi vaikuttaa ratkaisevasti lajimme sosiaalisen käyttäytymisen evoluutioon.

Taloustieteilijä Samuel Bowles esittää Science-lehdessä, että sotiminen on saattanut suosia sellaisten ryhmien eloonjäämistä, joiden joukossa on ollut ryhmänsä puolesta uhrivalmiita yksilöitä.

Bowles käytti ihmisryhmien välisestä konfliktista teoreettista mallia, joka mittaa epäitsekkään käyttäytymisen hyötyjä ja kustannuksia yksilöille ja ryhmille.

Hän yhdisti tähän malliin kansatieteellistä ja arkeologista näyttöä esihistoriallisten ja modernien metsästäjä-keräilijöiden aikuiskuolleisuudesta.

Tulosten mukaan sotiminen oli niin yleistä, että epäitsekäs käyttäytyminen saattoi kehittyä siksi että se edisti ryhmän mahdollisuuksia voittaa toisen osapuolen kuolemaan johtavia konflikteja.

Toisessa Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Adam Powell esittää, että paitsi sotaisa, myös ystävällinen ryhmien välinen vuorovaikutus saattoi vaikuttaa lajimme kehitykseen.

Powellin mukaan populaatioiden koko ja muuttoliikkeet saattavat selittää, miksi nykyihmisen käyttäytyminen kehittyi 90 000 vuotta sitten Afrikassa muttei myöhemmin Euroopassa.

Nykyihmisen käyttäytymispiirteillä tarkoitetaan esimerkiksi kehittynyttä työkalujen käyttöä, musiikkisoittimia ja taidetta. Varhaisimmat viitteet tällaisesta käyttäytymisestä on löydetty Afrikasta ja ne ovat 70 000 - 90 000 vuotta vanhoja. Euroopasta vastaavia löytöjä on tehty vasta 45 000 vuotta sitten.

Powell kollegoineen analysoi populaatiomallin avulla ryhmissä eläviä ihmisiä, jotka oppivat taitoja joko vain oman ryhmänsä jäseniltä tai muuttoliikkeen vaikutuksesta myös toisilta ryhmiltä.

Tutkijat huomasivat, että symbolinen ja teknologinen monimutkaisuus, joka tuli esiin ensin Afrikassa ja myöhemmin Euroopassa, perustui ehkä ennemminkin populaatioiden väliseen vuorovaikutukseen kuin biologiseen, kognitiivisia kykyjä lisänneeseen muutokseen. Mitä suuremmat populaatiot ja mitä enemmän niiden välistä sekoittumista, sitä enemmän kulttuuriset innovaatiot saattoivat levitä.