Joseph Nagyvaryn rakentamassa viulussa on käytetty samaa puunsuojausta kuin Stradivareissa. Viulun sointia testataan. Kuva: Mary Ann Watson.
Joseph Nagyvaryn rakentamassa viulussa on käytetty samaa puunsuojausta kuin Stradivareissa. Viulun sointia testataan. Kuva: Mary Ann Watson.

Poikkeuksellinen suojausmenetelmä synnytti maailmankuulujen viulujen akustiikan.

Antonio Stradivarin ja Giuseppe Guarnerin rakentamien viulujen upeaa sointia selittää niissä käytetty puunsuoja-aine. Viulujen salaisuus paljastui, kun Joseph Navyvary Teksasin A&M –yliopistosta analysoi kollegoineen kahta korjauksessa olevaa soitinta infrapuna- ja magneettispektroskopialla.

Kummastakin Italian Lombardiasta peräisin olevasta viulusta löytyi samaa puunsuoja-ainetta. Analyysi osoitti myös, että viulujen kaikukoppien pohjissa käytetty vaahtera on kemialliselta koostumukseltaan erilaista kuin puu, jota näiden viulunrakentajien kotiseudulla nykyisin kasvaa.

"Italialaismestarit käsittelivät puunsa itse. Kaikukopan pohjat on käsitelty kuparin, raudan ja kromin suoloilla", Nagyvary kertoo New Scientistissa.

Joillakin metalli-ioneilla kuten kuparilla on sienieliöitä tuhoava vaikutus, mikä Nagyvaryn mukaan selittää näiden aineiden käytön. Samalla suolat kuitenkin muuttivat myös instrumenttien mekaanisia ja akustisia ominaisuuksia.

Nagyvary uskoo, ettei tällainen äänenmuokkaus ollut tarkoituksellista. "Kyseessäolevia aineita vain sattui olemaan paikallisesti tarjolla, joten mestarit sitten käyttivät niitä."

Tutkimuksen julkaisi Nature.