Nuori viulisti Kasimir Uusitupa soittaa lainattua stradivariusta. Kuva: Rio Gandara / HS
Nuori viulisti Kasimir Uusitupa soittaa lainattua stradivariusta. Kuva: Rio Gandara / HS

Sokkotesteissä asiantunteva yleisö nautti nykysoittimien soinnista enemmän.

Legendaariset ja miljoonien eurojen arvoiset stradivariusviulut eivät pärjää soinniltaan uusille viuluille. Myytti murtui sokkotesteissä, joissa musiikin kuuntelijat pitävät enemmän nykyaikaisen soittimen äänestä.

Sokkotestit järjestettiin kahdessa konserttisalissa Pariisissa ja New Yorkissa asiantuntevalle yleisölle. Kuulijakunta koostui erilaisista musiikin ammattilaisista, kuten muusikoista, viuluntekijöistä ja akustiikan tuntijoista.

Konserttisaleissa kokeet tehtiin siksi, että eritoten niissä vanhojen viulujen vahvuuden on väitetty tulevan esiin.

Stradivariusta soittava viulisti Frank Almond on esimerkiksi sanonut, että vanhojen italialaisten viulujen ääni ”laajenee ja muuttuu monitahoisemmaksi välimatkan päässä, erityisesti konserttisaleissa”.

Uuden soittimen ääni kuulostaa Almondin mukaan soittajasta suurelta mutta ei kanna kuudetta riviä pidemmälle.

Samanlaisia väitteitä on esittänyt kuuluisa sellisti Steven Isserlis. Hän on sanonut, että stradivariuksen ääni tuntuu voimistuvan välimatkan kasvaessa.

Uuden tutkimuksen valossa vanhojen soittimien tenho on myytti. Ne eivät pärjää konserttisalissakaan uudelle soittimelle.

Vertailuissa oli kolme uutta viulua ja kolme stradivariusta. Muusikot soittivat niitä sekä yksin että orkesterin kanssa.

Yleisönä oli Pariisissa 55 musiikin ammattilaista ja New Yorkissa 82. Verho esti heitä näkemästä soittajaa ja hänen viuluaan.

Sen paremmin soittajat kuin kuulijatkaan eivät osanneet erottaa uusia ja vanhoja viuluja.

Uudet kuitenkin kuulostivat yleisön korviin miellyttävämmiltä. Niiden ääni myös kantoi heidän mielestään paremmin saliin.

Tutkimus ei ollut ensimmäinen, joka murtaa stradivariusten myyttiä. Hiljattain soittajatkin ovat sokkosoitoissa rankanneet uudet viulut paremmiksi kuin stradivariukset ja guranerit, jotka ovat niin ikään arvokkaita vanhoja italialaisia viluja. Viulistit eivät myöskään erottaneet sokkoina uusia viuluja vanhoista.

Usko vanhojen italialaisten viulujen ihmeellisyyteen on elänyt vuosisatoja. Uusien viulujen voitto voi tutkijoiden mukaan kertoa siitä, että nykyiset viulunvalmistajat ovat saavuttaneet entisaikain mestarit, tai siitä, että eroa stradivariusten ja guarnerien hyväksi ei ole koskaan ollutkaan.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.

Toope
Seuraa 
Viestejä23744
Liittynyt23.7.2006

Stradivarius ei pärjää uudelle viululle

No, ovathan nuo stradivariukset, amatit ja mitä niitä onkaan, olleet loistavia soittimia jo satoja vuosia. On silti selvää, että nykyinen äänentoistoteknologia tulee tekemään vaikka hiilikuidusta vielä paremmin soivia soittimia, puusta puhumattakaan, sitäkin kyetään käsittelemään aivan eri tavoin kuin 200-300 vuotta sitten. Kyllä teknologia tulee perinteet päihittämään, se on varmaa. Se ei vähennä noiden vanhojen soittimien arvoja, mestariteoksia kun ovat.
Lue kommentti

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Himuli
Seuraa 
Viestejä1464
Liittynyt10.3.2016

Stradivarius ei pärjää uudelle viululle

Eikös se äänenlaatu ole kuulijan korvassa? Miten määritellään "täydellinen sointi"? Tai että jokin soisi paremmin kuin Stradivarius tms. Jonkun äänen puhtauden perusteellako? Jos, niin miksi? Eikö siinä saa olla luonnetta? Eri soitinten äänet eroavat toisistaan nimenomaan sen takia kun ne ovat niin eri tavalla epäpuhtaita ääniä jos yhtään olen käsittänyt, ei mikään soi puhtaasti paitsi siniääni joka kuulostaa harvinaisen kamalalta. No musiikissa varmaan on jotain hienoja arviointimenetelmiä ja...
Lue kommentti
Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota
Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota

”Kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, kehuu tutkija.

Anturi on tulostettu ensi kertaa suoraan iholle 3d-tulostimella. Tällainen tuloste voi esimerkiksi aistia ympäristön kemiallisia aineita.

Tulosteeseen voi liittää aurinkokennot. Valmistajan eli Minnesotan yliopiston mukaan tekniikka sopisi esimerkiksi sotilaille.

”Tulostimen voi ottaa repusta ja printata sillä anturin tai muun elektroniikan suoraan iholle. Tulostin olisi kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, sanoo Minnesotan yliopiston apulaisprofessori Michael McAlpinen PhysOrg-verkkojulkaisussa.

Menetelmän julkaisi Advanced Materials -lehti. Yliopiston video näyttää, kuinka elektroniikka tulostuu iholle.

"Tämän voi tehdä kannettavalla ja kevyellä tulostimella, joka maksaa alle 400 dollaria (330 euroa)”, sanoo McAlpinen.

Tulostin mukautuu käden pieniin liikkeisiin konenäön avulla.

”Vaikka yrittäisi kuinka pitää kättä paikallaan, käsi liikkuu hieman. Kädet ovat muutenkin erilaisia”, sanoo McAlpinen.

Konenäkö seuraa käden liikkeitä pienten merkkipisteiden avulla. Tulostukseen laite käyttää mustetta, joka on valmistettu hopeahiutaleista. Se kovettuu huoneenlämmössä. Yleensä 3d-tulosteet täytyy kovettaa korkeissa lämpötiloissa.

Kun haluaa tulosteen pois kädestään, voi sen irrottaa pinseteillä tai huuhtoa pois vedellä.

Arkielämässä iholle printattavalla biotulosteella voisi hoitaa haavaa. Tutkijat ovat jo kokeilleet haavan hoitoa hiirillä.

Myös ihonsiirto voisi onnistua. Joskus iholle ehkä tulostuu ”biomustetta”. Musteessa on uusia ihosoluja, jotka korvaavat sairaan ihon.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.