Nuori viulisti Kasimir Uusitupa soittaa lainattua stradivariusta. Kuva: Rio Gandara / HS
Nuori viulisti Kasimir Uusitupa soittaa lainattua stradivariusta. Kuva: Rio Gandara / HS

Sokkotesteissä asiantunteva yleisö nautti nykysoittimien soinnista enemmän.

Legendaariset ja miljoonien eurojen arvoiset stradivariusviulut eivät pärjää soinniltaan uusille viuluille. Myytti murtui sokkotesteissä, joissa musiikin kuuntelijat pitävät enemmän nykyaikaisen soittimen äänestä.

Sokkotestit järjestettiin kahdessa konserttisalissa Pariisissa ja New Yorkissa asiantuntevalle yleisölle. Kuulijakunta koostui erilaisista musiikin ammattilaisista, kuten muusikoista, viuluntekijöistä ja akustiikan tuntijoista.

Konserttisaleissa kokeet tehtiin siksi, että eritoten niissä vanhojen viulujen vahvuuden on väitetty tulevan esiin.

Stradivariusta soittava viulisti Frank Almond on esimerkiksi sanonut, että vanhojen italialaisten viulujen ääni ”laajenee ja muuttuu monitahoisemmaksi välimatkan päässä, erityisesti konserttisaleissa”.

Uuden soittimen ääni kuulostaa Almondin mukaan soittajasta suurelta mutta ei kanna kuudetta riviä pidemmälle.

Samanlaisia väitteitä on esittänyt kuuluisa sellisti Steven Isserlis. Hän on sanonut, että stradivariuksen ääni tuntuu voimistuvan välimatkan kasvaessa.

Uuden tutkimuksen valossa vanhojen soittimien tenho on myytti. Ne eivät pärjää konserttisalissakaan uudelle soittimelle.

Vertailuissa oli kolme uutta viulua ja kolme stradivariusta. Muusikot soittivat niitä sekä yksin että orkesterin kanssa.

Yleisönä oli Pariisissa 55 musiikin ammattilaista ja New Yorkissa 82. Verho esti heitä näkemästä soittajaa ja hänen viuluaan.

Sen paremmin soittajat kuin kuulijatkaan eivät osanneet erottaa uusia ja vanhoja viuluja.

Uudet kuitenkin kuulostivat yleisön korviin miellyttävämmiltä. Niiden ääni myös kantoi heidän mielestään paremmin saliin.

Tutkimus ei ollut ensimmäinen, joka murtaa stradivariusten myyttiä. Hiljattain soittajatkin ovat sokkosoitoissa rankanneet uudet viulut paremmiksi kuin stradivariukset ja guranerit, jotka ovat niin ikään arvokkaita vanhoja italialaisia viluja. Viulistit eivät myöskään erottaneet sokkoina uusia viuluja vanhoista.

Usko vanhojen italialaisten viulujen ihmeellisyyteen on elänyt vuosisatoja. Uusien viulujen voitto voi tutkijoiden mukaan kertoa siitä, että nykyiset viulunvalmistajat ovat saavuttaneet entisaikain mestarit, tai siitä, että eroa stradivariusten ja guarnerien hyväksi ei ole koskaan ollutkaan.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.

Toope
Seuraa 
Viestejä22689
Liittynyt23.7.2006

Stradivarius ei pärjää uudelle viululle

No, ovathan nuo stradivariukset, amatit ja mitä niitä onkaan, olleet loistavia soittimia jo satoja vuosia. On silti selvää, että nykyinen äänentoistoteknologia tulee tekemään vaikka hiilikuidusta vielä paremmin soivia soittimia, puusta puhumattakaan, sitäkin kyetään käsittelemään aivan eri tavoin kuin 200-300 vuotta sitten. Kyllä teknologia tulee perinteet päihittämään, se on varmaa. Se ei vähennä noiden vanhojen soittimien arvoja, mestariteoksia kun ovat.
Lue kommentti

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Himuli
Seuraa 
Viestejä1392
Liittynyt10.3.2016

Stradivarius ei pärjää uudelle viululle

Eikös se äänenlaatu ole kuulijan korvassa? Miten määritellään "täydellinen sointi"? Tai että jokin soisi paremmin kuin Stradivarius tms. Jonkun äänen puhtauden perusteellako? Jos, niin miksi? Eikö siinä saa olla luonnetta? Eri soitinten äänet eroavat toisistaan nimenomaan sen takia kun ne ovat niin eri tavalla epäpuhtaita ääniä jos yhtään olen käsittänyt, ei mikään soi puhtaasti paitsi siniääni joka kuulostaa harvinaisen kamalalta. No musiikissa varmaan on jotain hienoja arviointimenetelmiä ja...
Lue kommentti
Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.