Nuori viulisti Kasimir Uusitupa soittaa lainattua stradivariusta. Kuva: Rio Gandara / HS
Nuori viulisti Kasimir Uusitupa soittaa lainattua stradivariusta. Kuva: Rio Gandara / HS

Sokkotesteissä asiantunteva yleisö nautti nykysoittimien soinnista enemmän.

Legendaariset ja miljoonien eurojen arvoiset stradivariusviulut eivät pärjää soinniltaan uusille viuluille. Myytti murtui sokkotesteissä, joissa musiikin kuuntelijat pitävät enemmän nykyaikaisen soittimen äänestä.

Sokkotestit järjestettiin kahdessa konserttisalissa Pariisissa ja New Yorkissa asiantuntevalle yleisölle. Kuulijakunta koostui erilaisista musiikin ammattilaisista, kuten muusikoista, viuluntekijöistä ja akustiikan tuntijoista.

Konserttisaleissa kokeet tehtiin siksi, että eritoten niissä vanhojen viulujen vahvuuden on väitetty tulevan esiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Stradivariusta soittava viulisti Frank Almond on esimerkiksi sanonut, että vanhojen italialaisten viulujen ääni ”laajenee ja muuttuu monitahoisemmaksi välimatkan päässä, erityisesti konserttisaleissa”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uuden soittimen ääni kuulostaa Almondin mukaan soittajasta suurelta mutta ei kanna kuudetta riviä pidemmälle.

Samanlaisia väitteitä on esittänyt kuuluisa sellisti Steven Isserlis. Hän on sanonut, että stradivariuksen ääni tuntuu voimistuvan välimatkan kasvaessa.

Uuden tutkimuksen valossa vanhojen soittimien tenho on myytti. Ne eivät pärjää konserttisalissakaan uudelle soittimelle.

Vertailuissa oli kolme uutta viulua ja kolme stradivariusta. Muusikot soittivat niitä sekä yksin että orkesterin kanssa.

Yleisönä oli Pariisissa 55 musiikin ammattilaista ja New Yorkissa 82. Verho esti heitä näkemästä soittajaa ja hänen viuluaan.

Sen paremmin soittajat kuin kuulijatkaan eivät osanneet erottaa uusia ja vanhoja viuluja.

Uudet kuitenkin kuulostivat yleisön korviin miellyttävämmiltä. Niiden ääni myös kantoi heidän mielestään paremmin saliin.

Tutkimus ei ollut ensimmäinen, joka murtaa stradivariusten myyttiä. Hiljattain soittajatkin ovat sokkosoitoissa rankanneet uudet viulut paremmiksi kuin stradivariukset ja guranerit, jotka ovat niin ikään arvokkaita vanhoja italialaisia viluja. Viulistit eivät myöskään erottaneet sokkoina uusia viuluja vanhoista.

Usko vanhojen italialaisten viulujen ihmeellisyyteen on elänyt vuosisatoja. Uusien viulujen voitto voi tutkijoiden mukaan kertoa siitä, että nykyiset viulunvalmistajat ovat saavuttaneet entisaikain mestarit, tai siitä, että eroa stradivariusten ja guarnerien hyväksi ei ole koskaan ollutkaan.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.

Toope
Seuraa 
Viestejä27890

No, ovathan nuo stradivariukset, amatit ja mitä niitä onkaan, olleet loistavia soittimia jo satoja vuosia. On silti selvää, että nykyinen äänentoistoteknologia tulee tekemään vaikka hiilikuidusta vielä paremmin soivia soittimia, puusta puhumattakaan, sitäkin kyetään käsittelemään aivan eri tavoin kuin 200-300 vuotta sitten. Kyllä teknologia tulee perinteet päihittämään, se on varmaa.

Se ei vähennä noiden vanhojen soittimien arvoja, mestariteoksia kun ovat.

"Ruotsikin oli pirullinen maa ennen kuin tajusivat tuon monikulttuurin. Peppit ja Lindgrenit ovat niin eilispäivää...." Pommit ja etnojengit? Tulevaisuutta?
"Ei ole tärkeää, kuka tai mikä hallitus lopettaa huonon maahanmuuton Suomeen. Pääasia on se, että joku sen lopettaa."
"Minä kun tyhmänä luulin, että median moniarvoisuus olisi arvokasta, eikä valtamedian samanmielisyys?"

Vierailija

Eikös se äänenlaatu ole kuulijan korvassa? Miten määritellään "täydellinen sointi"? Tai että jokin soisi paremmin kuin Stradivarius tms. Jonkun äänen puhtauden perusteellako? Jos, niin miksi? Eikö siinä saa olla luonnetta? Eri soitinten äänet eroavat toisistaan nimenomaan sen takia kun ne ovat niin eri tavalla epäpuhtaita ääniä jos yhtään olen käsittänyt, ei mikään soi puhtaasti paitsi siniääni joka kuulostaa harvinaisen kamalalta. No musiikissa varmaan on jotain hienoja arviointimenetelmiä ja omat määrittelynsä ja ties mitä mistä en tiedä mitään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla