Vältä stressiä, jos haluat pitää aivosi terävinä. Kuva: Getty Images
Vältä stressiä, jos haluat pitää aivosi terävinä. Kuva: Getty Images

Stressihormoni kortisolin määrä on yhteydessä älyllisten toimintojen laskuun viisikymppisenä.

Stressi voi heikentää muistia ja päätteykykyä ja jopa kutistaa aivoja jo viidenkympin iässä, osoittaa uusi Neurology-lehdessä julkaistu tutkimus.

Harvardin yliopiston ja Bostonin yliopiston kansanterveyden laitoksen tutkijat valitsivat tutkimukseen runsaat 2 200 keski-ikäistä amerikkalaista miestä ja naista, jotka tutkimuksen alkaessa olivat keskimäärin 49-vuotiaita.

Osallistujat tekivät muistia ja ajattelukykyä mittaavia testejä, jotka toistettiin kahdeksan vuoden päästä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kaikilta otettiin verinäytteet, joista katsottiin stressihormoni kortisolin taso. Keho reagoi stressiin tuottamalla kortisolia, joka virittää elimistömme selviytymistilaan. Sekä liian matalat että liian korkeat kortisolitasot voivat olla haitaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Nykyelämän nopea tahti on stressaavaa, ja kun stressaannumme, kortisolitaso nousee. Se on elimistömme taistele tai pakene -reaktio”, selittää neurologian professori Sudha Seshadri tiedotteessa.

Lähes kaikilta koehenkilöiltä otettiin myös aivoista magneettikuvat, joista voitiin katsoa mahdollisia rakenteellisia muutoksia.

Kortisoliarvojen perusteella koehenkilöt luokiteltiin kolmeen ryhmään: matalan, keskiverron ja korkean kortisolin ryhmiin.

Havaittiin, että ne henkilöt, joilla oli veressään eniten kortisolia, suoriutuivat muita huonommin muistia ja päättelyä mittaavissa testeissä. Lisäksi aivojen tilavuus oli hieman pienempi kuin niillä, joiden kortisolitasot olivat normaalit.

Ero oli prosenttiyksikön kymmenysten luokkaa, mutta silti tilastollisesti merkitsevä. Tutkijat katsovat sen johtuvan stressihormonista. Muut mahdolliset selittävät tekijät otettiin tilastollisessa analyysissä huomioon.

Näyttää siis siltä, että stressi heikentää aivojen toimintaa ja jopa kutistaa aivoja jo viisikymppisillä ihmisillä.

Kortisolin yhteys muistin ja päättelyn heikentymiseen havaittiin kaikilla, mutta aivojen tilavuuden pieneneminen vain naisilla, mikä on merkillistä.

Yksi syy voi olla naishormoni estrogeeni, joka nostaa myös kortisolitasoja. Noin 40 prosenttia korkean kortisoliryhmän naisista käytti vaihdevuosien hormonikorvaushoitoja. Voi olla, että ne ovat lisänneet kortisolin haitallista vaikutusta entisestään.

Tutkimuksessa havaittiin siis suorituskyvyn heikentymistä ja aivojen kutistumista jo ennen kuin varsinaisia oireita mistään muistisairaudesta ilmeni.

”Siksi olisi tärkeää löytää keinoja stressin vähentämiseen: pitäisi nukkua riittävästi, liikkua kohtuullisesti ja yrittää esimerkiksi lisätä päiväänsä rentoutumisharjoituksia”, neuvoo yksi tutkijoista, lääkäri ja epidemiologi Justin Echouffo-Tcheugui.

Tutkimuksen rajoitteena oli, että kortisolitasot mitattiin ihmisiltä vain kertaalleen. Lisäksi tutkitut olivat enimmäkseen valkoihoisia amerikkalaisia, joten tuloksia ei välttämättä voi yleistää muihin väestöryhmiin.

Käyttäjä5105
Seuraa 
Viestejä146

Kun aivot on äärimmäisen traumastressin ja parin aivotärähdyksen jäljiltä kutistuneet niin ettei tiedä sanottiinko tuossa, että voisi vielä palautua? Lisäksi, traumatisoituneilla aivot tekee tuplasti työtä, ja joskus tuntuukin että on kahdet aivot. Toinen muistaa pahan ja toinen yrittää elää preesensissä, kunnes päättyy pitkä yö.

  • ylös 11
  • alas 6
Retard
Seuraa 
Viestejä28258

Eusa kirjoitti:
Hänen pyhyytensä kirjoitti:
Itselleni iskee jostain syystä stressi kun pitäisi päivittää asiakaan sovellusta. Kehitysympäristössäni on tismalleen sama softa kuin asiakkaalla ja vaikka olen saanut uuden ominaisuuden toiminaan ongelmitta kehitysympäristössä ja vaikka otan kopion asiakassoftasta ennen uusien ominaisuuksien pävitystä, jotta virheen sattuessa toimiva versio saadaan nopeasti palautettua, noiden pikku muutosten lataaminen asiakasohjelmaan stressaa jostain syystä aivan vietävästi. Miten helvetissä saisi opetettua aivot olemaan stressaamatta moisesta? Jollain hyviä ideoita?

Oleta heti aluksi, että jokainen korjattava vika poikii niitä ratkoessa kaksi uutta sisäistä häikkää, jotka on tietysti myös selvitettävä. Opi himoitsemaan pikkuisia lisähaasteita - ole merkillepantavan tyytymätön, kun jokin tuleekin heti kerralla kuntoon.

Palkitsemismekanismi siis käänteiseksi. Nauti aina, kun tulee korjattavaa ja vihaa sitä, jos asiat rullaavat liian hyvin - "no, onneksi työlistalla on vielä sentään pari bugikeikkaa tällekin illalle, ihanaa!"

Myös lepäämisen asenteeseen kannattaa panostaa: "otanpa jätskin ja parin tunnin nokoset ennen kuin paneudun erityisen ihanaan ja kiireelliseen haasteeseen..." :D

Kiitos neuvoista. Noin tähän varmaan pitäisi suhtautua. Ongelma itselleni ei tosin ole niinkään se, että ilmaantuu ohjelmoinnillisia ongelmia vaan myös se, että päivittäminen on itsessään meillä altis virheille. Milloin jää joku tiedosto päivittämättä milloin päivittää väärän tiedoston. Mutta tietysti pitäisi suhtautua myös tuohon päivittämiseen sellaisena ongelmana, jossa aivan kuten ohjelmoinnissakin, ilmenee todennäköisesti virheitä.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla