Taiteilijan näkemys kaksoispulsarista PSR J0737-3039. Kuva: Michael Kramer (Jodrell Bank Observatorio, Manchesterin yliopisto).
Taiteilijan näkemys kaksoispulsarista PSR J0737-3039. Kuva: Michael Kramer (Jodrell Bank Observatorio, Manchesterin yliopisto).

Painovoimateorioiden ennusteita päästiin tarkistamaan, kun tutkijat onnistuivat mittaamaan erään kaksoispulsarin etäisyyden ja nopeuden aiempaa luotettavammin.

Pulsari on massiivisen tähden supernovaräjähdyksessä syntynyt jäänne, joka on luhistunut äärimmäisen tiheäksi.

Kahden toisiaan kiertävän pulsarin muodostamat systeemit, kaksoispulsarit ovat tutkijoille kuin painovoimalaboratorioita, jotka mahdollistavat suhteellisuusteorian ja muiden painovoimateorioiden koettelemisen äärioloissa.

Esimerkiksi gravitaatiosäteilystä, joka on eräs yleisen suhteellisuusteorian ennustama ilmiö, on saatu epäsuoria todisteita kaksoispulsareita tutkimalla. Suurimassaisten pulsarien kiihtyvä liike voi nimittäin synnyttää havaittavia gravitaatioaaltoja.

Nyt teorioita päästään testaamaan ennätystarkasti, sillä australialaistutkija Adam Deller kollegoineen onnistui mittamaan erään tarkoitukseen täydellisesti sopivan kaksoispulsarin (PSR J0737-3039) etäisyyden ja suhteellisen nopeuden aiempaa luotettavammin. Järjestelmä osoittautui olevan yli kaksi kertaa luultua kauempana, noin 4 000 valovuoden päässä.

Tutkimuksen julkaisi Science.