Suippopäisyys yhdisti eteläamerikkalaisen heimon paikallista yläluokkaa, tutkijat päättelevät. Kuvassa naisen kallo, joka löytyi Perusta. Kuva: Hugo Yucra Olivera / Proyecto Bioarqueológico Coporaque
Suippopäisyys yhdisti eteläamerikkalaisen heimon paikallista yläluokkaa, tutkijat päättelevät. Kuvassa naisen kallo, joka löytyi Perusta. Kuva: Hugo Yucra Olivera / Proyecto Bioarqueológico Coporaque

Perusta tehdyt uudet kallolöydöt osoittavat, että suippo kallonmuoto oli toivottu ominaisuus Etelä-Amerikan intiaanien yläluokan keskuudessa.

Ihmisillä on eri aikoina ollut erilaisia kauneusihanteita. Varsin moni kulttuuri ympäri maailmaa muokkasi lastensa päitä.

Kehittyvä ja joustava kallo puristettiin esimerkiksi kankaalla sidottujen puunpalojen väliin, ja tavoitteena oli usein suippo pää. Kallon muokkaus ei tiettävästi vaikuttanut aivojen kokoon eikä ihmisen henkisiin kykyihin.

Erityisen ahkerasti päänmuokkausta harjoitettiin Etelä-Amerikan intiaanikulttuureissa ennen eurooppalaisten saapumista. Se näyttää olleen etenkin yläluokan harjoittama tapa.

Yhdysvaltalaisen Cornellin yliopiston bioarkeologi Matthew Velasco on nyt tutkinut satoja Colcan laaksosta löydettyjä pääkalloja eri aikakausilta.

Hän päättelee, että suippopäisyys on ollut paikallista yläluokkaa yhteen sitova tekijä etenkin aikana, jolloin inkojen imperiumi laajeni ja sulautti itseensä pienempiä kansoja.

Tutkitut pääkallot kuuluivat collagua-heimolle. Collaguat elivät Colcan laaksossa eteläisessä Perussa ja kasvattivat alpakoita.

Alueelle 1500-luvulla saapuneet espanjalaiset valloittajat panivat ensi kertaa merkille näiden ihmisten erikoisen pään muodon. Collaguoilla oli suipot ja kapeat päät, kun taas samalla alueella eläneellä toisella heimolla pään muoto tapasi olla pitkä ja leveä.

Löytyneiden kallojen perusteella näyttää siltä, että pään sitominen suipoksi yleistyi etenkin inkojen saapumista edeltäneinä vuosisatoina.

Inkojen imperiumi laajeni Colcan laakson alueelle 1450-luvun aikoihin, ja paikalla elänyt väestö kenties sulautui siihen. Heidän kohtaloaan ei tunneta tarkasti.

Vanhimmat muokatut kallot ovat noin vuodelta 1150 ja viimeisimmät inkojen saapumisen ajoilta.

Tuon ajan yhteisön luokkajakoa voidaan päätellä siitä, mihin ihmisiä haudattiin. Kallionseinämiä vasten rakennetut hautarakennelmat kuuluivat luultavasti yläluokalle, kun taas tavallista kansaa pantiin maahan muun muassa luoliin ja kallionkielekkeiden alle.

Vanhemmissa kalloissa näkyy hyvin vaihtelevia muotoja. Osa on suippoja, ja osa taas painettu littaan takaraivosta.

Vuosina 1150–1300 eläneiden ihmisten kalloista suipoimmat kuuluivat köyhemmälle väestölle. Eli tapa sitoa kallot suipoksi saattoi alkaa alaluokan keskuudesta. Päätelmiä voi kuitenkin vääristää se, että tältä ajalta on löydetty vain 21 yläluokan kalloa.

Viimeistään myöhemmin eliitinkin päät alkoivat kuitenkin suipentua. Vuoden 1300 jälkeen haudatuista 114 paremman väen kallosta 64 prosenttia oli voimakkaasti suipoiksi puristettuja.

Näistä etenkin naisten kalloissa on myös huomattavasti harvemmin väkivallan merkkejä kuin muissa alueelta löydetyissä kalloissa.

Se viittaa siihen, että kallon omistaja on saanut viettää verrattain rauhallista elämää. Luiden kemiallinen analyysi myös paljastaa, että suippopäiset naiset söivät monipuolisempaa ruokaa kuin muut.

Inkojen saapumista edeltävältä ajalta ei ole löytynyt tavallisen väen kalloja, joten tutkijat eivät tiedä, harjoittiko alaluokkakin loppuun asti päiden sitomista.

Löytöjen perusteella Velasco uumoilee, että päitä sitomalla yläluokka on myös sitonut toisiaan sosiaalisesti vahvemmin yhteen.

Kenties tällainen yhtenäinen yläluokka on onnistunut neuvottelemaan rauhanomaisen sulautumisen inkojen valtakuntaan.

Päänmuokkausta harjoittivat useat muutkin kulttuurit, muun muassa Pohjois-Amerikan intiaanit, eräät Tyynenmeren kulttuurit ja Euroopankin alueella kansainvaellusten aikaan todennäköisesti hunnit ja sarmaatit. Siitä kertoo tutkimus Plos-verkkolehdessä.

Velascon tutkimuksen julkaisi Current Anthropology.

JPI
Seuraa 
Viestejä25625
Liittynyt5.12.2012

Suipot päät Perussa kertoivat luokka-asemasta

Major_Overhaul kirjoitti: Ihmeellistä että epyktissä oli sama tavoite. Tuo on suht. sitkeä harhaluulo. Ainoat "todisteet" taitavat olla vain seinäpiirroksia Amarna-kaudelta kuningas Akhenatonin ajalta joissa hahmoilla on liioitellun pidennetyt kallot, ilmeisesti koska kuninkaan suvussa esiintyi luonnollista tuon tyyppistä kallon muotoa ja koska juuri tuolloin Egyptin taiteessa ja uskonnossa oli.käynnissä ennen- ja jälkeen näkemätön vallankumous.
Lue kommentti

3³+4³+5³=6³

Suurtutkimuksessa tarkasteltiin kokonaisia tyttöikäluokkia, joista noin puolet otti rokotteen ja puolet ei.

Papilloomavirusta ja sen aiheuttamia syöpiä ehkäisevä hpv-rokote ei ole lisännyt rokotettujen suomalaisten tyttöjen riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin ja erilaisiin arvoituksellisiin oireyhtymiin. Tämä havaittiin suomalaisessa suurtutkimuksessa, joka julkaistiin Vaccine-lehdessä.

Hpv-rokote tuli kansalliseen rokotusohjelmaan vuoden 2013 lopussa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki tytöt, joilla oli mahdollisuus saada rokote rokotusohjelman puitteissa vuosina 2013–2016. Heitä oli kaikkiaan 240 605.

Näistä tytöistä rokotteen otti hiukan yli puolet, 56 prosenttia. Tutkimuksessa vertailtiin rokottamattomien ja rokotettujen sairastamista kansallisten hoitoilmoitusrekisterien perusteella.

Kävi ilmi, että rokotuksen 11–15-vuotiaana saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempi riski sairastua kuin saman ikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

”Tutkimuksessa tarkasteltiin riskisuhdetta 38 taudin osalta. Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Nohynek oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tarkastelussa olivat esimerkiksi monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä sekä tyypin 1 diabetes.

Epäilyt ovat Nohynekin mukaan perustuneet ajalliseen yhteyteen eli siihen, että lapsi on sairastunut rokotteen ottamisen jälkeen.

Ryhmä suomalaisia vanhempia on arvellut, että heidän lapsensa ovat sairastuneet rokotuksen takia. Sairastuminen rokotuksen jälkeen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että rokotus on sairastumisen syy.

Yhteyden todentamiseksi rokotettujen sairastuvuutta täytyy verrata rokottamattomiin. Näin tutkimuksessa tehtiin, eikä merkitsevästi kohonnutta riskiä mihinkään sairauteen löytynyt.

”Vastaavia tuloksia on saatu Norjassa ja Tanskassa. Tämä on yksi näyttö lisää siitä, että hpv-rokotus on turvallinen”, Nohynek arvioi.

Rokotus hpv-virusta vastaan suojaa kohdunkaulan syövältä, koska kohdunkaulan syöpä saa alkunsa virusinfektiosta. Sitä aiheuttava papilloomavirus tarttuu herkästi seksissä. Kondomikaan ei siltä täysin suojaa.

Viime vuosina on selvinnyt, että hpv-infektio on yhteydessä myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan hpv:stä johtuvat syövät ovat lähes yhtä yleisiä molemmilla sukupuolilla.

Tulevaisuudessa hpv-rokote saatetaan antaa koulussa maksutta myös pojille. THL:n työryhmä vertailee parhaillaan poikien rokottamisen kustannuksia ja hyötyjä.

Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons
Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons

Meriin kulkeutuvat kemikaalit ovat lisänneet syöpiä esimerkiksi maitovalailla ja merileijonilla. Mikromuovitkin saattavat olla syöpävaarallisia eläimille.

Joskus sanotaan, että ihminen on maapallon syöpä. Asia saattaa olla kirjaimellisesti näin, pohtii ryhmä tutkijoita Nature Ecology & Evolution -lehdessä hiljattain ilmestyneessä artikkelissa.

Kyse on siitä, että ihmisen toiminta ja planeetan saastuminen aiheuttavat syöpää myös muille eläimille kuin meille itsellemme. Tiettyjen kemikaalien päätyminen meriin on yhdistetty syöpien lisääntymiseen joillain eläinlajeilla.

Kun ihminen rouhii luonnon ekosysteemejä sirpaleiksi, geneettinen monimuotoisuus vähenee, mikä sekin voi johtaa haitallisten mutaatioiden ja kasvainten yleistymiseen. Mekanismeja on monia.

”Ihmiset voidaan määritellä syöpää aiheuttavaksi lajiksi tai tekijäksi. Muokkaamme ympäristöä tavalla, joka aiheuttaa syöpää villieläimissä”, syövän evoluutiota tutkivan biologin Frédéric Thomasin johtama ryhmä kirjoittaa.

Ryhmä kokoaa katsauksenomaisessa artikkelissa yhteen tutkimustietoa siitä, millä tavoin ihmisen toiminta on johtanut syöpien yleistymiseen villieläimillä. Näkökulma on tuore, sillä luonnossa elävien eläinten syöpiä on tutkittu erittäin vähän.

Pahasti saastuneen St. Lawrence -joen suulla Kanadassa elävillä maitovalailla on todettu huomattavan paljon syöpiä. Jo vuosituhannen alussa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että tutkituista aikuisista maitovalaista lähes kolmasosa kärsi jonkinlaisesta syöpäkasvaimesta.

Yleisin syöpä valailla oli suoliston adenokarsinooma. Maitovalaiden elinympäristöä saastuttavat muun muassa alumiinisulattamoilta vuotavat myrkyt.

Kalifornianmerileijonilla puolestaan esiintyy syöpää, joka on yhdistetty klooripohjaisten torjunta-aineiden käyttöön. Tšernobylin ydinonnettomuuden jäljiltä havaittiin, että ulkoiset kasvaimet eräissä linnuissa yleistyivät todennäköisesti lisääntyneen taustasäteilyn seurauksena.

Muovisaaste voi kaiken muun pahan lisäksi johtaa syöpäkasvainten kehittymiseen sille altistuneilla eläimillä, tutkijat kirjoittavat. Luontoon päätyvässä muovijätteessä on erilaisia kemikaaleja, jotka voisivat riittävän suurissa määrissä altistaa eläimiä syövälle. Toki muovijäte ja mikromuovit ovat luonnolle valtava ongelma muutenkin.

Aihetta on tutkittu niukalti ehkä siksikin, että villieläinten kasvaimet tuntuvat melko pieneltä asialta, kun ilmasto lämpenee ennätystahtia ja lajeja katoaa planeetalta nopeammin kuin koskaan ennen. Syöpäsairaudet ovat silti yksi monista tekijöistä, jotka voivat rampauttaa eläinpopulaatioiden hyvinvointia ja heikentää niiden toipumiskykyä kriiseistä.

”Villieläinten syöpäkasvaimet ovat täysin unohdettu tutkimusala, ja haluamme herätellä tutkimusta tästä aiheesta”, kertoo evoluutiobiologi Mathieu Giraudeau Arizonan osavaltionyliopistosta tiedotteessa.

Syövän kehitys on monen tekijän summa. Yksi riskitekijä on geneettisen monimuotoisuuden romahtaminen, kun ahtaalle ajetut eläinpopulaatiot pienenevät. Samalla eläimistä voi tulla herkempiä tauteja ja syöpää aiheuttaville tekijöille, joita ne elinympäristössään kohtaavat.

Jopa niinkin kaukaa haetulta tuntuva asia kuin valosaaste saattaa altistaa eläimiä syövälle. Jatkuvasti valaistuilla alueilla elävien eläinten melatoniinin ja muiden hormonien tuotannon häiriintyminen voi periaatteessa johtaa jopa syöpien kehitykseen samalla tavoin kuin ihmisilläkin. Yöaikainen valoaltistus etenkin vuorotyötä tekevillä naisilla on yhdistetty kohonneeseen rintasyöpäriskiin.