Kaksi urosjauhokuoriaista (Gnathocerus cornutus)
taistelun tuoksinassa.
Kaksi urosjauhokuoriaista (Gnathocerus cornutus) taistelun tuoksinassa.

Geenit, jotka aiheuttavat yhdelle sukupuolelle lisääntymisetua tuovan ominaisuuden, haittaavat toista sukupuolta usein silloinkin kun toiselle sukupuolelle ei kehity tätä ominaisuutta.

Uuden tutkimuksen mukaan geneettinen "sukupuolten taistelu" voi olla keskeisemmässä roolissa evoluutiossa kuin on tähän asti ymmärretty.

Tämä konflikti on havaittu monilla eliölajeilla. Ristiriita syntyy silloin, kun toisen sukupuolen lisääntymismenestystä hyödyttävän ominaisuuden tuottaa geeni, joka on haitallinen toiselle sukupuolelle. Tämä johtaa eräänlaiseen evolutiiviseen köydenvetoon sukupuolten välillä.

Aiemmin on ajateltu, että konflikti voi ratketa vain siten, että kyseessä oleva piirre kehittyy sukupuolispesifiksi - eli että ominaisuus kehittyy vain sille sukupolvelle joka siitä hyötyy, muttei toiselle. Esimerkiksi keikaroivaa pyrstöä, jolla riikinkukkokoiraat mainostavat soitimella terveyttään, ei kehity naaraille.

Uuden Exeterin, Okayaman ja Kyushun yliopistojen Current Biology -lehdessä julkaiseman tutkimuksen mukaan tämä ei aina ratkaise konfliktia. Silloinkin kun ominaisuudesta tulee sukupuolisidonnainen, toiselle sukupuolelle voi silti olla haittaa geenin olemassaolosta.

Professori Dave Hosken Exeterin yliopistosta sanoi, että tällainen geneettinen taistelu on yleistä kaikkialla biologiassa. "Esimerkiksi ihmisellä miehen lantio on optimoitu fyysiseen aktiivisuuteen, kun taas naisten lantion on mahdollistettava raskaus ja synnytys. Tällaisista evoluutiokonflikteista on kyse, ja näiden konfliktien uskottiin ratkeavan sillä, että ominaisuudet kehittyvät sukupuolispesifisti."

Tutkimuksessa seurattiin jauhokuoriaisia, joiden koirailla on massiivisen suurentuneet leukaluut, jotta ne voisivat taistella toisten urosten kanssa asemasta. Naarailla näitä ei ole - eli kyse on sukupuolispesifistä ominaisuudesta.

Valikoivalla jalostuksella tutkijat onnistuivat tuottamaan suurempi- ja pienempileukaisia uroksia. Samalla kävi ilmi, että mitä suuremmat leuat olivat, sitä menestyksekkäämpiä urokset todella olivat. Tämä kuitenkin kostautui naaraiden lisääntymistuotossa.

Professori Takahisa Miyatake Okayaman yliopistosta kertoi, että tutkijat tarkistivat kaikki mahdolliset syyt tähän, ja kävi ilmi, että vaikka naaraat eivät perineet isompia leukoja, ne perivät muita ominaisuuksia, jotka tekivät isommat leuat uroksilla mahdollisiksi. Näihin ominaisuuksiin kuului takaruumiin pienentyminen, mikä vaikuttaa siihen kuinka monta munaa naaras voi kantaa. Tämä on yksi mahdollinen selitys lisääntymismenestyksen huononemiselle.

Kasvontunnistusohjelma erottaa eri-ikäisenä otetuista kuvista saman lapsen.

Lasten katoamiset ja kaappaukset ovat maailmalla yleisempi ongelma kuin Suomessa. Moni vanhempi kantaa mukanaan kadonneen valokuvaa.

Sitä voi käyttää todisteena. Mutta kun katoamisesta on aikaa, valokuvan arvo kadonneen etsinnässä hiipuu. Ihminen kun voi näyttää hyvin erilaiselta muutaman vuoden kuluttua.

Nyt kuvien vertailuun esimerkiksi poliisin avuksi on otettu avuksi tekoäly. Se voisi löytää kadonneen henkilön valokuvan avulla nopeammin kuin ihminen.

Poliisilla on jo käytössä eri ohjelmia, joilla he vertailevat valokuvia. Ne ovat kuitenkin parhaimmillaan, kun kadonnut on yli 20-vuotias.

Tietojenkäsittelytieteen tutkija Debayan Deb Michiganin osavaltion yliopistosta kehitti ryhmineen kasvoja tunnistavan laskentaohjelman. Algoritmi tunnistaa eri-ikäisistä kasvoista samoja piirteitä.

Deb kehitti ohjelmaa antamalla sille tuhat kuvaa 2–18-vuotiaista lapsista. Jokainen lapsi oli kuvattu ainakin neljä eri kertaa kuuden vuoden aikana.

Tekoäly löysi oikean lapsen kuvia vertailemalla 80 prosentissa tapauksista, kertoo arxivessa julkaistu tutkimus.

Jos kuvat oli otettu alle vuoden välein, tekoäly löysi saman henkilön kasvonpiirteet yli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Tunnistus laski 73 prosenttiin, jos kuvien välillä oli kulunut yli kolme vuotta.

Ryhmä yrittää nyt kouluttaa tekoälyä löytämään lapsi kuvista, joiden välissä on kulunut usea vuosi, kertoo New Scientist.

Sähköinen stimulointi aktivoi aivot alttiiksi harjoitukselle.

Netistä saa korvakuulokkeita, jotka lupaavat lisää taitoa, voimaa ja kestävyyttä, kertoo Helsingin Sanomien juttu.

Kalifornialaisen yrityksen Halon kuulokkeiden sanka antaa aivokuorelle sähköistä stimulaatiota. Kun urheilusuoritusta tai musiikkikappaletta treenaa stimuloiduin aivoin, harjoituksen vaikutus tehostuu, yritys vakuuttaa.

Newsweek-lehden mukaan yhdysvaltalaiset urheilijat ovat toimineet koekäyttäjinä. Halon omassa tutkimuksessa stimulaatiota saaneiden urheilijoiden ponnistusvoima lisääntyi kuukauden harjoittelun aikana selvästi enemmän kuin lumekuulokkeita käyttäneellä ryhmällä.

Periaatteessa tällainen neurodoping voi toimia.

”Sille on neurofysiologista perustaa”, sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri ja kliinisen neurofysiologian professori Satu Jääskeläinen.

Niin sanotulla transkraniaalisella tasavirtastimulaatiolla eli tDCS:llä voidaan nostaa aivokuoren aktiivisuustasoa eli valmiutta hermoimpulsseihin. Olemassa olevat hermoyhteydet tehostuvat. Samalla lisääntyy aivoalueen muovautuvuus eli kyky muodostaa uusia yhteyksiä.

Sähköistä stimulointia on kehitetty ennen kaikkea sairauksien hoitoon, mutta myös sen vaikutusta suorituskykyyn on tutkittu.

Tieteellisissä kokeissa se on parantanut terveiden koehenkilöiden reaktioaikoja, tehostanut motorista oppimista ja parantanut kognitiivista suorituskykyä.

Sillä on pystytty jopa parantamaan kestävyyttä. Uupumukseen asti ajetuissa pyöräilytesteissä stimulaatiota saaneet koehenkilöt pystyvät jatkamaan pidempään kuin verrokkiryhmä.

Se on lyhentänyt reaktioaikoja ja lisännyt reiden ojennusvoimaa. Sillä on pystytty hillitsemään käsien vapinaa, josta ampujat haluavat päästä eroon.

Stimuloidut koehenkilöt ovat omaksuneet taitoja nopeammin ja pystyneet toistamaan oppimaansa täsmällisemmin.

Kuitenkin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Kihun johtaja Sami Kalaja kertoo HS:n jutussa, että nykynäytön perusteella huippu-urheilussa vaikutukset olisivat heikot tai jopa olemattomat.

Suurimpia vaikutuksia aivostimulaatiolla on saatu koehenkilöillä, joilla on aivojen toiminnassa jokin vajaus tai häiriö. Terveillä havaitut muutokset ovat pienempiä.

Kysely

Kokeilisitko neurodopingia?

o_turunen
Seuraa 
Viestejä10657
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Kokeilisitko neurodopingia?

MooM kirjoitti: Tasavirtastimulaatiolla (TDCS) on tutkitusti vaikutusta, tuosta laitteesta en tiedä. Vaikutus riippuu siitä, minkä aivoalueiden välille virta laitetaan ja miten päin. Duodecimissä: http://www.duodecimlehti.fi/lehti///duo12996 "TMS:n avulla tuotettujen motoristen herätevasteiden mittaamisen hyödyllisyyttä osana heikkoon sähkövirtaan perustuvien stimulaatiomenetelmien perustutkimusta rajoittaa se, että menetelmä kuvaa ainoastaan liikeaivokuoren vasteita, eivätkä tulokset...
Lue kommentti

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi.
Korant: Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.