Tunnetuimpia hakkapeliittataisteluja oli Kustaa II Aadolfin johtama Breitenfeldin taistelu 1631.
Tunnetuimpia hakkapeliittataisteluja oli Kustaa II Aadolfin johtama Breitenfeldin taistelu 1631.

Taloudellisen hyödyn tavoittelu alkoi 1700-luvulla, mutta ikiaikaiset miehiset ihanteet vaikuttavat edelleen ihmisten arkikäytöksessä.

Kunnia oli elämän keskeisin päämäärä 1700-luvulla, käy ilmi Jyväskylän yliopistossa tänään tarkastettavasta Suomen historian väitöskirjasta.

"Aatelin, upseereiden, rivimiesten ja jopa siviilien arvomaailma oli sotaisa, kunniakeskeinen ja väkivaltainen ruotsalais-suomalaisessa yhteiskunnassa 1600 - 1700-luvuilla", FL Ville Sarkamo tarkentaa.

Ruotsin hallitsijat Kustaa II Aadolfista Kaarle XII:n olivat soturikuninkaita, jotka johtivat, elivät ja kuolivat taistelukentillä. Tämän kohtalon jakoi 1600-luvulla joka kolmas suomalainen mies. Yksistään Suuressa Pohjan sodassa (1700-1721) kaatui 150 000 ruotsalaista ja 50 000 suomalaista miestä.

Sarkamon mukaan alituiset sodat leimasivat vuosisatoja ruotsalais-suomalaista yhteiskuntaa. 1600-1700-lukujen valtio- ja yhteiskuntarakennetta on luonnehdittu militäärivaltioksi. Hakkapeliittojen ja karoliinien ajan ajatusmaailmaa ei kuitenkaan ole laajemmin tutkittu. Sarkamon tutkimus tuo esiin soturiarvojen keskeisyyden 1600-1700-lukujen maailmankuvassa.

Sarkamo esittää, kuinka kunnian ja soturiarvojen maailmassa kunnostautuminen taistelussa oli elämän keskeisin päämäärä. Saavuttaakseen elämässä jotakin oli aatelisen, upseerin tai yleensä miehen esitettävä itsensä kunnian miehenä.

Soturikulttuuri oli ruumiillinen, ja erityisesti haavoilla oli keskeinen rooli. Selittely ja liika sanailu oli sotilaille vierasta, joten kunnia oli todistettava haavoin ja arvin ja niitä oli hankittava taistelukentiltä. Sotureiden puhe oli lyhytsanaista, kunniaan vetoavaa ja vähäeleistä. Yksityisiin loukkauksiin vastattiin kaksintaisteluin tai arkisemmin nyrkiniskuin.

Sarkamo tutki Ruotsin valtionarkistossa harvoin käytettyä aineistoa, noin tuhannen upseerin virka-anomuksia vuoden 1723 valtiopäiviltä. Anomuksissa Suuren Pohjan sodan veteraanit pyrkivät taisteluansioihinsa ja haavoihinsa vetoamalla saamaan virkoja armeijasta, joka oli rankkojen supistamistoimien kohteena. Monet kymmenen vuotta taistelleet ja sen jälkeen toiset kymmenen vuotta venäläisessä sotavankeudessa eläneet, kuin ihmeen kaupalla henkiin jääneet soturit potkaistiin kylmästi pois viroistaan.

Tappiollisen Suuren Pohjan sodan jälkeen sen sankareita ei enää pystytty palkitsemaan, joten soturi-ihanteiden toteuttamisesta ei enää palkittu. 1700-luvun kuluessa kunniaan perustuvat arvot alkoivat väistyä yhteiskunnassa. Uusi taloudellista hyötyä tavoitteleva ajattelumalli alkoi raivata tietä valtakunnan, sotureiden ja hallitsijan kunniaa tavoittelevien yhteiskunnallisten ihanteiden tieltä. Ikiaikaiset miehiset ihanteet jäivät kuitenkin vaikuttamaan ihmisten arkikäytökseen.

Kunniamekanismeja ja soturiarvoja avaavasta tutkimuksesta on hyötyä muun muassa väkivallan selittämisessä, esimerkiksi äärimmäisten väkivallantekojen motiivien ymmärtämisessä, kunniamurhien tutkimuksessa sekä väkivaltaisten alakulttuurien tai nettiyhteisöjen tutkimuksessa.

 

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.