Suomalaisnuorten mielikuvissa toisesta maailmansodasta korostuvat talvisodan sankarilliset teot. Kuva: Kimmo Taskinen / HS-arkisto
Suomalaisnuorten mielikuvissa toisesta maailmansodasta korostuvat talvisodan sankarilliset teot. Kuva: Kimmo Taskinen / HS-arkisto

Laajan kyselyn mukaan suomalais- ja tanskalaisnuoret painottavat sodan positiivisia ja sankarillisia seikkoja, saksalaiset taas ovat hyvin tietoisia juutalaisten joukkosurmasta ja muista maansa rikoksista.

Toinen maailmansota on yhä läsnä nykynuorten elämässä, vaikka siitä on kulunut jo monta sukupolvea. Tuore tutkimus tekee selkoa siitä, miten suomalaiset, tanskalaiset ja saksalaiset nuoret näkevät maailmanpalon tapahtumat.

Runollisesti otsikoitu selvitys ”Vaikean menneisyyden pitkä varjo” osoittaa, että kaikkien kolmen maan nuoret pitävät vuosien 1939–1945 sotaa 1900-luvun tärkeimpänä tapahtumana. On kuitenkin suuria eroja siinä, millaisia varjoja se langettaa tämän päivän nuorten päälle eri valtioissa.

”Tanskalaisilla ja suomalaisilla nuorilla on tavallisesti kapea, kansallinen näkökulma toiseen maailmansotaan. Saksalaiset ovat paljon tietoisempia siitä, miten sota vaikutti muuhun Eurooppaan”, sanoo apulaisprofessori Carsten Yndigegn Etelä-Tanskan yliopistosta ScienceNordic-verkkosivulla.

Tutkimukseen osallistui 16–25-vuotiaita kolmesta maasta. He vastasivat kysymyksiin esimerkiksi siitä, mistä saavat tietoa historiasta, mikä on vanhempien osuus tiedon lähteinä ja kuinka suuri merkitys on tiedotusvälineillä, kirjallisuudella ja elokuvilla.

Kysely on osa laajaa Myplace -nimistä EU-hanketta, joka kartoitti eurooppalaisten nuorten osallistumista yhteiskuntaan. Sen eri kyselyissä ja haastatteluissa oli mukana yhteensä 20 000 nuorta.

Toista maailmansotaa koskevaan osuuteen valittiin kolme maata, joiden roolit olivat hyvin erilaiset. Saksa ja Suomi taistelivat, Tanska ei osallistunut sotatoimiin vaan joutui miehitetyksi.

Sotaa käsitteleviin kysymyksiin vastasi Saksasta ja Tanskasta toista tuhatta nuorta, Suomesta 800.

Suomen ja Natsi-Saksan sotilaallinen yhteistyö vuosina 1941–1944 on pienessä osassa suomalaisten nuorten käsityksissä toisesta maailmansodasta.

”Suomalaisnuoret eivät yleisesti ajattele, että Suomi ja Saksa olivat alun perin liittolaisia. He keskittyvät pikemminkin sankarillisina pitämiinsä asioihin, kuten sotaveteraanien saavutuksiin talvisodassa”, Yndigegn toteaa.

”Suomen ja Saksan liittolaissuhteesta historiantutkijatkin käyvät toistuvasti keskustelua. Se on pitkälle tulkinnanvarainen ja poliittinen asia, jossa on kyse historian hallinnasta”, sanoo sosiologian professori Vesa Puuronen Oulun yliopistosta. Hän on yksi hankkeen tutkijoista.

Yndigegnin mukaan sekä suomalaiset että tanskalaiset nuoret painottavat positiivisuutta ja urhoollisuutta ja jättävät huomiotta muunlaiset seikat. Vihollinen on kuitenkin eri: suomalaisilla Neuvostoliitto, tanskalaisilla Saksa.

”Nuorten vastaukset eivät heijasta sitä, mitä oikeasti on tapahtunut vaan sitä, mitä heille on kerrottu ja millaisen kuvan julkisuus tapahtumista välittää”, Puuronen sanoo.

”Osalla nuorista saattaa olla sodankäyneitä sukulaisia erossa, osalle tarinat ovat välittyneet vanhempien kertomina tai koulukirjoista tai fiktiivisistä teoksista. Sotaelokuvilla on suuri merkitys.”

Tutkimuksen teon aikaan Aku Louhimiehen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta ei vielä ollut, mutta nuoretkin ovat katsoneet Rauni Mollbergin ja Edvin Laineen elokuvia Väinö Linnan kirjasta.

Tanskalaiset nuoret vaalivat Yndigegnin mukaan hyvin nationalistista näkemystä sodasta. He keskittyvät vahvasti Tanskan vastarintaliikkeeseen ja ihailevat ja kunnioittavat siihen kuuluneita. Niinpä heidän kuvansa sodasta on myönteisempi ja herooisempi kuin saksalaisten.

Tanskalaisten nuorten asenteet heijastavat monin tavoin heitä edeltäneiden sukupolvien asenteita, sanoo Anette Warring Roskilden yliopistosta.

Warring on osoittanut, kuinka sodanjälkeinen kollektiivinen muisto kehittyi Tanskassa. Tässä tulkinnassa maa kuului niihin, jotka vastustivat natsien miehitystä ja sen sankareita ovat vastarintaliikkeen jäsenet.

On melkein unohtunut se, että monet tanskalaiset tekivät yhteistyötä saksalaisten miehittäjien kanssa tai jopa lähtivät taistelemaan Saksan joukkoihin.

Viime vuosina on kuitenkin alettu keskustella esimerkiksi tanskalaisista natseista, jotka osallistuivat vapaaehtoisina Saksan sotaponnistuksiin ja tanskalaisista naisista, jotka solmivat läheisiä suhteita miehittäjien kanssa.

Warringin mukaan nämä asiat eivät juuri näkyneet tuoreessa nuoria käsittelevässä tutkimuksessa, ja hänestä se on yllättävää. Hän ihmettelee sitäkin, ettei juutalaisten joukkomurha tai Tanskan yhteistyö Saksan kanssa nouse merkittävämmäksi mielikuvissa toisesta maailmansodasta.

Saksalaisnuoret ovat tutkimuksen mukaan hyvin tietoisia siitä, että heidän kotimaansa vei maailman sotaan ja on vastuussa natsien hirmuteoista. He eivät kiellä eivätkä vähättele holokaustia tai saksalaisten osuutta sodan sytyttäjänä.

Toisaalta he haluavat katsoa eteenpäin. Monet ilmaisivat, etteivät he voi syyttää itseään siitä, mitä tapahtui menneisyydessä kauan ennen heidän syntymäänsä, Yndigegn kertoo.

Aiemmin on saatu toisenlainen kuva. Vuonna 2002 ilmestynyt kirja Opa war kein Nazi (Isoisä ei ollut natsi) osoitti, että kolme viidestä saksalaisesta nuoresta tunsi syyllisyyttä natsien teoista.

Teoksen mukaan saksalaisnuorilla oli runsaasti tietoa natsien rikoksista ja Saksan syyllisyydestä. Mutta kuva muuttui täysin, kun nuorten piti selittää, mitä heidän isovanhempansa tekivät sodan aikana.

”Jos uskoisit kaikkien haastateltujen vastauksia isovanhempia koskeneisiin kysymyksiin, lopputulos olisi, ettei Saksalla ollut natseja lainkaan”, Warring toteaa.

Hänen mielestään saksalaiset nuoret ovat ”unohtaneet” oman perheensä osan sodassa. Kun isovanhemmat ovat kertoneet lapsilleen ja lastenlapsilleen esimerkiksi, että he kieltäytyivät kätkemästä vankeja sodan aikana, tarina on kääntynyt päinvastaiseksi. Uudessa versiossa isovanhemmat ovatkin auttaneet sotavankeja.

”On eräänlaista kasautuvaa urheutta. Isovanhemmista tuli suurempia ja suurempia sankareita, kun seuraavat sukupolvet muistelivat heidän tarinoitaan. On vaikea nähdä rakkaita isovanhempia natseina tai heidän avunantajinaan”, hän sanoo.

Tällaista ajatusten siirtoa tapahtui, vaikka Saksan koulut ovat korostaneet natsien rikosten tuomitsemista ja yhteistä vastuunkantoa.

Myös uuden tutkimuksen mukaan sekä Saksassa että Suomessa useimmat nuoret uskoivat enemmän vanhempiensa ja isovanhempiensa kertomuksiin sodasta kuin virallisiin lähteisiin. He suhtautuivat epäillen koulun historian oppikirjoihin.

Tanskalaiset nuoret taas luottivat molempiin, niin perheen kuvauksiin kuin koulun oppeihin. Tämä johtuu Yndigegnin ja Warringin mielestä siitä, että tanskalaisten suhde ja ymmärrys sodasta on vähemmän konfliktikeskeinen kuin saksalaisten ja suomalaisten.

”Tanskassa on ollut monia kiistoja sodasta, etenkin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Mutta se on pientä verrattuna Saksassa ja Suomessa esiintyviin dramaattisesti erilaisiin historiantulkintoihin”, Warring toteaa.

Tutkimus julkaistiin Journal of Youth Studies-tiedelehdessä.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4190
Liittynyt21.7.2017

Suomalais- ja saksalaisnuoret näkevät toisen maailmansodan eri tavoin

Koulussa kopsasin historiaa kalvoilta, ajattelematta juuri mitään; piti saada käsialasta selvää, ehtiä kirjoittaa... ja samalla muistaa joku nimi & vuosiluku. En ajatellut historiaa kiehtovina tarinoina koko maailmasta. Koulupäivä aloitettiin isänmaanlaululla. Seisoimme riveissä ja lauloimme, kun lippu nostettiin salkoon - jokaisena koulupäivänä, tai niin se on jäänyt mieleen. Mussolinistakin piti joskus laulaa pilkkalaulu. Natsien touhut tulivat TV:stä tutuksi jo varhain, mutta en tiennyt...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Suomalais- ja saksalaisnuoret näkevät toisen maailmansodan eri tavoin

Juutalainen media ei ikimaailmassa anna saksalaisten unohtaa, vaan syyllisyyttä on kannettava sukupolvesta toiseen, maailman tappiin, koska syyllisyys on hyödyllistä. Suomalaiset tietää Rokan Antin ja Simo Häyhän. Todellisuus ja epätodellisuus käy rintarinnan.
Lue kommentti

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Suurtutkimuksessa tarkasteltiin kokonaisia tyttöikäluokkia, joista noin puolet otti rokotteen ja puolet ei.

Papilloomavirusta ja sen aiheuttamia syöpiä ehkäisevä hpv-rokote ei ole lisännyt rokotettujen suomalaisten tyttöjen riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin ja erilaisiin arvoituksellisiin oireyhtymiin. Tämä havaittiin suomalaisessa suurtutkimuksessa, joka julkaistiin Vaccine-lehdessä.

Hpv-rokote tuli kansalliseen rokotusohjelmaan vuoden 2013 lopussa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki tytöt, joilla oli mahdollisuus saada rokote rokotusohjelman puitteissa vuosina 2013–2016. Heitä oli kaikkiaan 240 605.

Näistä tytöistä rokotteen otti hiukan yli puolet, 56 prosenttia. Tutkimuksessa vertailtiin rokottamattomien ja rokotettujen sairastamista kansallisten hoitoilmoitusrekisterien perusteella.

Kävi ilmi, että rokotuksen 11–15-vuotiaana saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempi riski sairastua kuin saman ikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

”Tutkimuksessa tarkasteltiin riskisuhdetta 38 taudin osalta. Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Nohynek oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tarkastelussa olivat esimerkiksi monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä sekä tyypin 1 diabetes.

Epäilyt ovat Nohynekin mukaan perustuneet ajalliseen yhteyteen eli siihen, että lapsi on sairastunut rokotteen ottamisen jälkeen.

Ryhmä suomalaisia vanhempia on arvellut, että heidän lapsensa ovat sairastuneet rokotuksen takia. Sairastuminen rokotuksen jälkeen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että rokotus on sairastumisen syy.

Yhteyden todentamiseksi rokotettujen sairastuvuutta täytyy verrata rokottamattomiin. Näin tutkimuksessa tehtiin, eikä merkitsevästi kohonnutta riskiä mihinkään sairauteen löytynyt.

”Vastaavia tuloksia on saatu Norjassa ja Tanskassa. Tämä on yksi näyttö lisää siitä, että hpv-rokotus on turvallinen”, Nohynek arvioi.

Rokotus hpv-virusta vastaan suojaa kohdunkaulan syövältä, koska kohdunkaulan syöpä saa alkunsa virusinfektiosta. Sitä aiheuttava papilloomavirus tarttuu herkästi seksissä. Kondomikaan ei siltä täysin suojaa.

Viime vuosina on selvinnyt, että hpv-infektio on yhteydessä myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan hpv:stä johtuvat syövät ovat lähes yhtä yleisiä molemmilla sukupuolilla.

Tulevaisuudessa hpv-rokote saatetaan antaa koulussa maksutta myös pojille. THL:n työryhmä vertailee parhaillaan poikien rokottamisen kustannuksia ja hyötyjä.

Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons
Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons

Meriin kulkeutuvat kemikaalit ovat lisänneet syöpiä esimerkiksi maitovalailla ja merileijonilla. Mikromuovitkin saattavat olla syöpävaarallisia eläimille.

Joskus sanotaan, että ihminen on maapallon syöpä. Asia saattaa olla kirjaimellisesti näin, pohtii ryhmä tutkijoita Nature Ecology & Evolution -lehdessä hiljattain ilmestyneessä artikkelissa.

Kyse on siitä, että ihmisen toiminta ja planeetan saastuminen aiheuttavat syöpää myös muille eläimille kuin meille itsellemme. Tiettyjen kemikaalien päätyminen meriin on yhdistetty syöpien lisääntymiseen joillain eläinlajeilla.

Kun ihminen rouhii luonnon ekosysteemejä sirpaleiksi, geneettinen monimuotoisuus vähenee, mikä sekin voi johtaa haitallisten mutaatioiden ja kasvainten yleistymiseen. Mekanismeja on monia.

”Ihmiset voidaan määritellä syöpää aiheuttavaksi lajiksi tai tekijäksi. Muokkaamme ympäristöä tavalla, joka aiheuttaa syöpää villieläimissä”, syövän evoluutiota tutkivan biologin Frédéric Thomasin johtama ryhmä kirjoittaa.

Ryhmä kokoaa katsauksenomaisessa artikkelissa yhteen tutkimustietoa siitä, millä tavoin ihmisen toiminta on johtanut syöpien yleistymiseen villieläimillä. Näkökulma on tuore, sillä luonnossa elävien eläinten syöpiä on tutkittu erittäin vähän.

Pahasti saastuneen St. Lawrence -joen suulla Kanadassa elävillä maitovalailla on todettu huomattavan paljon syöpiä. Jo vuosituhannen alussa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että tutkituista aikuisista maitovalaista lähes kolmasosa kärsi jonkinlaisesta syöpäkasvaimesta.

Yleisin syöpä valailla oli suoliston adenokarsinooma. Maitovalaiden elinympäristöä saastuttavat muun muassa alumiinisulattamoilta vuotavat myrkyt.

Kalifornianmerileijonilla puolestaan esiintyy syöpää, joka on yhdistetty klooripohjaisten torjunta-aineiden käyttöön. Tšernobylin ydinonnettomuuden jäljiltä havaittiin, että ulkoiset kasvaimet eräissä linnuissa yleistyivät todennäköisesti lisääntyneen taustasäteilyn seurauksena.

Muovisaaste voi kaiken muun pahan lisäksi johtaa syöpäkasvainten kehittymiseen sille altistuneilla eläimillä, tutkijat kirjoittavat. Luontoon päätyvässä muovijätteessä on erilaisia kemikaaleja, jotka voisivat riittävän suurissa määrissä altistaa eläimiä syövälle. Toki muovijäte ja mikromuovit ovat luonnolle valtava ongelma muutenkin.

Aihetta on tutkittu niukalti ehkä siksikin, että villieläinten kasvaimet tuntuvat melko pieneltä asialta, kun ilmasto lämpenee ennätystahtia ja lajeja katoaa planeetalta nopeammin kuin koskaan ennen. Syöpäsairaudet ovat silti yksi monista tekijöistä, jotka voivat rampauttaa eläinpopulaatioiden hyvinvointia ja heikentää niiden toipumiskykyä kriiseistä.

”Villieläinten syöpäkasvaimet ovat täysin unohdettu tutkimusala, ja haluamme herätellä tutkimusta tästä aiheesta”, kertoo evoluutiobiologi Mathieu Giraudeau Arizonan osavaltionyliopistosta tiedotteessa.

Syövän kehitys on monen tekijän summa. Yksi riskitekijä on geneettisen monimuotoisuuden romahtaminen, kun ahtaalle ajetut eläinpopulaatiot pienenevät. Samalla eläimistä voi tulla herkempiä tauteja ja syöpää aiheuttaville tekijöille, joita ne elinympäristössään kohtaavat.

Jopa niinkin kaukaa haetulta tuntuva asia kuin valosaaste saattaa altistaa eläimiä syövälle. Jatkuvasti valaistuilla alueilla elävien eläinten melatoniinin ja muiden hormonien tuotannon häiriintyminen voi periaatteessa johtaa jopa syöpien kehitykseen samalla tavoin kuin ihmisilläkin. Yöaikainen valoaltistus etenkin vuorotyötä tekevillä naisilla on yhdistetty kohonneeseen rintasyöpäriskiin.