Tähtitieteen harrastajakuvaaja Kari Saari kuvasi revontulten dyyni-ilmiön syksyllä 2018 Savojärvellä Varsinais-Suomessa. Raidallinen harso muistuttaa dyynejä hiekkarannalla. Siitä ilmiön nimi.
Tähtitieteen harrastajakuvaaja Kari Saari kuvasi revontulten dyyni-ilmiön syksyllä 2018 Savojärvellä Varsinais-Suomessa. Raidallinen harso muistuttaa dyynejä hiekkarannalla. Siitä ilmiön nimi.

Aaltomaiset revontulet havaittiin, kun harrastajat luokittelivat tutkijoiden kanssa revontulibongaajien kuvia.

Suomalaiset revontulien harrastajat ovat löytäneet yhdessä suomalaisten avaruustutkijoiden kanssa uuden revontulityypin. Harrastajat saivat nimetä sen.

He valitsivat ilmiölle nimeksi dyyni sen muodon mukaan. Revontulissa näkyy joskus vihertävä, tasainen aaltokuvio. Se on kuin raidallinen pilviharso tai dyynit hiekkarannalla.

Auringosta purkautuva hiukkasten virta eli aurinkotuuli synnyttää revontulet, kun se saavuttaa ilma­kehän ionisoituneen kerroksen ionosfäärin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tähän kerrokseen satavat hiukkaset virittävät ilmakehän happi- ja typpi­atomeita korkeampaan energia­tilaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Atomien viritystila purkautuu revontulina. Niitä tuhannet turistit tulevat Lappiin katsomaan joka vuosi.

Revotuliharrastaja Pirjo Koski kuvasi nämä dyynit Laitilassa.

Löytö kumpusi revontulia bongaavien harrastajien havainnoista syksyllä 2018 sen jälkeen, kun professori Minna Palmroth oli juuri julkaissut kirjan Revontulibongarin opas.

Helsingin yliopistossa tutkijoiden ryhmä on pitkään kehittänyt maailman tarkinta menetelmää, jolla voi mallintaa lähi­avaruuden revontulia aiheuttavaa avaruussäätä.

Ryhmää vetää juuri Palmroth, joka on yliopistossa laskennallisen avaruusfysiikan professori.

Kirjaa varten Palmroth luokitteli tuhansia harrastajien ottamia revontulten kuvia.

Kukin revontulimuoto on tyypillinen tietylle revontulivyöhykkeen fysikaaliselle ilmiölle.

Harrastajat huomauttivat jo kuvia luokiteltaessa, ettei yhdelle revontulimuodolle löytynyt sopivaa luokkaa. Palmroth jätti ensiksi nämä epätavalliset muodot syrjään. Hän päätti tutkia niitä myöhemmin.

Vain pari päivää kirjan julkistamisen jälkeen syksyllä 2018 revontuliharrastajat sattuivat näkemään heille saman uuden revontulimuodon.

Harrastajat kuvasivat ilmiön Laitilassa ja Ruovedellä samaan aikaan. Revontulten muodoissa havaittiin tuttu piirre: vihertävä ja tasainen aaltokuvio.

Harrastajat ilmoittivat ilmiöstä välittömästi Palmrothille.

Tutkijatohtori Maxime Grandin Palmrothin ryhmästä tunnisti tähdet muodon takaa. Tunnistuksen jälkeen tähtiä voitiin käyttää viitepisteinä. Niiden avulla mitattiin ilmiön korkeus ja laajuus.

Grandin laski, että revontulien dyynit ovat noin sadan kilometrin korkeudessa mesosfäärin yläosassa. Aaltokentän aallon­pituudeksi saatiin 45 kilometriä.

Tutkijat ehdottavat nyt, että uuden revontulimuodon avulla voitaisiin tutkia yläilmakehän oloja uudella tavalla. Tutkimuksen julkaisi AGU Advances -tiedelehti.

Tutkimus jäljittää dyynit ”aaltokanavaan”. Sellainen syntyy ilmakehän kerroksen mesosfäärin ja sen rajan eli mesopaussin yhteyteen.

Mesopaussi on ilmakehässä vajaan sadan kilometrin korkeudessa. Se sijaitsee mesosfäärin ja termosfäärin välissä. Tässä ilmakehän kylmimmässä kerroksessa on pakkasta noin sata astetta.

”Joskus aluetta noin 80–120 kilometrin korkeudella kutsutaan humoristisesti ignorosfääriksi, tietämättömyyden alueeksi. Siellä esiintyviä ilmakehän ilmiöitä on vaikea mitata”, Palmroth toteaa.

Sähköisesti neutraalin ilmakehän ja avaruuden alaosan kohtauspaikka on hyvin haastava ympäristö laitteille ja satelliiteille. Siksi se onkin Palmrothin mukaan yksi planeettamme vähiten tutkituista paikoista.

Dyynit näkyivät juuri tuolla revontulivyöhykkeen alueella.

Ilmiö vei tutkijat ilmakehä- ja avaruustutkimuksen välimaastoon. Dyynejä ei pystytty selittämään avaruusfysiikan keinoin.

Dyynin valoisuuden erot voivat johtua monesta syystä. Syynä on joko aaltoilusta ionosfääriin satavien elektronien vuo tai se, että ilmakehän happiatomit muodostavat tihentymiä ja harventumia.

”Kallistuimme ehdottamaan, että dyynit johtuvat happi­atomien tihentymistä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla