Suomalaiset muodostivat ainakin 1900-luvun alkupuoliskolla geneettisesti selvästi erottuvia ryhmiä. Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Suomalaiset muodostivat ainakin 1900-luvun alkupuoliskolla geneettisesti selvästi erottuvia ryhmiä. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Tutkijat tekivät tähän asti tarkimman geenikartan suomalaisista.

Suomalaiset jakaantuvat geeneiltään selkeisiin ryhmiin, jotka myötäilevät yllättävän tarkasti murrerajoja.

Helsingin yliopiston johdolla tehdyssä tutkimuksessa suomalaiset voi jakaa jopa 52 eri ryhmään.

Geneettinen pääjako kulkee idän ja lännen välillä keskiaikaista Pähkinäsaaren rauhanrajaa pitkin. Jakolinja on havaittu ennenkin, mutta vasta nyt se pystyttiin hahmottamaan kaikista tarkimmin kartalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aiempaa suurempi tarkkuus johtuu akatemiatukija Matti Pirisen mukaan siitä, että geeninäytteet kattoivat tasaisesti koko maan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Aiemmin yksittäisiä näytteitä on otettu Kainuussa ja Lounais-Suomessa. Niitä vertaamalla on voitu nähdä, että ne ovat melko erilaisia”, uutta tutkimusta johtanut Pirinen sanoo.

Tutkijoiden uusilla kartoilla näkee tarkasti, mihin idän ja lännen geneettinen ero sijoittuu.

Pirisen mukaan geneettiset erot idän ja lännen välillä heijastelevat hyvin sekä Suomen maantieteellistä sijaintia että asutushistoriaa.

”Ensinnäkin erilaista geneettistä ainesta on tullut Suomeen sekä idästä että lännestä. Toisekseen historian kirjoituksen mukaan Itä- ja Pohjois-Suomea on pysyvästi asutettu vasta 1500-luvulta lähtien Etelä-Savosta. Itäsuomalaiset voisivat olla näiden Etelä-Savosta lähteneiden jälkeläisiä”, Helsingin yliopistossa työskentelevä Pirinen sanoo.

Työssään tutkijat ryhmittelivät yli tuhat eri puolelta Suomea kerättyä dna-näytettä geeniperimältään mahdollisimman samankaltaisiin ryhmiin.

Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää Suomen geneettistä rakennetta ennen 1900-luvun jälkipuoliskon muuttoliikkeitä. Siksi mukaan valittiin ennen 1970-lukua syntyneitä suomalaisia, joiden vanhempien synnyinpaikat sijaitsivat korkeintaan 80 kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Näin saatiin mahdollisimman selkeitä geneettisiä ryhmiä.

Geneettisesti samankaltaiset yksilöt muodostivat kartalla yllättävän selviä keskittymiä. Pääjaon lisäksi suomalaisten geenit jakaantuvat myös saarekkeisiin, jotka monelta osin noudattivat tarkoin Suomen vanhoja murrealueita.

Suomalaiset ovat geenien perusteella eläneet ennen 1950-lukua omissa ”taskuissaan”. Esimerkiksi 1800-luvun Britanniasta on tehty samoilla menetelmillä tutkimus, ja sen mukaan englantilaisissa oli hyvin vähän geneettisiä eroja keskenään. He olivat siis paljon sekoittuneempi kuin suomalaiset.

Vain yksi havaituista geneettisistä ryhmistä on tutkimuksen mukaan levinnyt laajemmin eri puolille Suomea.

”Tämä väestö on hajaantunut Viipurin ympärille ja suuriin kaupunkeihin sekä koko itä-länsi-jakolinjan matkalle”, Pirinen sanoo.

Näillä ihmisillä on sekä itäistä että läntistä perimää, ja osalla heistä saattaa olla isovanhempia luovutetun Karjalan alueelta.

Geenikartoitus ei koettanut selvittää geneettisten ryhmien ja sairastavuuden välisiä yhteyksiä.

Ryhmät voivat kuitenkin olla hyödyksi lääketieteellisissä tutkimuksissa, sillä niiden avulla voidaan verrata sairastuneita terveisiin yksilöihin, joilla on samanlainen geneettinen tausta.

Lääketieteellisten hyötyjen lisäksi tutkija korostavat sitä, että ihmisiä kiinnostaa oma perimänsä.

”Toivottavasti tämä herättää ihmisissä kiinnostusta itseään ja omia geenejään kohtaan”, sanoo tutkimusryhmään kuuluva Sini Kerminen Helsingin yliopistosta.

Ihmiset voisivat ehkä tulevaisuudessa verrata omia geenejään tutkijoiden tuottamaan geenikarttaan ja sijoittaa itseään sille.

Kuvassa näky, miten murrekartta ja eriväristen pallukoiden kuvaamat geneettiset ryhmät noudattavat lähes samoja rajoja. Kuva: Suomen molekyylilääketieteen instituutti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla