Kaikille varusmiehille tehdään persoonallisuus- ja älykkyystestit, jotka tunnetaan myös palikkatestinä. Kuva: Johannes Tervo, Esko Sala
Kaikille varusmiehille tehdään persoonallisuus- ja älykkyystestit, jotka tunnetaan myös palikkatestinä. Kuva: Johannes Tervo, Esko Sala

Kohentuneet ominaisuudet ennustivat myös parempia tuloja aikuisiällä.

Älykkyystestien tulokset paranevat ikäluokasta toiseen, tutkijat ympäri maailman ovat huomanneet. Nyt suomalaiset tutkijat näyttävät, että myös tietyt persoonallisuuden piirteet ovat voimistumassa, ainakin suomalaisten miesten keskuudessa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 1962–1976 syntyneiden miesten tuloksia persoonallisuus- ja älykkyystesteissä, jotka he tekivät varusmiespalveluksensa ensi viikkoina. Puolustusvoimat käyttää testituloksia valitessaan varusmiehiä johtajakoulutukseen.

Selvisi, että etenkin itseluottamus, seurallisuus ja johtamismotivaatio olivat nuoremmilla ikäluokilla korkeammalla tasolla kuin vanhemmilla.

Seuratessaan varusmiesten myöhempiä vaiheita tutkijat huomasivat, että nämä luonteenpiirteet ennustavat korkeampaa tulotasoa 30–34 vuoden iässä.

”Nämä ovat selkeästi ominaisuuksia, joita työnantajat arvostavat. Jos ihmiselle maksetaan enemmän, on hän todennäköisesti jollain lailla arvostetumpi tai tuottavampi työntekijä työnantajan silmissä”, pohtii tutkimusta tehnyt työmarkkinatutkija Matti Sarvimäki Valtion taloudellisesti tutkimuskeskuksesta ja paljastaa, että aiheesta on luvassa jatkotutkimusta.

Tulosten mukaan nuorimman ikäluokan keskimääräiset persoonallisuuden piirteet ennustivat 12 prosenttia korkeampia tuloja kuin vanhimman ikäluokan keskivertopersoona.

Testin perusteella nykyiset nelikymppiset ovat myös aiempia ikäpolvia energisempiä, harkitsevampia ja vastuullisempia ja heillä on kovempi suoritusmotivaatio. Nämä piirteet eivät kuitenkaan voimistuneet yhtä vahvasti kuin itseluottamus, seurallisuus ja johtamismotivaatio.

Sitä testitulokset eivät kerro, mistä muutos suomalaismiesten keskimääräisissä luonteenpiirteissä johtuu. Joiltain osin muutos saattaa liittyä kasvuympäristöön.

Tutkittujen varusmiesten lapsuudessa vanhempien tulot ja äitien koulutustaso keskimäärin nousivat samalla, kun perhekoko pieneni ja Suomi kaupungistui.

Kaikki nämä tekijät ennustavat korkeampia pisteitä sekä älykkyys- että persoonallisuustesteissä. Tulosten mukaan muutokset taustatekijöissä ennustivat kaksi kolmasosaa älykkyyden havaitusta kasvusta ja kolmasosan persoonallisuuden muutoksesta.

Toisin sanoen valtaosa persoonallisuuden muutosta selittävistä tekijöistä on vielä tunnistamatta.Vastaavaa havaintoa luonteenpiirteiden muuttumisesta ei Sarvimäen mukaan ole tehty muissa maissa.

”Tällaista koko ikäluokan kattavaa, vertailukelpoista aineistoa ei ole missään muualla maailmassa”, tutkija selittää.

Varusmiestestejä voidaan pitää hyvin edustavina, sillä noin 80 prosenttia ikäluokan miehistä suorittaa ne. Ulkopuolelle jäävät siviilipalvelusmiehet, palveluksesta vapautetut sekä totaalikieltäytyjät. Tutkimusryhmän laskelmien mukaan heidän mukanaolonsa ei muuttaisi havaittua trendiä.

Kehityskulku saattaa muuttua nuorempien ikäluokkien eli 1977–1979 syntyneiden tuloksissa. Tulosten tulkintaa vaikeuttaa kuitenkin se, että nämä ikäluokat tekivät persoonallisuustestin jo ennen varusmiespalvelusta kutsuntojen yhteydessä.

”Kutsunnoissa miehet näyttävät vastaavan samoihin kysymyksiin arvioitavien piirteiden suhteen myönteisemmin kuin palveluksen aikana”, Sarvimäki sanoo. Vuonna 1977 syntyneet vaikuttavat siksi tilastoissa vanhempiin ikäluokkiin verrattuna kerrassaan ylivertaisilta.

Mielenkiintoista kyllä testitulokset eivät ole siirtymävuoden jälkeen enää jatkaneet kohenemistaan. Tutkijat eivät tiedä, mihin suuntaan trendi on sittemmin jatkunut, sillä Puolustusvoimat ei ole luovuttanut tätä tuoreempia testituloksia tutkimuskäyttöön. Kolmen vuoden perusteella ei vielä voida vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Se kuitenkin tiedetään, että aiemmin havaittu älykkyysosamäärän kasvu on nyttemmin pysähtynyt monissa pitkälle kehittyneissä maissa. Tästä kertovat myös suomalaisten varusmiesten tulokset.

Varusmiesten persoonallisuustestejä ruotivan tutkimuksen julkaisi tiedelehti Pnas.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Afrikkalaisten paikallislintujen immuunijärjestelmä on huomattavasti virittyneempi taistelemaan sikäläisiä taudinaiheuttajia vastaan.

Muuttolinnut kasvattavat kesäisin poikasensa pohjoisessa välttyäkseen tropiikin taudeilta. Tämä kävi ilmi, kun ruotsalaisessa Lundin yliopistossa tutkittiin yli tuhannen lintulajin evoluutiohistoriaa ja immuunijärjestelmää.

Kun poikaset syntyvät Pohjolassa, lintujen ei tarvitse ylläpitää yhtä kattavaa immuunijärjestelmää kuin Afrikassa pysyttelevien serkkujensa.

Tutkijat analysoivat 1 300 lintulajin sukupuut ja vertailivat eurooppalaisten ja afrikkalaisten paikallislintujen sekä muuttolintujen immuunijärjestelmää.

Euroopassa pysyvästi elävillä linnuilla ja muuttolinnuilla on trooppisiin taudinaiheuttajiin nähden paljon suppeampi immuunijärjestelmä kuin afrikkalaisilla linnuilla. Se on yllättävää, sillä muuttolintujen ajattelisi tarvitsevan suojaa troopiikin taudeilta etelässä talvehtiessaan.

Ne eivät kuitenkaan näytä olevan immuunipuolustukseltaan erilaisia kuin Euroopassa ympäri vuoden elävät serkkunsa. Sekä eurooppalaiset paikallislinnut että talveksi Afrikkaan muuttavat lajit ovat kaikki alun perin kotoisin Afrikasta.

Tutkijat esittävät, että monipuolisen ja vahvan immuunijärjestelmän ylläpito ja kehittyminen on evoluutiossa luultua kalliimpaa. Sen hintana voi esimerkiksi olla erilaisten autoimmuunisairauksien kehittyminen.

Linnut ovat altteimpia taudeille kohdatessaan taudinaiheuttajat ensimmäistä kertaa. Niinpä syntyvät poikaset olisivat tropiikissa heikoilla. Evoluutio näyttää varmistaneen, että linnut muuttavat pesimään pohjoiseen, jossa tauteja ei ole niin paljon. Näin linnut selviävät yksinkertaisemmalla immuunijärjestelmällä.

”Kun muuttolinnut pesivät, ne ovat siirtyneet pois tautivyöhykkeiltä eivätkä tarvitse niin monipuolista puolustusta. Tästä on sekin etu, että immuunijärjestelmän itsensä sairaudet ja ongelmat ovat huomattavasti epätodennäköisempiä”, selittää tohtori Emily O'Connor Lundin yliopiston tiedotteessa.

Ilmastonmuutos näyttää siirtävän myös taudinaiheuttajien rajoja kohti pohjoista. Reuna-alueilla elävät linnut voivat sopeutua tähän siirtymällä pohjoisemmaksi.

Kun elinalueiden pohjoisraja tulee lopulta vastaan, jää nähtäväksi miten lintujen immuunijärjestelmä pystyy selviämään niille vieraista taudinaiheuttajista.

Tutkimuksen julkaisi Nature Ecology & Evolution.