Schiaparelli-laskeutujassa on mukana Ilmatieteen laitoksen mittauslaitteita. Kuva: ESA Stephane Corvaja
Schiaparelli-laskeutujassa on mukana Ilmatieteen laitoksen mittauslaitteita. Kuva: ESA Stephane Corvaja

Eurooppalainen luotain lähettää laskeutujan, joka haistelee kaasukehän kosteutta ja painetta punaisella planeetalla.

Suomalaiset mittalaitteet pääsevät pian haistelemaan Marsin ilmakehän kostetutta ja painetta.

Ilmatieteen laitoksen laitteet ovat Euroopan avaruusjärjestön laskeutujassa, joka tömähtää ensi keskiviikkona punaiselle planeetalle.

Exomars-hankkeen laskeutuja on nimeltään Schiaparelli. Luotain laukaistiin matkalle venäläisen kantoraketin kyydissä Kazakstanin Baikonurista maaliskuussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikko Walter Schmidt pohtii jo jännittyneenä, miten laskeutujan pitkän matkan päätteeksi käy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Sää on mahdollisesti pölyinen hiekkamyrskyn takia. Mutta ei siellä niin käy kuten elokuvassa Yksin Marsissa, jossa hiekkamyrsky tuhosi laitteita”, Schmidt arvelee.

Paikalliset hiekkamyrskyt voivat Marsissa laajentua näyttävästi koko kaasukehään, mutta paine on niin vähäinen, että hiekka ei heittele laskeutujaa.

”Ainoa vaara on se, että valokuvat eivät ole niin hienoja kuin ne voisivat olla”, Schmidt sanoo.

Laskeutumispaikka on Meridiani Planum -tasanko, joka sijaitsee lähellä Marsin päiväntasaajaa. Euroopan avaruusjärjestö valitsi varta vasten mahdollisimman tasaisen paikan.

”Tavoitteena on varmistaa, että laskeutumismenetelmä toimii”, Schmidt sanoo.

Laskeutumista pitää kokeilla, koska vuonna 2020 laukaistaan ExoMars 2020 -laskeutuja. Sen mukana on Mars-mönkijä. Ilmatieteen laitos toimittaa myös tähän laskeutujaan mittalaitteita.

”Se huoli on, irtoaako laskeutuja emoaluksestaan”, Schmidt pohtii. Luotain on ollut avaruuden vaativissa oloissa jo seitsemän kuukautta. Hän uskoo laitteiden toimivan odotetusti.

Laskeutuja toimii vain muutaman päivän. Sitten sen akku simahtaa.

”Kyydissä olevat laitteet vaativat paljon energiaa, ja akku on niin iso kuin painon ja tilavuuden rajoitukset sallivat”, Schmidt selittää. Virtaa saisi aurinkopaneeleista, mutta ne painaisivat.

Laskeutuja irtoaa Trace Gas Orbiter -luotaimesta jo sunnuntaina. Se osuu Marsin kaasukehän yläosiin 21 000 kilometrin tuntinopeudella 120 kilometrin korkeudessa.

Lämpökilpi hidastaa vauhdin 1 650 kilometrin tuntinopeuteen. Yhdessätoista kilometrissä avautuvat laskuvarjot. Etummainen lämpökilpi irtoaa seitsemässä kilometrissä.

Lopulta käynnistyvät jarruraketit, jotka hidastavat laskeumisen nopeuden alle seitsemäksi kilometriksi tunnissa. Kahden metrin korkeudessa raketit sammuvat ja laskeutuja tömähtää Marsiin.

Esa on tehnyt suunnitellusta laskeutumisesta videon.

Laskeutujan emoalus kiertää Marsia viisi vuotta. Se tutkii muun muassa metaanin pitoisuuksia kaasukehässä. Metaania on mittailtu Marsissa useasti, mutta sitä ei ole havaittu kiistattomasti. Metaani voisi olla merkki elämästä mutta toisaalta myös geologisesta toiminnasta. Ilmatieteen laitos ja Schmid ovat lähettäneet mittalaitteita ennenkin Aurinkokuntaan. Niitä on päätynyt muun muassa Saturnuksen kuuhun Titaniin ja Rosetta-luotaimen mukana komeetalle 67P.Ilmatieteen laitoksen kosteuden ja paineen mittauslaitteita on myös Nasan Curiosity-mönkijässä. Se on taivaltanut Marsissa vuodesta 2012 Gale-kraatterissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla