Schiaparelli-laskeutujassa on mukana Ilmatieteen laitoksen mittauslaitteita. Kuva: ESA Stephane Corvaja
Schiaparelli-laskeutujassa on mukana Ilmatieteen laitoksen mittauslaitteita. Kuva: ESA Stephane Corvaja

Eurooppalainen luotain lähettää laskeutujan, joka haistelee kaasukehän kosteutta ja painetta punaisella planeetalla.

Suomalaiset mittalaitteet pääsevät pian haistelemaan Marsin ilmakehän kostetutta ja painetta.

Ilmatieteen laitoksen laitteet ovat Euroopan avaruusjärjestön laskeutujassa, joka tömähtää ensi keskiviikkona punaiselle planeetalle.

Exomars-hankkeen laskeutuja on nimeltään Schiaparelli. Luotain laukaistiin matkalle venäläisen kantoraketin kyydissä Kazakstanin Baikonurista maaliskuussa.

Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikko Walter Schmidt pohtii jo jännittyneenä, miten laskeutujan pitkän matkan päätteeksi käy.

”Sää on mahdollisesti pölyinen hiekkamyrskyn takia. Mutta ei siellä niin käy kuten elokuvassa Yksin Marsissa, jossa hiekkamyrsky tuhosi laitteita”, Schmidt arvelee.

Paikalliset hiekkamyrskyt voivat Marsissa laajentua näyttävästi koko kaasukehään, mutta paine on niin vähäinen, että hiekka ei heittele laskeutujaa.

”Ainoa vaara on se, että valokuvat eivät ole niin hienoja kuin ne voisivat olla”, Schmidt sanoo.

Laskeutumispaikka on Meridiani Planum -tasanko, joka sijaitsee lähellä Marsin päiväntasaajaa. Euroopan avaruusjärjestö valitsi varta vasten mahdollisimman tasaisen paikan.

”Tavoitteena on varmistaa, että laskeutumismenetelmä toimii”, Schmidt sanoo.

Laskeutumista pitää kokeilla, koska vuonna 2020 laukaistaan ExoMars 2020 -laskeutuja. Sen mukana on Mars-mönkijä. Ilmatieteen laitos toimittaa myös tähän laskeutujaan mittalaitteita.

”Se huoli on, irtoaako laskeutuja emoaluksestaan”, Schmidt pohtii. Luotain on ollut avaruuden vaativissa oloissa jo seitsemän kuukautta. Hän uskoo laitteiden toimivan odotetusti.

Laskeutuja toimii vain muutaman päivän. Sitten sen akku simahtaa.

”Kyydissä olevat laitteet vaativat paljon energiaa, ja akku on niin iso kuin painon ja tilavuuden rajoitukset sallivat”, Schmidt selittää. Virtaa saisi aurinkopaneeleista, mutta ne painaisivat.

Laskeutuja irtoaa Trace Gas Orbiter -luotaimesta jo sunnuntaina. Se osuu Marsin kaasukehän yläosiin 21 000 kilometrin tuntinopeudella 120 kilometrin korkeudessa.

Lämpökilpi hidastaa vauhdin 1 650 kilometrin tuntinopeuteen. Yhdessätoista kilometrissä avautuvat laskuvarjot. Etummainen lämpökilpi irtoaa seitsemässä kilometrissä.

Lopulta käynnistyvät jarruraketit, jotka hidastavat laskeumisen nopeuden alle seitsemäksi kilometriksi tunnissa. Kahden metrin korkeudessa raketit sammuvat ja laskeutuja tömähtää Marsiin.

Esa on tehnyt suunnitellusta laskeutumisesta videon.

Laskeutujan emoalus kiertää Marsia viisi vuotta. Se tutkii muun muassa metaanin pitoisuuksia kaasukehässä. Metaania on mittailtu Marsissa useasti, mutta sitä ei ole havaittu kiistattomasti. Metaani voisi olla merkki elämästä mutta toisaalta myös geologisesta toiminnasta. Ilmatieteen laitos ja Schmid ovat lähettäneet mittalaitteita ennenkin Aurinkokuntaan. Niitä on päätynyt muun muassa Saturnuksen kuuhun Titaniin ja Rosetta-luotaimen mukana komeetalle 67P.Ilmatieteen laitoksen kosteuden ja paineen mittauslaitteita on myös Nasan Curiosity-mönkijässä. Se on taivaltanut Marsissa vuodesta 2012 Gale-kraatterissa.

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.