Terveystiedon tunnilla opiskellaan, sukupuolisuuden saloja. Kuva: Juha Metso
Terveystiedon tunnilla opiskellaan, sukupuolisuuden saloja. Kuva: Juha Metso

Yleinen suunta on kuukautisten varhentuminen.

Suomalainen tutkimusryhmä on ensimmäisenä maailmassa tehnyt ihmisen kantasoluista murrosiän käynnistäviä hermosoluja. Nämä ihmisen aivoissa olevat ”murrosikäsolut” käynnistävät sukupuolihormonien erityksen lapsissa – siis aloittavat murrosiän.

Murrosiässä ihminen saavuttaa aikuispituuden ja sukukypsyyden, joka on suvunjatkamiselle välttämätöntä. Puberteetin alkamisen perimmäisin syy on kuitenkin selvittämättä, sanoo Helsingin yliopiston tutkimusryhmän johtaja, lastentautien erikoislääkäri Taneli Raivio.

Joillakin harvoilla murrosikä ei ala lainkaan. Yksi syy siihen on murrosikäsolujen toiminnan häiriö.

Suomessakin on kymmeniä Kallmannin oireyhtymää sairastavia. Heillä murrosikä ei käynnisty. Heitä syntyy Suomen kokoisessa väestössä keskimäärin yksi vuodessa, ja poikia on heistä 3–5 kertaa niin paljon kuin tyttöjä.

”Heidät yleensä tavoitetaan kouluterveydenhoidossa, ja oireyhtymään on hyvä hormonihoito”, Raivio sanoo.

”Hoitojen jälkeen oireyhtymä voi muistuttaa itsestään aikuisena, koska se aiheuttaa lapsettomuutta. Sekin on yleensä hoidettavissa.”

Murrosiän mysteeriin kuuluu, että joillakin Kallmannin oireyhtymää sairastavilla miehillä voi alkaa luonnollinen murrosikä täysi-ikäisenä, vuosia jatkuneiden hormonihoitojen jälkeen.

Murrosiän tiedetään käynnistyvän, kun keskushermoston hypotalamuksessa sijaitsevat GnRH-hermosolut eli murrosikäsolut alkavat toimia ja erittää gonadotropiinihormoneja. Tämä puolestaan lisää kiveksiä ja munasarjoja ohjaavien hormonien eritystä aivolisäkkeestä.

Murrosikäsoluja ohjaavat toiset hermosolut, joita sanotaan kisspeptiinineuroneiksi englannin suukkoa tarkoittavan sanan mukaan. Kisspeptiinisoluja on toistaiseksi pystytty tutkimaan ihmisissä vielä vähän.

Viimeisten 25 vuoden aikana on löydetty myös kymmeniä geenejä, jotka voivat vaikuttaa murrosiän käynnistymiseen. Niidenkin toiminnasta tiedetään vielä vähän, joten Raivion ryhmällä on käyttöä tekemilleen soluille.

”Voimme esimerkiksi selvittää, miten tietyt geenivirheet vaikuttavat GnRH-solujen kehitykseen ja toimintaan”, Raivio sanoo. Jos toiminta ja hormonien eritys on puutteellista, murrosikä viivästyy.

Yleinen kehityssuunta murrosiän ajoituksessa on kuitenkin päinvastainen. Etenkin tyttöjen murrosikä on aikaistunut useita vuosia.

Vielä 1800-luvun puolivälin jälkeen kuukautiset alkoivat tytöillä yli kuusitoistavuotiaina. Kun tultiin 1950-luvulle, kuukautiset alkoivat keskimäärin yli kolmetoistavuotiaina. Sen jälkeen 1970-luvulle tultaessa aikaistuminen tasaantui. Nyt kuukautisten alkamisikä Suomessa on jo alle kolmetoista vuotta.

”Murrosiän aikaistuminen on tapahtunut niin nopeasti, että se ei selity perimän muutoksilla. Pikemminkin kyse on elinympäristön muutoksista. Elinolot, terveysolot ja ravitsemus ovat parantuneet”, Raivio pohtii.

Yksi syy voi olla lasten lisääntynyt ylipaino. Naishormonia estrogeenia on munasarjojen ohella rasvasoluissa. Myös poikien murrosikä näyttäisi aikaistuneen, mutta ei yhtä selvästi kuin tytöillä.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.