Kuvapörssi
Kuvapörssi

Suomalais-amerikkalainen tutkimus kyseenalaistaa vallitsevan käsityksen syöpäkasvaimen verisuonten muodostumisesta.

Helsingin ja Stanfordin yliopistoissa tehty tutkimus haastaa vallitsevan teorian, jonka mukaan syöpäkasvaimen verisuonien muodostuminen ja syövän kasvu olisivat riippuvaisia luuytimestä peräisin olevista verisuonen seinämien kantasoluista.

Omien tulostensa perusteella ryhmä kysyy, perustuvatko monet potilaskokeisiin saakka edenneet hoitotutkimukset teorialle soluista, joita ei ole lainkaan olemassa.

Verisuonten muodostuksella eli angiogeneesillä on ratkaiseva merkitys syöpäkasvainten kehittymisessä, ja angiogeneesin estäminen onkin yksi lupaavimmista syöpähoitoihin tähtäävistä tutkimusalueista. Aikaisempien tutkimusten perusteella on oletettu, että uusien verisuonten muodostumiseen tarvitaan luuytimessä syntyviä VEGFR-2-kantasoluja. On oletettu, että VEGF-kasvutekijä "kutsuu" kantasolut verenkiertoon ja ohjaa ne asettumaan haluttuun kohtaan, ja että myös syöpäsoluilla on kyky kutsua näitä kantasoluja ja kasvattaa näin uusia, syöpäkasvainta ruokkivia verisuonia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt julkaistavassa tutkimuksessa VEGF-kasvutekijä sen enempää kuin syöpäsolutkaan eivät tutkijoiden yllätykseksi aiheuttaneet kantasolujen siirtymistä luuytimestä verenkiertoon. Angiogeneesin aikana runsaasti luuytimestä peräisin olevia muita soluja kyllä asettui verisuonen seinämän endoteelisolujen läheisyyteen, mutta ne eivät liittyneet osaksi seinämää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Tuloksemme osoittavat, että syöpäkasvaimen syntyminen ja kasvu eivät ole riippuvaisia näistä luuytimestä peräisin olevista esisoluista", sanoo tutkimuksen johtaja dosentti Petri Salvén Helsingin yliopistosta. Tutkimukseen osallistui myös arvostettu kantasolututkimuksen pioneeri Irving
Weissman Stanfordin yliopistosta.

Salvén huomauttaa myös, ettei ollut aivan yksinkertaista saada julkaistuksi tutkimusta, joka kyseenalaistaa maailman johtavissa tiedelehdissä aiemmin julkaistut ja tiedemaailmassa yleisesti hyväksytyt tutkimustulokset.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.

Sisältö jatkuu mainoksen alla