Matkoilla vaanii turistiripuli. Kuva: Aleksi Kinnunen
Matkoilla vaanii turistiripuli. Kuva: Aleksi Kinnunen

Tietty kolibakteeri tarttuu suoliston seinämään herkemmin, jos henkilö kuuluu A-veriryhmään.

Veriryhmä näyttää vaikuttavan siihen, miten pahaksi matkalla saatu ripuli voi äityä. Journal of Clinical Investigations -tiedelehdessä julkaistussa uudessa tutkimuksessa havaittiin, että ripulia aiheuttava kolibakteeri tarraa suoliston seinämään tiukemmin henkilöillä, joilla on A-veriryhmä.

Kokeessa A-veriryhmäläiset saivat bakteeritartunnasta säännönmukaisesti pahempia oireita kuin muut. Vastaava yhteys on havaittu aiemminkin, mutta sen mekanismi on ollut hämärän peitossa.

A on yleisin veriryhmä Suomessa ja Euroopassa. 44 prosenttia suomalaisista on veriryhmältään A+ tai A-.

Veriryhmiä erottavat toisistaan antigeenit eli punasolujen pintaan kiinnittyneet sokeriyhdisteet. Ne ovat A-veriryhmällä erilaisia kuin B- tai O-veriryhmällä. AB-veriryhmäläisillä on sekä A- että B-tyyppisiä sokerimolekyylejä.

Kolibakteeri tuottaa erästä proteiinia, joka tarttuu suoliston seinämässä A-tyypin sokerimolekyyleihin, mutta ei B- ja O-tyypin sokereihin. Bakteeri siis näyttää ankkuroituvan suoleen tiukemmin, ja tämä johtaa ärjympään ripuliin A-veriryhmän omaavilla, esittävät tutkijat.

Enterotoksigeeninen kolibakteeri on varsin tavallinen, mutta ei ainoa turistiripulin aiheuttaja lämpimissä maissa.

Matkaajille se on ikävä, mutta kehitysmaiden lapsille jopa hengenvaarallinen. Tämä kolibakteeri aiheuttaa maailmalla miljoonia ripuleita vuosittain ja tappaa jopa satoja tuhansia ihmisiä.

Pahimmissa tapauksissa bakteeri aiheuttaa koleran kaltaisen vesiripulin, joka johtaa vakavaan kuivumiseen ja kuolemaan.

Havainto kolibakteerin yhteydestä veriryhmään syntyi jo vuosia sitten. Bangladeshissa havaittiin, että bakteeritartunnan saaneet lapset olivat huomattavasti sairaampia, jos heidän veriryhmänsä oli A. Syytä tähän ei kuitenkaan ole ennen testattu.

Nyt yhdysvaltalaiset tutkijat eri yliopistoista värväsivät 106 tervettä ihmistä neljään eri kokeeseen, joissa koehenkilöt saivat juodakseen kolibakteerilla terästettyä vettä. Kyseinen bakteerikanta oli aikoinaan eristetty juuri Bangladeshissa ripulitartunnan saaneesta henkilöstä.

A-veriryhmään kuuluvista vapaaehtoisista 81 prosenttia sairastui hoitoa vaativaan ripuliin, kun B- ja O- veriryhmäläisistä sairastui vain puolet. A-veriryhmäläiset sairastuivat nopeammin kuin muut, ja oireet olivat pahempia.

Tutkijat huomauttavat, että kokonaisuudessaan matkailijoiden sairastumisriski ei lisäänny eikä vähene, oli veriryhmä mikä hyvänsä. Enterotoksigeeninen kolibakteeri ei ole ainoa ripulia aiheuttava pöpö.

”A-veriryhmäläisten ei tarvitse peruuttaa matkasuunnitelmiaan veriryhmän takia, eikä toisaalta B- tai O-veriryhmäläisten kannata ajatella, että he ovat veriryhmänsä ansiosta suojassa tartunnalta. Ripulia aiheuttavat hyvin monet bakteerit ja virukset, joten kokonaisuutena tartuntariski ei nouse, vaikka veriryhmän yhteys onkin vahva”, sanoo tohtori Matthew Kuhlmann St. Louisin Washington-yliopistosta tiedotteessa.

Koska ripuli on niin vaarallinen kehitysmaiden lapsille, tutkijat toivovat uuden tiedon avulla pystyvänsä kehittämään rokotteen, joka torjuisi enterotoksigeenisen E. colin aiheuttamaa ripulia.

Rokotteen kehittäminen on kuitenkin vaikeaa, koska tätä bakteeria on useita eri kantoja. Bakteerista pitäisi löytää kohdeproteiini, joka on mahdollisimman monella kannalla. Silloin rokote tepsisi laajempaan kirjoon pöpöjä.

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.