Musiikki kulkee suvussa. Kuva: Vesa Ranta
Musiikki kulkee suvussa. Kuva: Vesa Ranta

Tutkijat kävivät sukukokouksissa testaamassa, osuvatko geenit ja lahjakkuus yhteen.

Jos suvussa sattuu olemaan muusikoita, kannattaa kokeilla musisointia itsekin. Musikaalisuudesta äärimmillään kaksi kolmasosaa selittyy perimällä, sanoo geneetikko Jaana Oikkonen.

”Musikaalisuuden vaihtelusta yksilöiden välillä 21–68 prosenttia on perinnöllistä”, tarkentaa Oikkonen, jonka väitöskirja tarkastettiin vastikään Helsingin yliopistossa.

Musikaalisuuteen vaikuttaa lisäksi ympäristö, jossa perheellä ja suvulla on suuri merkitys. Musikaalisuus kehittyy, kun ihminen altistuu musiikille lapsena ja opettelee soittamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oikkonen yhdisti tiedot noin 800 ihmisen perimästä testeihin, joilla tutkijat ovat testanneet ihmisten musikaalisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Tutkijat ovat käyneet esimerkiksi sukukokouksissa vuosien aikana”, Oikkonen kuvailee. Perheitä ja sukuja oli tutkimuksessa lopulta mukana yli sata.

Ihmiset pantiin arvioimaan sävelten korkeutta, kestoa ja sävelrakenteita. Yhdessä testissä koehenkilö kuunteli syntetisaattorilla tuotettuja ääniä ja toisessa eri soittimilla tuotettuja ääniä. Säveltämisen ja sovittamisen taipumukset todettiin kyselyn perusteella.

Perimästä etsittiin geenejä, jotka liittyvät todettuihin musikaalisiin kykyihin. Tulosten perusteella kromosomin numero neljän eräs alue kytkeytyy niihin laajasti.

”Alueella on satoja geenejä, joista emme tiedä, moniko vaikuttaa varmasti musikaalisuuteen. Meta-analyysin perusteella erityisen kiinnostavina pitäisin seitsemää geeniä”, Oikkonen sanoo.

Tunnistetuilla alueilla on sisäkorvan kehitykseen ja aivojen toimintaan vaikuttavia geenejä.

Aikaisemmissa tutkimuksissa musikaalisuus on yhdistetty jopa yhdeksään perimän alueeseen.

”Musiikkiin liittyy oletettavasti satoja tai tuhansia geenejä, jotka vaikuttavat esimerkiksi muistiin.”

Oikkonen liitti väitöskirjassaan musiikin myös perintötekijöihin, jotka vaikuttavat hormonien – kuten esimerkiksi stressihormoni kortisolin – välityksellä ihmisen hyvinvointiin.

”Kuuntelun on havaittu vaikuttavan paranemiseen. Todella paljon on tutkimuksia siitä, miten musiikki vähentää kipulääkkeiden tarvetta.”

Jotkin musikaalisuusgeenit liittyvät myös linnunlauluun. Linnunlaululla ja ihmisten musiikilla voi olla osittain yhteinen geneettinen tausta.

”Se tukee teoriaa, että musikaalisuudella on pitkä evolutiivinen historia.”

Musiikki on saattanut edeltää puhetta viestinnän muotona.

Oikkosen aineisto on maailmassa harvinainen. Helsingin yliopisto ja Sibelius-akatemia alkoivat tutkia musikaalisuuden perinnöllisyyttä ja biologista taustaa jo vuosikymmen sitten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla