Muinais-dna-näyte saadaan parhaiten hampaista. Nämä hampaat kuuluvat Pirkanmaalla ilmeisesti rautakaudella eläneelle miehelle. Kuva: Anu Nousiainen / HS
Muinais-dna-näyte saadaan parhaiten hampaista. Nämä hampaat kuuluvat Pirkanmaalla ilmeisesti rautakaudella eläneelle miehelle. Kuva: Anu Nousiainen / HS

Nykysuomalaisten esivanhemmat syrjäyttivät alkuperäisen väestön mutta myös sekoittuivat sen kanssa

Suomen varhaiset asukkaat muistuttivat perimältään enemmän nykyisiä saamelaisia kuin nykysuomalaisia. Tämä selviää kansainvälisen tutkijaryhmän tekemistä suomalaisen muinais-dna:n tutkimuksista, joiden tuloksia julkaisiin nyt ensi kertaa.

Tuloksista kerrottiin Biorxiv-verkkopalvelussa ja Helsingin Sanomien jutussa.

Nykysuomalaisten perimästä merkittävä osa eli 5–10 prosenttia on itäistä perua. Tämä osa on periytynyt muinaisilta populaatioilta, jotka ovat sukua nykyisille pohjoisaasialaisille, kuten siperialaisille nganasaneille.

Vielä ei tiedetä, mistä tämä aasialainen geneettinen komponentti tarkalleen ottaen on peräisin.

Sitä ei ole löytynyt tähän saakka mistään muinais-dna:n näytteistä Suomen lähialueilta eli Itämeren alueelta tai Venäjältäkään.

Tuoreissa muinais-dna:n tutkimuksissa on nyt löydetty tätä muinaissiperialaista perimää ensimmäisen kerran.

Tutkijat selvittivät 11:n Suomessa tai Luoteis-Venäjällä muinoin eläneen ihmisen koko perimän. Varhaisimmat heistä elivät 3 500 vuotta sitten Kuolan niemimaalla lähellä Murmanskia. Myöhäisimmät analysoidut näytteet ovat 1800-luvulta.

Muinaista siperialaisperimää löytyi eniten nimenomaan vanhimmista, Kuolan alueelta saaduista dna-näytteistä. Löytö on vanhin suora geneettinen todiste siitä, että alueelle on saapunut väestöä idästä Siperiasta.

Koillisen Euroopan nykyväestön erikoinen perimä johtuu siis siitä, että Siperiasta on tullut näille alueille väestöä jo ainakin 3 500 vuotta sitten. Tämä perimä sekoittui alueelle myöhemmin saapuneen väestön perimän kanssa, varsinkin niiden, jotka nykyisin puhuvat uralilaisia kieliä.

Nyt julkaistiin myös ensimmäiset muinais-dna:n tulokset nykyisen Suomen alueelta. Ne ovat Levänluhdan vesihautaan Isossakyrössä rautakaudella haudatuista seitsemästä ihmisestä.

Näistä näytteistä kuusi muistuttaa enemmän nykysaamelaisten kuin nykysuomalaisten perimää. Yksi muistuttaa eniten nykyisiä liettualaisia, norjalaisia ja islantilaisia.

Tutkijoiden mukaan nykyisten saamelaisten esivanhemmat asuttivat rautakaudella laajempaa aluetta kuin nykyisin. ”Se täydentää historiallisia ja lingvistisiä todisteita Suomen väestöhistoriasta”, tutkijat toteavat.

Monet kielitieteilijät ovat esittäneet, että Suomen alueella puhuttiin saamen kieliä ennen nykysuomalaisten esivanhempien saapumista. On arveltu, että varsinkin Etelä-Pohjanmaalla puhuttiin eteläistä saamen murretta 1000-luvun lopulle, jolloin suomen varhaiset muodot syrjäyttivät sen. Historiallisten lähteiden perusteella on tiedetty, että Keski-Suomen seurakunnissa oli ”lappalaisia” vielä 1500-luvulla.

”Nykysuomalaisten esivanhemmat siis syrjäyttivät Suomen alkuperäisen väestön mutta myös sekoittuivat sen kanssa. Tämä alkuperäinen väestö on todennäköisesti nykyisten saamenkielisten edeltäjä”, tutkimuksessa todetaan.

Biorxivissa julkaistuja tuloksia ei ole vielä vertaisarvioitu. Tutkimusryhmä aikoo julkistaa nämä 11 esihistoriallisen ihmisen dna-tulokset kokonaisuudessaan jossain vertaisarvioidussa tieteellisessä julkaisussa lähiaikoina.

”Tulokset tarkentavat entisestään kuvaa Suomen esihistoriasta”, sanoo genetiikan professorina Lontoon King’s Collegessa ja Tukholman Karoliinisessa instituutissa työskentelevä Juha Kere.

”Muutama vuosi sitten linjattiin muinais-dna-tutkimuksen avulla, että eurooppalaisten taustalta löytyy kolme muinaisväestöä. Nyt esitettävät tulokset Leväluhdan suokalmistosta sopivat hyvin kuvaan kantaväestön saamelais-siperialaisesta alkuperästä.”

Muinais-dna:ta saadaan eristetyksi ikivanhoista luista ja hampaista. Eri puolilta Eurooppaa löytyneiden ihmisjäänteiden dna-tuloksia verrataan toisiinsa ja nykyisin elävien ihmisten dna:han.

Jo jonkin aikaa on ollut tiedossa, että nykysuomalaisten perimästä viidestä kymmeneen prosenttia on siperialaista. Osuus kasvaa, kun siirrytään pohjoiseen. Saamelaisilla se on parikymmentä prosenttia.

panterarosa
Seuraa 
Viestejä3226
Liittynyt24.12.2013

Suomen varhaisten asukkaiden perimä lähimpänä nykysaamelaisia

Tuo artikkeli on enemmän linjassa aiempien venäläisten tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan N1c- siperialaiset saapuivat Itä-Aasiasta vasta pronssi-ja rautakauden vaihteessa Länsi- Siperiaan. Varhaisimmat dna-tuloksethan osoittavat R1a:n olleen Karjalan mesoliittihaplon. Poropaimenilta unohtuvat usein tällaiset pikkujutut, kuten myös se, että saamalaisten alkuperäinen Y-haplo oli R1b ja geneettinen sukulaisuus mm. baskeihin todistettu asia. Ensimmäistä kertaa jossain suomalaisessa "...
Lue kommentti

Giant Uralic and Finnic Megaliths NEW places! https://youtu.be/WEyKvRQubXU
Alien Burial Site https://youtu.be/yLvF0mga1rU

Tokkura
Seuraa 
Viestejä3292
Liittynyt16.1.2016

Suomen varhaisten asukkaiden perimä lähimpänä nykysaamelaisia

Jaska kirjoitti: panterarosa kirjoitti: Tuo artikkeli on enemmän linjassa aiempien venäläisten tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan N1c- siperialaiset saapuivat Itä-Aasiasta vasta pronssi-ja rautakauden vaihteessa Länsi- Siperiaan. Varhaisimmat dna-tuloksethan osoittavat R1a:n olleen Karjalan mesoliittihaplon. Poropaimenilta unohtuvat usein tällaiset pikkujutut, kuten myös se, että saamalaisten alkuperäinen Y-haplo oli R1b ja geneettinen sukulaisuus mm. baskeihin todistettu asia. Ensimmäistä...
Lue kommentti

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.