Taiteilijan näkemys elämästä meren ja maan rajalla 335 miljoonaa vuotta sitten. Tämä taksi kuljetti bakteeritkin maalle. Kuva: Mark Witton
Taiteilijan näkemys elämästä meren ja maan rajalla 335 miljoonaa vuotta sitten. Tämä taksi kuljetti bakteeritkin maalle. Kuva: Mark Witton

Vakavia sairaalainfektioita aiheuttavia enterokokkibakteereita elää lähes kaikkien maaeläinten suolistossa.

Kun elämä alkoi levittäytyä merestä maalle yli 450 miljoonaa vuotta sitten, se toi mukanaan ikävän seuralaisen: enterokokkibakteerit.

Enterokokit ovat hyvin yleisiä, käytännössä kaikkien maaeläinten suolistossa eläviä bakteereja. Osa niistä on kehittynyt vastustuskykyisiksi antibiooteille ja aiheuttaa vaarallisia sairaalainfektioita.

Yhdysvaltalaisen Massachusettsin silmä- ja korvasairaalan sekä Harvardin ja MIT:n yhteisen Broad-instituutin tutkijat ovat penkoneet enterokokkien perimää ja evoluutiohistoriaa.

Kun monisoluinen elämä kehittyi yksinkertaisten mikrobien hallitsemassa valtameressä, bakteerit sopeutuivat elämään monimutkaisempien eliöiden sisällä ja ympärillä. Noin 542 miljoonaa vuotta sitten alkanut kambrikauden suuri lajiräjähdys tuotti yhä monimuotoisempaa elämää, ja kun lopulta elämä kömpi maalle, bakteerit seurasivat mukana.

Suolistobakteerin näkökulmasta maaelämä on kuitenkin vaarallista. Meressä eläinten ulostamat bakteerit päätyvät merenpohjan sedimenttiin ja pysyvät ravintoketjussa, kun pohjan eläimet syövät tätä mikrobimassaa ja tulevat vuorostaan itse kalojen syömäksi. Yhdessä pisarassa merivettä on noin 5 000 enimmäkseen harmitonta bakteeria.

Maalla bakteerit kuitenkin tipahtavat eläimen ulosteen mukana maahan ja kuivuvat kuoliaiksi. Vaan eivät enterokokit. Ne kestivät nälkää ja kuivuutta ja ovat myöhemmin kehittyneet yhä sitkeämmiksi.

”Tiedämme nyt, mitä geenejä enterokokit saivat satoja miljoonia vuosia sitten, kun ne kehittyivät sietämään kuivuutta ja myöhemmin antibiootteja, jotka hyökkäävät niiden soluseinämiin”, kertoo tutkimusta johtanut tohtori Michael Gilmore, Harvardin yliopiston tarttuvien tautien instituutin päällikkö.

Tutkijat huomasivat, että kaikki enterokokkilajit, myös ne, joita ei sairaaloista tavata, ovat luonnostaan vastustuskykyisiä kuivuudelle, desinfiointiaineille ja tietyille antibiooteille.

Tutkijat olettivat, että koska enterokokkeja elää nykyään käytännössä kaikkien maaeläinten suolistossa, bakteerien on täytynyt elää myös jo sukupuuttoon kuolleiden lajien, kuten dinosaurusten, sisällä. Bakteerien perimän vertailu osoitti, että asia on näin.

Tutkijat huomasivat, että uusia bakteerilajeja kehittyi samassa tahdissa uusien eläinlajien kanssa. Kun permikauden joukkotuho ajoi valtaosan eläinlajeista sukupuuttoon 250 miljoonaa vuotta sitten, uusia eläimiä kehittyi tilalle – ja niiden mukana uusia enterokokkeja.

Kun bakteerin perimää ja kehitystä ymmärretään, voidaan toivon mukaan kehittää parempia antibiootteja ja desinfiointiaineita, jotka tepsisivät täsmällisesti näihin sitkeisiin mikrobeihin.

Tutkimuksen julkaisi Cell.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.