Ennen räjähdystä (vasemmalla) otetuista kuvista  tunnistettiin myöhemmin (oikealla) supernovana räjähtänyt  punainen ylijättiläistähti. Kuva: Mark Crockett
Ennen räjähdystä (vasemmalla) otetuista kuvista tunnistettiin myöhemmin (oikealla) supernovana räjähtänyt punainen ylijättiläistähti. Kuva: Mark Crockett

Jo ennen räjähdystä saadut tarkat kuvat auttavat ymmärtämään massiivisten tähtien kehitystä luhistumis-supernoviksi.

Turun yliopiston Tuorlan observatoriossa työskentelevän Seppo Mattilan johtama kansainvälinen tutkimusryhmä sai kiikariinsa punaisen ylijättiläistähden juuri ennen sen räjähdystä supernovana. Ryhmä seurasi tähden kehitystä Euroopan eteläisen observatorion Chilessä sijaitsevalla suurteleskoopilla (VLT).

Meistä 13 miljoonan valovuoden päässä sijaitsevan tähden räjähdys havaittiin maaliskuun lopussa. Se kuului tyypin II-P -supernoviin, joiden uskotaan syntyvän suurimassaisten tähtien ytimen luhistuessa.

Massiivisten tähtien kehityksen ymmärtämiseksi olisi tärkeää selvittää luhistumis-supernovina räjähtävien tähtien ominaisuudet. Se taas vaatii, että tähti voidaan tunnistaa ennen räjähdystä otetuista kuvista.

Juuri tähän tarvittiin VTL:n huippuerotuskykyä. Se vastaa tarkkuutta, jossa viiden senttimetrin tikku näkyy sadan kilometrin etäisyydeltä. Lisäksi räjähdys tapahtui riittävän lähellä.

"Juuri ennen räjähdystään tähti oli noin kahdeksan kertaa meidän aurinkoamme massiivisempi. Sen läpimitta oli aurinkoon verrattuna noin 500-kertainen”, Mattila kertoo.

Punaiset ylijättiläistähdet ovat suhteellisen yleisiä myös meidän Linnunradassamme. Yksi niistä, Orionin tähdistön Betelgeuse, loistaisi supernovana räjähtäessään lähes täyden kuun kirkkaudella.

Tutkimuksen julkaisi Astrophysical Journal Letters ja siitä kertoi myös Eso:n tiedote