Tähti TYC 9486-927-1 ja sen planeetta 2MASS J2126-8140 ovat todella kaukana toisistaan. Kuva: Simon Murphy / Australian National University
Tähti TYC 9486-927-1 ja sen planeetta 2MASS J2126-8140 ovat todella kaukana toisistaan. Kuva: Simon Murphy / Australian National University

Planeetta on omasta emotähdestään noin 7 000 kertaa kauempana kuin Maa Auringosta.

Tähtitieteilijät ovat havainneet suurimman toistaiseksi tunnetun planeettajärjestelmän. Siihen kuuluu vain yksi planeetta, mutta sen kiertoradalla on mittaa sitäkin enemmän. Ainokaiselta vie peräti 900 000 Maan vuotta kiertää emotähtensä ympäri.

Planeetta on kaasujättiläinen ja noin tuhannen miljardin kilometrin päässä tähdestään. Se on siis noin 7 000 kertaa kauempana kuin Maa on Auringosta.

Kun planeetta havaittiin, sen luultiin ensin leijuvan yksin tyhjyydessä.

”Planeetta ei ole ihan niin yksin kuin luulimme, mutta sillä on todellakin hyvin kaukainen suhde tähteensä”, tutkija Niall Deacon sanoo Britannian kuninkaallisen tähtitieteellisen seuran verkkosivulla. Havainnosta kertovat Australian National University ja BBC.

Vastaavan kokoisia suuria planeettajärjestelmiä on havaittu vain yksittäisiä viime vuosina.

Planeetta 2MASS J2126-8140 on massaltaan 12–15 kertaa suurempi kuin Aurinkokunnan suurin planeetta Jupiter.

Merkillinen planeettajärjestelmä ei ole voinut muodostua samalla tavalla kuin Aurinkokunnan arvellaan muodostuneen, isosta kaasu- ja pölykiekosta. Näin arvioi tutkija Simon Murphy Britannian yleisradioyhtiön BBC:n verkkosivulla.

Planeettajärjestelmä on ilmeisesti varsin nuori, sillä Murphy arvioi sen muodostuneen kaasuhunnusta 10–45 miljoonaa vuotta sitten.

Tähti ja sen planeetta havaittiin Aurinkokunnan naapurustosta noin sadan valovuoden päästä. Brittiläiset, australialaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat haravoivat alueelta nuoria tähtiä ja ruskeita kääpiötähtiä. Se havaittiin infrapunateleskoopilla, ei siis näkyvällä valolla.

Havainnekuva kahden neutronitähden törmäyksestä. Kuva: Robin Dienel, Carnegie Institution for Science

Nobel-laite Ligon havainnot käynnistivät kuumeisen etsinnän useilla teleskoopeilla, ja etsintä palkittiin.

Juuri Nobel-palkinnolla kruunatut gravitaatioaaltojen metsästäjät kohauttavat jälleen tiedemaailmaa.

Tähtitieteilijät havaitsivat ensi kertaa sekä kaukaa avaruudesta kantautuvat gravitaatioaallot että sähkömagneettisen säteilyn, jonka sama kosminen tapahtuma lähetti liikkeelle.

Useiden eri observatorioiden havainnosta raportoitiin useissa julkaisuissa, muun muassa Naturessa.

Laitteille tallentunut tapahtuma oli kahden neutronitähden kuolintanssi 130 miljoonan valovuoden päässä. Neutronitähdet ovat jäänteitä suuremmista tähdistä, jotka ovat kuluttaneet polttoaineensa loppuun.

Neutronitähdet kieppuivat toistensa ympäri kiihtyvää vauhtia, kunnes lopulta törmäsivät yhteen.

Kuolonspiraali pani liikkeelle avaruutta värisyttäviä gravitaatioaaltoja. Aaltojen tiheys kiihtyi sitä mukaa, mitä lähemmäksi toisiaan tähdet kiertyivät, kunnes aallot loppuivat tykkänään tähtien sulautumiseen.

Minuutteja kestäneet loppukouristuksen väreet saavuttivat 17. elokuuta maapallon, missä nobeloidut Ligo-mittalaitteet sekä vastaava eurooppalainen Virgo olivat valmiina.

Kaksi Ligoa Yhdysvalloissa ja Virgo Italiassa havaitsivat gravitaatioaallot. Purkaus sai nimen GW170817 löytöpäivämääränsä mukaan.

Aikaisemmin Ligot ja Virgo olivat huippuherkillä mittareillaan havainneet gravitaatioaaltoja, jotka syntyvät kahden mustan aukon yhteensulautumisesta. Näistä ei kuitenkaan ole ollut muita merkkejä kuin avaruuden väreily.

Toisin oli neutronitähtien laita.

Pari sekuntia gravitaatioaaltojen jälkeen Yhdysvalloissa sijaitseva Fermi-laboratorio bongasi korkeaenergiaisen gammasäteilypurkauksen samasta suunnasta kuin minne gravitaatioaaltojen lähde oli paikannettu.

Gravitaatioaaltojen tarkkailijat voivat arvioida vain karkeasti kohteen sijaintia. Siksi havainnot muilla keinoin ovat kullanarvoisia.

Astronomit kiiruhtivat haravoimaan galakseja purkauksen tarkemmaksi paikantamiseksi.

Carnegien observatorion Swope-kaukoputki Chilessä oli yksi useista teleskoopeista, joita onnisti. Vajaat yksitoista tuntia gravitaatioaaltopurkauksen ohikulusta kaukoputkea käyttänyt ryhmä näki uuden kirkkaan kohteen galaksissa NGC 4993.

Kirkas kohde sai nimen Supernova Survey 17a, lyhyesti SSS17a.

Vielä ei silti ollut selvää, oliko kohde sama kuin se, joka sai aikaan gravitaatioaallot, kertoo löydössä mukana olleen Havaijin yliopiston tiedote.

Kyse saattaisi olla tähden räjähdyksestä, joka vain esiintyi samaan aikaan.

Kuusi tuntia Chilessä tehdyn havainnon jälkeen Havaijin yliopiston Pan-Starrs-obsevatorio jatkoi siitä, mihin Chilessä oli jääty.

Tutkijat Havaijilla saattoivat verrata uusia havaintojaan aiempiin. Vertailu paljasti, että kohteen hohde oli hiipunut ensimmäisistä havainnoista.

”Uuden astronomisen kohteen hiipuminen tätä tahtia on ennenkuulumatonta. Tämä on kilonovan merkki”, kertoo Pan-Starrs-observatorion johtaja Ken Chambers tiedotteessa.

Kilonova syntyy, kun kaksi erittäin tiheää kohdetta, kuten kaksi neutronitähteä tai neutronitähti ja musta aukko yhtyvät. Tapahtumassa purkautuu nopeasti hiipuvaa sähkömagneettista säteilyä.

Kilonova oli ensin sininen ja muuttui sitten punertavaksi. Värit kertoivat tapahtuman fysiikasta.

Tutkijoiden mukaan tällaisessa törmäyksessä syntyy myös raskaampia alkuaineita, kuten kultaa, hopeaa, tinaa tai platinaa.

”Neutronitähti on kuin valtavan suuri atomin ydin. Kun paiskaat kaksi sellaista valtavalla voimalla, ne menevät tuhannen päreiksi, ja siinä syntyy kaikenlaista tavaraa”, kuvailee teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist Helsingin yliopistosta.

Raskaampien alkuaineiden synty tähtien törmäyksessä on tunnettu tosiasia.

Keskeistä uusissa havainnoissa on Enqvistin mukaan pikemminkin se, että nyt yhtä ja samaa kohdetta pystyttiin katsomaan kolmella eri tavalla: gravitaatioaalloilla, gammasädepurkauksilla ja optisilla kaukoputkilla.

”Näitä nähdään varmaan lisää. Tämä on kuin ensimmäinen viinirypäle, joka on kypsynyt. Satoa korjataan vielä pitkään ja hartaasti.”

Adhd-diagnoosin takana voi olla vain kypsymättömyys verrattuna saman syntymävuoden vanhempiin ikätovereihin.

Loppuvuodesta syntynyt lapsi saa todennäköisemmin adhd-diagnoosin kuin alkuvuodesta syntynyt. Suomessa tehty havainto viittaa siihen, että loppuvuoden lapset voivat pelkän kypsymättömyyden vuoksi saada diagnoosin tarkkaavaisuushäiriöstä.

Turun yliopiston ja Nottinghamin yliopiston tutkijat tarkastelivat kaikkia Suomessa 1991–2004-syntyneitä lapsia, jotka olivat saaneet adhd-diagnoosin seitsemänvuotiaana tai vanhempana. Heitä oli kaikkiaan kymmenisentuhatta.

Erityisesti seurannan loppupuolella korostui syntymäkuukauden vaikutus. Vuosina 2004–2011 diagnoosin saaneissa loppuvuonna syntymäpäiviään viettävät lapset olivat selvästi yliedustettuina.

Mitä myöhemmässä kohtaa vuotta lapsi oli syntynyt, sitä todennäköisemmin hän oli saanut diagnoosin, tutkijat osoittavat Lancet Psychiatry -lehden julkaisemassa tutkimuksessa.

Touko-elokuussa syntyneet lapset saivat diagnoosin 37 prosenttia ja syys-joulukuussa syntyneet jopa 64 prosenttia todennäköisemmin kuin tammi-huhtikuussa syntyneet.

”Hämmentävää, että on näinkin suuri ero diagnooseissa sen mukaan, milloin lapsi on synytynyt”, huomauttaa tutkimusta johtanut professori Andre Sourander Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksesta.

”Ei ole mitään erityistä syytä, miksi loppuvuodesta syntyineillä olisi useammain adhd kuin alkuvuodesta syntyneillä. Terveen järjen tulkinta on, että loppuvuonna syntyneitä ylidiagnosoidaan”, Sourander sanoo.

Ylidiagnostisointi voi johtua siitä, että loppuvuoden lapsi vaikuttaa kypsymättömämmältä kuin samana vuonna syntyneet vanhemmat lapset. Saman vuosiluokan lapsilla voi olla ikäeroa enimmillään lähes kaksitoista kuukautta.

”Kaksitoista kuukautta on valtavan suuri ero siinä iässä, kun koulu aloitetaan. Loppuvuodesta syntyneet lapset ovat lähtökohtaisesti aika erilaisessa tilanteessa. Osalla heistä on kehityksellistä kypsymättömyyttä, jonka vuoksi heille annetaan adhd-diagnoosi.”

Souranderin mukaan adhd-diagnoosit painottuvat loppuvuoden lapsille kaikissa maissa, missä koulun aloittamisessa ei ole joustavuutta vaan pyritään siihen, että koko ikäluokka aloittaa samana vuonna. Juuri joustoa pitäisikin lisätä.

”Lasten kannalta olisi parasta, jos koulu alkaisi puolen vuoden välein, vaikka se ei olekaan käytännössä todennäköistä. On olemassa lapsia, joille aikalisä eskarissa on järkevä ratkaisu”, Sourander sanoo.

Kasvisruoka2
Seuraa 
Viestejä3591
Liittynyt29.8.2015

Loppuvuoden lapset saavat helpommin adhd-diagnoosin

Jokainen, joka on joutunut näitä asioita lukemaan, on yhtä yllättynyt kuin se henkilö, joka menee suihkuun ja huomaa, että taas se vesi on märkää. Ei siinä mitään muuta, mutta kun tämä on vuosikymmeniä vanhaa tietoa. Jopa serotoniini-hypoteesia (toinen ikuinen ruikutuksen aihe alkuinnostuksen jälkeen) ollaan kaatamassa. Katoaako lääkkeet? En usko, ei näiden lääkkeiden syöttöä lähestulkoon varmasti lopeteta, vaikka moni psykiatrikin ihmettelee touhua epävirallisissa yhteyksissä. Kysymys onkin...
Lue kommentti

Ruhollah.