Viime vuonna syyskuun lopussa oli Helsingissä lämmin pyöräilyilma. Kuva: Seppo Solmela
Viime vuonna syyskuun lopussa oli Helsingissä lämmin pyöräilyilma. Kuva: Seppo Solmela

Miten meteorologit voivat ennustaa kolmen kuukauden keskilämpötilan, kun jo ensi viikon sää voi yllättää?

Luvassa on keskimääräistä lämpimämpää säätä peräti joulukuuhun asti, kertoi Ilmatieteen laitos syyskuun toisella viikolla. Loppusyksy on noin asteen tavanomaista lämpimämpi.

Miten meteorologit voivat ennustaa kolmen kuukauden keskilämpötilan, kun jo ensi viikon sää voi yllättää?

Ennuste lämpimästä syksystä on niin sanottu vuodenaikaisennuste, jollaisia tekee Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF). Se laskee todennäköisyyden kolmen kuukauden keskilämpötilalle.

Loppusyksy on tavanomaista lämpimämpi 70–80 prosentin todennäköisyydellä. Paras arvio poikkeamalle on yksi aste.

”Todennäköisyys perustuu siihen, että samasta lähtötilanteesta on ajettu kymmeniä ennusteita. Niistä 70–80 prosenttia antaa tulokseksi lämpötilan, joka on tavanomaista lämpimämpi”, selittää Sami Niemelä, joka on meteorologisen tutkimuksen yksikön päällikkö Ilmatieteen laitoksessa.

Kolmen kuukauden ennustus kuulostaa pitkältä. Sään ennustamisen tarkkuus riippuu, millaista sääilmiötä pitää ennustaa.

Vuodenaikaisennusteet eivät yritä ennustaa päivittäisiä ja viikottaisia säätiloja. Ne kertovat kolmen kuukauden keskimääräisestä korkeapaineesta, matalapaineesta, lämpimyydestä ja kylmyydestä, sateisuudesta ja kuivuudesta.

”Välillä voi olla kylmempää ja välillä lämpimämpää. Kun otetaan kolmen kuukauden keskiarvo, virheet kumoavat ainakin osittain toisensa”, ilmastotutkija Jouni Räisänen Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta tiivistää.

Vuodenaikaisennuste perustuu eurooppalaiseen säämalliin, joka on Räisäsen mukaan paras kolmesta maailmalla käytetystä. Se on ollut käytössä vuodesta 1979, mutta sitä on kehitetty monin tavoin 1980-luvulta lähtien.

ECMWF:n pitkässä mallissa maailma on jaettu 80 kilometrin ruutuihin, kun lyhyissä kymmenen vuorokauden ennusteissa ruutujen väli on vain 9 kilometriä.

Lähtötiedot lämpötilasta, kosteudesta ja tuulista saadaan havaintoasemilta, joita on parhaimmillaan asutuilla alueilla kymmenien kilometrien välein. Tietoja saadaan myös sääsatelliiteista ja säähavaintopalloista. Jokaisessa mallin ruudussa ei ole havaintoasemaa, mutta ohjelma laskee aukkoihin todennäköisimmät lukemat.

Lyhyissä eli enintään kymmenen päivän ennusteissa meteorologit huomioivat yleensä vain ilmakehässä tapahtuvat muutokset.

Vuodenaikaisennusteissa pitää huomioida meren pintalämpötilan muutokset. Ne vaikuttavat säähän, ja merten lämpötila muuttuu hitaammin kuin ilmakehän, joten se on ennustettavissa varmemmin ja pidempään.

Pitkän ajan ennusteiden osuvuus riippuu suuresti alueesta, jolle se annetaan. Paras osuvuus on lähellä tropiikkia.

”Korkeilla leveysasteilla, kuten Suomessa, sään vaihtelevuus on luonnostaan suurempaa kuin tropiikissa, eikä meren pintalämpötilalla ole yhtä voimakasta vaikutusta vallitsevaan säätyyppiin. Se vaikeuttaa pitkän ajan ennusteen tekemistä”, Niemelä sanoo.

Vuodenaikaisennuste on Suomessakin Räisäsen mukaan riittävän tarkka esimerkiksi vesivoimalayhtiöiden käyttöön. Ne voivat harkita, paljonko vettä kannattaa valmistautua juoksuttamaan. Vaikka nyt ennuste ei osuisi asteen tarkkuudella, kymmenessä vuodessa ennusteet pitävät keskimäärin paikkansa.

Uuden tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen voidaan estää vähemmillä päästörajoituksilla kuin on arvioitu.

Ilmastomuutoksen estäminen on helpompaa kuin tiedeyhteisö on aiemmin arvioinut, väittää uusi tutkimus.

Maailman maat sopivat Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitteesta, jonka mukaan maapallon lämpeneminen pidetään 1,5 asteessa tällä vuosisadalla. Ilmastotutkijat ovat tähän mennessä laskeneet, että tavoite on käytännössä mahdotonta saavuttaa.

Uusi tutkimus päätyy kuitenkin toiveikkaampaan tulokseen. Kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseen tarvitaankin vähemmän toimia ja päästörajoituksia kuin on uskottu, jos Oxfordin yliopiston Richard Millarin ja kumppaneiden laskelmat pitävät paikkansa.

Millarin ryhmä katsoo, että hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n ennusteet ovat yliarvioineet ihmisen osuutta ilmaston lämpenemiseen.

He itse päätyivät siihen, että ihmisen toimet ovat lämmittäneet ilmastoa 0,9 astetta 1800-luvun puolivälistä alkaen. Arvio on 0,3 astetta pienempi kuin hallitusten välisen ilmastopaneelin malleissa. Tämä tuo lisää liikkumavaraa hillintätoimiin.

Ryhmä laski Nature Geoscience -lehdessä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja ihmiskunta voisi päästää vielä ilmaan, niin että lämpeneminen ei ylittäisi 1,5 astetta.

Tulos oli, että päästöjä saa olla jopa kolminkertainen määrä siitä, mitä IPCC on arvioinut. Puolentoista asteen lämpenemien sallisi 250–540 gigatonnia lisää hiiltä ilmakehään.

Vaikka ihmiskunta näyttäisi pääsevän helpommalla, edessä on silti kovia ponnisteluja päästöjen vähentämiseksi.

”Pariisin 1,5 asteen tavoite ei ole mahdoton. Se on vain hyvin vaikea”, kommentoi Millar Naturen uutisjutussa.

Päästöjä pitäisi joka tapauksessa vähentää uuden ennusteen mukaan enemmän kuin mihin maat ovat tähän mennessä sitoutuneet.

Ilmatieteen laitoksen professori Ari Laaksonen epäilee, että uusi tutkimus tulee herättämään vielä tieteellistä kiistaa.

”Tutkimus perustuu aika suoraviivaiseen tilastolliseen ajatteluun”, Laaksonen sanoo.

Hän muistuttaa, että Millarin ryhmän käyttämistä lukuisista ilmastomalleista kolmasosa edelleen ennustaa, että 1,5 asteen tavoitteeseen on käytännössä mahdotonta päästä, vaikka otetaan huomioon 0,3 asteen korjaus.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pelaamisen houkutus vähentää nuorten miesten muttei vanhempien miesten tai naisten työtunteja.

Tietokonepelit ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne ovat houkutelleet nuoria miehiä vähentämään työntekoaan ja panostamaan vapaa-aikaan. Näin on käynyt ainakin Yhdysvalloissa tuoreen tutkimuksen mukaan.

Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvalloissa nuorten, 21–30-vuotiaiden miesten keskimääräinen vuosityöaika on pienentynyt yli kahdellasadalla tunnilla vuodessa. Se on 40 tuntia enemmän kuin heitä vanhemmilla, 31–55-vuotiailla miehillä.

Työntekoa vähensi talouden alamäki, mutta se ei ole ainut syy.

Princetonin yliopiston Mark Aguiar ja työtoverit huomasivat, että työn kysynnän pienenemisen ohella muutoksen takana on nuorilla miehillä myös entistä viettelevämpi vapaa-aika.

Vapaa-ajassa nuoria miehiä näyttää kiehtovan eritoten yhä paremmiksi kehittyneiden tietokonepelien pelaaminen. Se on tutkijoiden mukaan erityisesti heille arjen ylellisyyttä.

Vuosina 2004–15 nuorten miesten viikoittainen vapaa-ajan määrä kasvoi 2,3 tuntia. Suurin osa eli noin 60 prosenttia tästä lisäyksestä kului pelaten, laskee tutkimusryhmä Yhdysvaltain taloustutkimuskeskuksen NBER:n julkaisemassa raportissaan.

Sitä vastoin naiset ja vanhemmat miehet käyttivät omasta lisääntyneestä vapaa-ajastaan vain pienen osan pelaamiseen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet lisäsivät runsaassa kymmenessä vuodessa pelaamistaan noin sadalla tunnilla vuodessa. Se merkitsee 50 prosentin lisäystä.

Pelaaminen selittää tutkimuksen mukaan 23–46 prosenttia nuorten miesten työpanoksen vähenemisestä. Myös nuorten naisten työtunnit ovat aavistuksen laskeneet pelaamisen takia.

Tutkijat arvioivat, että myös muissa teollisuusmaissa pelaaminen on voinut syödä työhaluja. Heidän mukaansa pelaaminen ja siinä kehittyminen voivat tarjota niin paljon nautintoa, että sillä voi olla pysyviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu vapaa-ajan houkutusten vaikutusta siihen, kuinka paljon työtä tehdään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan nuorten miesten säännöllinen työaika on vaihdellut suhdanteiden mukaan mutta selvää laskua tai nousua ei ole ollut.

”Säännöllinen työaika pohjautuu useimmiten työsopimukseen. Halukkuuteen tehdä ylitöitä voi tietysti vaikuttaa se, että vapaa-ajan toiminnot ovat nousseet vaihtoehtona houkuttelevammaksi”, Taskinen toteaa.

Taskinen kuitenkin kysyy, miksi tietokonepelaamien vasta nyt korvaisi työntekoa, sillä ovathan tietokonepelit aina kiehtoneet niiden pelaajia.