Viime vuonna syyskuun lopussa oli Helsingissä lämmin pyöräilyilma. Kuva: Seppo Solmela
Viime vuonna syyskuun lopussa oli Helsingissä lämmin pyöräilyilma. Kuva: Seppo Solmela

Miten meteorologit voivat ennustaa kolmen kuukauden keskilämpötilan, kun jo ensi viikon sää voi yllättää?

Luvassa on keskimääräistä lämpimämpää säätä peräti joulukuuhun asti, kertoi Ilmatieteen laitos syyskuun toisella viikolla. Loppusyksy on noin asteen tavanomaista lämpimämpi.

Miten meteorologit voivat ennustaa kolmen kuukauden keskilämpötilan, kun jo ensi viikon sää voi yllättää?

Ennuste lämpimästä syksystä on niin sanottu vuodenaikaisennuste, jollaisia tekee Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF). Se laskee todennäköisyyden kolmen kuukauden keskilämpötilalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Loppusyksy on tavanomaista lämpimämpi 70–80 prosentin todennäköisyydellä. Paras arvio poikkeamalle on yksi aste.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Todennäköisyys perustuu siihen, että samasta lähtötilanteesta on ajettu kymmeniä ennusteita. Niistä 70–80 prosenttia antaa tulokseksi lämpötilan, joka on tavanomaista lämpimämpi”, selittää Sami Niemelä, joka on meteorologisen tutkimuksen yksikön päällikkö Ilmatieteen laitoksessa.

Kolmen kuukauden ennustus kuulostaa pitkältä. Sään ennustamisen tarkkuus riippuu, millaista sääilmiötä pitää ennustaa.

Vuodenaikaisennusteet eivät yritä ennustaa päivittäisiä ja viikottaisia säätiloja. Ne kertovat kolmen kuukauden keskimääräisestä korkeapaineesta, matalapaineesta, lämpimyydestä ja kylmyydestä, sateisuudesta ja kuivuudesta.

”Välillä voi olla kylmempää ja välillä lämpimämpää. Kun otetaan kolmen kuukauden keskiarvo, virheet kumoavat ainakin osittain toisensa”, ilmastotutkija Jouni Räisänen Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta tiivistää.

Vuodenaikaisennuste perustuu eurooppalaiseen säämalliin, joka on Räisäsen mukaan paras kolmesta maailmalla käytetystä. Se on ollut käytössä vuodesta 1979, mutta sitä on kehitetty monin tavoin 1980-luvulta lähtien.

ECMWF:n pitkässä mallissa maailma on jaettu 80 kilometrin ruutuihin, kun lyhyissä kymmenen vuorokauden ennusteissa ruutujen väli on vain 9 kilometriä.

Lähtötiedot lämpötilasta, kosteudesta ja tuulista saadaan havaintoasemilta, joita on parhaimmillaan asutuilla alueilla kymmenien kilometrien välein. Tietoja saadaan myös sääsatelliiteista ja säähavaintopalloista. Jokaisessa mallin ruudussa ei ole havaintoasemaa, mutta ohjelma laskee aukkoihin todennäköisimmät lukemat.

Lyhyissä eli enintään kymmenen päivän ennusteissa meteorologit huomioivat yleensä vain ilmakehässä tapahtuvat muutokset.

Vuodenaikaisennusteissa pitää huomioida meren pintalämpötilan muutokset. Ne vaikuttavat säähän, ja merten lämpötila muuttuu hitaammin kuin ilmakehän, joten se on ennustettavissa varmemmin ja pidempään.

Pitkän ajan ennusteiden osuvuus riippuu suuresti alueesta, jolle se annetaan. Paras osuvuus on lähellä tropiikkia.

”Korkeilla leveysasteilla, kuten Suomessa, sään vaihtelevuus on luonnostaan suurempaa kuin tropiikissa, eikä meren pintalämpötilalla ole yhtä voimakasta vaikutusta vallitsevaan säätyyppiin. Se vaikeuttaa pitkän ajan ennusteen tekemistä”, Niemelä sanoo.

Vuodenaikaisennuste on Suomessakin Räisäsen mukaan riittävän tarkka esimerkiksi vesivoimalayhtiöiden käyttöön. Ne voivat harkita, paljonko vettä kannattaa valmistautua juoksuttamaan. Vaikka nyt ennuste ei osuisi asteen tarkkuudella, kymmenessä vuodessa ennusteet pitävät keskimäärin paikkansa.

Opettaja
Seuraa 
Viestejä1983

Tannu Hanskanen kirjoitti:
Noin pienet erot menevät vuosikohtaisen vaihtelun piikkiin ja, jos ei natsaa ennuste niin sitten tehdään lätkämailoja, että natsaa. Kyllähän nämä tietää.

Mitenkäs tämä kommentti liittyy tulevan syksyn sääennusteeseen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla