Valoisuuden vaihtelu, johon vauva syntyy, tahdistaa tämän biologisen päivärytmin, uskovat yhdysvaltalaistutkijat.

Yhdysvaltalaistutkijat osoittivat ensi kertaa, että vuodenaika vaikuttaa vastasyntyneen nisäkkään biologisen rytmin kehittymiseen.

Tämä saattaa selittää, miksi talvikuukausina syntyneillä ihmisillä on suurempi riski sairastua tiettyihin neurologisiin häiriöihin kuten talvimasennukseen, bipolaarihäiriöön sekä skitsofreniaan.

Professori Douglas McMahon Vanderbiltin yliopistosta kollegoineen selvitti sisäisen kellon kehittymistä hiirillä. Osaa vastasyntyneistä poikasista kasvatettiin kolmen viikon ajan keinotekoisessa talvivalaistuksessa (8 tuntia ja pimeää 16 tuntia), osaa kesää vastaavassa valorytmissä (16 tuntia valoa ja 8 tuntia pimeää). Osalla yö ja päivä pidettiin yhtä pitkinä.

Vieroituksen jälkeen osa poikasista jatkoi kuukauden verran entistä rytmiä, osa taas vaihdettiin toiseen valoisuuden vuorokausivaihteluun. Kun hiiret sitten ehtivät aikuisiksi, ne laitettiin pimeään ja katsottiin, millaista päivärytmiä ne noudattivat valosignaalien puuttuessa.

Hiirten genomiin oli lisätty geeni, joka pistää aivojen kellogeenit hehkumaan vihreänä, kun ne ovat aktiivisia. Sen ansiosta tutkijat pystyivät seuraamaan, milloin SCN-alueella sijaitseva "keskuskello" oli aktiivinen.

Kesäpoikasten ja talvipoikasten välillä ilmeni eroja. Kaikki kesäpoikaset pysyivät pimeässäkin samassa rytmissä, olivatpa ne vaihtaneet vieroituksen jälkeen ryhmää tai eivät. Yöeläiminä ne alkoivat juosta totuttuun hämärtymisen aikaan, jatkoivat kymmenen tuntia ja lepäsivät sitten 14 tuntia.

Talvipoikasissa sen sijaan ilmeni eroja. Talvirytmissä kasvaneiden poikasten rytmi oli kutakuinkin sama kuin kesäpoikastenkin, ne vilkastuivat hämärän aikaan kymmeneksi tunniksi. Sen sijaan kesäryhmään vieroituksen jälkeen vaihtaneet pysyivät aktiivisina ylimääräisen 1,5 tuntia. Niiden univalverytmi siis hidastui.

Erot näkyivät myös aivoissa. Kesäpoikasten SCN-alueen hermosolut olivat vilkkaimmillaan hämärtyessä ja toiminta jatkui kiivaana kymmenen tuntia. Talvivalossa aikuisuuteen asti pidettyjen hiirten hermosolujen työskentely taas oli aktiivisimmillaan tunti hämärtymisajan jälkeen, ja toiminta jatkui kymmenen tuntia. Sen sijaan kesävaloon vaihdettujen talvihiirten keskuskello oli vilkkaimmillaan kaksi tuntia ennen hämärtymistä, ja veto jatkui 12 tuntia. "Päiväntasaajaryhmäläisten" tulos oli kesähiirten ja talvihiirten välissä.

"Talvihiirten voimakas reaktio vuodenajan muutokseen on hämmästyttävän samankaltainen kuin vuodenaikaisvaihtelusta kärsivien ihmispotilaiden", McMachon sanoo.

Tulokset pistävät myös mietimään, miten vuodenaikojen vuorokausirytmin vaihtelu vaikuttaa personallisuuteen.

"Tiedämme, että biologinen kello säätelee ihmisten mielialaa. Jos sisäinen kellomme ajastuu samaan tapaan kuin havaitsimme nyt hiirillä, sillä saattaa olla vaikutus persoonallisuuteen", McMahon sanoo.

"Se ei ole astrologiaa, vaan vuodenaikaisbiologiaa", McMahon painottaa.

Hiiritutkimus toistettiin eri vuodenaikoina. Eri pallonpuoliskoilla tehdyt tutkimukset ihmisillä osoittavat, että nimenomaan talviaika – ei syntymäkuukausi – lisää skitsofrenian riskiä. Mahdollisia mekanismeja, joilla vuodenaika vaikuttaa aivojen kehitykseen, on McMahonin mukaan useita.

Tutkimuksen julkaisi Nature Neuroscience.

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4404
Liittynyt21.7.2017

Mikromuovia päätyy hyttysiinkin

"These problems, if they hold true in people as has been shown in the case of BPA, will carry over to future generations through their effects on the germline. The researchers showed that, if it were possible to eliminate bisphenol contaminants completely, the effects would still persist for about three generations ." BPA replacements in plastics cause reproductive problems in lab mice
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.