Unen hitaat aallot tekevät siitä virkistävän. Kuva: Emilia Kangasluoma
Unen hitaat aallot tekevät siitä virkistävän. Kuva: Emilia Kangasluoma

Uni alkaa hapertua jo kolmekymppisenä. Syvä uni torjuu vanhenemisen vaikutuksia.

Vanhemmiten uni keskeytyy useammin ja unen laatu heikkenee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen pärjäisi vähemmällä unella, korostaa tuore tutkimuskatsaus Neuron-lehdessä.

Univaje lisää Alzheimerin taudin, ylipainon, sydänsairauksien, diabeteksen ja aivoverenkierron häiriöiden riskiä. Myös henkinen suoristuskyky rapisee.

Unen laatu voi alkaa heiketä jo kolmekymppisenä. Se altistaa älyllisille ja fyysisille vaivoille keski-iästä lähtien.

Ikääntyvillä aivoilla on vaikeuksia synnyttää syvää, hitaiden aivoaaltojen hallitsemaa unta.

Hermosolujen aktiivisuus aivoissa vaihtelee tiettyjen rytmien mukaan. Syvän unen hitaat aivoaallot ovat osa tätä vaihtelua. Juuri tämä unen vaihe on erityisen elvyttävä.

”Ensimmäisenä haurastuvat ne aivojen osat, joiden ansiosta nukumme syvää unta”, sanoo Bryce Mander Kalifornian yliopistosta Berkeleystä tutkimustiedotteessa.

Hitaiden aivoaaltojen ja niihin liittyvien aktiivisuuspiikkien aikana aivot siirtävät päivän aikana opittua tietoa ja lyhytkestoisen muistin sisältöä hippokampukselta otsalohkon alueelle, jolloin syntyy pitkäkestoisia muistoja.

Sekä hitaat aallot että aktiivisuuspiikit vähenevät ikääntyessä. Tämä heikentyminen on yhteydessä muistin heikkenemiseen.

Ongelma aiheuttavat niin ikään aivojen väittäjäaineet, jotka säätelevät siirtymistä valveesta uneen ja päinvastoin. Niihin kuuluvat unta lietsova galaniini ja heräämistä edistävä orkesiini. Kun näiden aineiden tuotanto häiriintyy, unirytmi rikkoutuu.

Unilääkkeet ovat tutkijoiden mukaan puutteellinen apukeino.

”Unilääkkeet puuduttavat aivot sen sijaan, että vaivuttaisivat ne luonnolliseen uneen. Tarvitaan parempia hoitoja virkistävän, terveen unen palauttamiseksi iäkkäille aikuisille”, professori Matthew Walker Berkeleystä sanoo.

Lääkkeettömiä keinojakin on kehitetty. Hidasaaltoiseen uneen voi tuudittaa esimerkiksi tietynlainen sähköstimulaatio tai mahdollisesti myös tietynaajuuksiset äänet, jotka rytmillään myötäilevät aivoaaltoja.

Äskettäin Northwestern yliopiston tutkijat soittivat iäkkäille koehenkilöille hitaiden aaltojen kanssa synkronoitua rauhallista ääntä. Stimulaation tuloksena hitaat aallot vahvistuivat, mutta tulos ei jäänyt siihen.

Koehenkilöiden muistikin koheni. Muistitestissä he vastasivat kolme kertaa paremmin kuin sellaisen yön jälkeen, jolloin heille ei ollut soitettu mitään.

”Tämä on oivaltava, yksinkertainen ja turvallinen lääkkeetön menetelmä, jolla voi parantaa aivojen terveyttä”, kehuu Northwesternin tutkija Phyllis Zee Science Daily -julkaisussa.

Vatsahappojen häviäminen sai enterokokkibakteerit rehottamaan koe-eläinten suolistossa ja tulehduttamaan maksaa.

Niin sanotut protonipumpun estäjät ovat tehokkaita ja yleisesti käytettyjä närästyslääkkeitä, joilla on vain vähän sivuvaikutuksia. Suomessa näitä ppi-lääkkeitä myydään muun muassa kauppanimillä Somac ja Nexium.

Niiden teho perustuu siihen, että ne estävät vatsahappoja alun pitäenkin muodostumasta, kun taas antasidit eli happolääkkeet vain neutraloivat vatsan liikahappoisuutta.

Yhdysvalloissa tehdyissä hiirikokeissa on nyt saatu tuloksia, jotka viittaavat siihen, että näiden närästyslääkkeiden käyttö voi pahentaa alkavia maksavaurioita.

Protonipumpun estäjät vaikuttavat suoliston bakteerikantaan ja synnyttävät sitä kautta maksatulehdusta, osoittaa Nature Communications -lehdessä julkaistu uusi tutkimus.

San Diegon yliopiston tutkijat ottivat hiiriä, joille oli aiheutettu alkoholimaksasairaus tai rasvamaksa.

Sitten he estivät hiiriltä mahahapon erityksen joko omepratsoli-lääkkeellä tai geenejä peukaloimalla. Verrokkina oli tavallisia hiiriä.

Ulostenäytteistä tutkijat katsoivat, miten bakteeritasapaino muuttui hiirten suolistossa. Kun vatsahapon eritys estettiin, enterokokkibakteerit lisääntyivät hiirten suolistossa.

Hiirillä oli alkujaan kolmenlaista maksasairautta, joista kaikki alkoivat edetä nopeammin ja tutkijat paikansivat vaikutuksen juuri enterokokkien lisääntymiseen.

Selvittääkseen närästyslääkkeiden vaikutuksia myös ihmisillä tutkijat keräsivät tietoa yli 4 800 kroonisesta alkoholinkäyttäjästä. Näistä 1 024 käytti säännöllisesti ppi-lääkkeitä, 745 henkilöä oli toisinaan käyttänyt ppi-lääkkeitä ja loput 3 000 eivät koskaan olleet käyttäneet näitä närästyslääkkeitä.

Protonipumpun estäjiä käyttävillä alkoholisteilla oli ulosteessaan säännonmukaisesti enemmän enterokokkibakteereja kuin muilla.

Samoin kymmenen vuoden riski sairastua alkoholimaksasairauteen oli näillä henkilöillä 20,7 prosenttia, kun taas niillä, jotka eivät käyttäneet ollenkaan ppi-närästyslääkkeitä, riski oli 12 prosenttia.

Toisin sanoen alkoholin väärinkäyttö yhdessä närästyslääkkeiden säännöllisen käytön kanssa nosti alkoholimaksasairauden riskiä noin kahdeksan prosenttia.

Tutkijat huomauttavat, että vaaditaan kuitenkin vielä satunnaistettuja ja kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia, ennen kuin närästyslääkkeiden vaikutus maksasairauksiin voidaan luotettavasti todistaa ihmisillä.

On mahdollista, että tutkijat eivät pystyneet huomioimaan kaikkia sekoittavia tekijöitä tutkimuksessaan.

Hiirimallien perusteella näyttää kuitenkin siltä, että närästyslääkkeet voivat pahentaa alkavaa maksasairautta. Tiedetään, että suoliston bakteerikannan muutokset vaikuttavat ihmisen terveyteen monella tapaa, ja närästyslääkkeet aiheuttavat muutoksia suoliston bakteerikantaan.

Koe sadoilla ihmisillä paljasti, että monotonisella äänellä tervehtiviä ihmisiä pidetään epäluotettavina.

Ensivaikutelma on tärkeä. Oletamme ihmisestä paljon jo pelkästään olemuksen, kädenpuristuksen tai vaikka puhetavan perusteella.

Kanadalais-britannialainen tutkimusryhmä havaitsi muutama vuosi sitten, että ihmiset tekevät yllättävän monta päätelmää toisen luonteesta jo pelkästään sen perusteella, miten henkilö sanoo tervehdyksen ”hello”.

Tutkimuksessa havaittiin muun muassa, että koehenkilöt yhdistivät matalammat miesäänet hallitsevuuteen. Naisilla päin vastoin korkeampia ääniä pidettiin merkkinä hallitsevasta luonteesta.

Koehenkilöt luokittelivat myös ääniä sen mukaan, miten luotettavina tai epäluotettavina he niitä pitivät.

Sama ryhmä selvitti jatkotutkimuksessa, mikä tarkalleen puheäänen sävyssä ja korkeudessa synnyttää ihmisille mielikuvan luotettavuudesta.

Tutkimukseen värvättiin puolentuhatta koehenkilöä, miehiä ja naisia, jotka saivat jälleen kuunnella liudan eri henkilöiden eri tavoin lausumia ”hello”-tervehdyksiä ja tehdä arvioita äänestä.

Selvisi, että luotettavimman kuuloinen tervehdys on sellainen, jossa ääni on aluksi korkea, laskee sitten hieman ja nousee taas lopuksi.

Tasaisella, monotonisella äänellä lausutut tervehdykset kuulostivat koehenkilöiden mielestä järjestäen epäluotettavilta.

Tutkimuksen perusteella ei toki voida sanoa, pitävätkö ihmisen ennakkoluulot puhujan luonteesta paikkansa. Tutkijat eivät tiedä, miksi hieman laulava äänensävy saa ihmisen kuulostamaan luotettavalta.

Psykologi Philip McAleer Glasgowin yliopistosta arvioi Science-lehdessä, että kenties elävämpi äänensävy antaa kuvan persoonallisesta ihmisestä.

Matala murina on monella eläimellä varoitusääni, kun taas korkeat haukahdukset liittyvät leikkiin. Evolutiivisesti ajateltuna käy myös järkeen, että ihmiset tekevät toisen äänestä hyvin nopeita päätelmiä.

”Se voi olla olennaista selviytymisen kannalta. Jos joudut kuuntelemaan toisen puhetta viisi minuuttia päättääksesi, voiko henkilöön luottaa, saatat olla jo kuollut”, McAleer pohtii.

Tuloksista saattaa olla hyötyä, kun suunnitellaan yhä inhimillisemmän kuuloisia tietokoneääniä ja puheavustajia esimerkiksi kännyköihin. Tutkimus julkaistiin avoimessa Plos One-verkkolehdessä.

Tutkimuksen testi on toistaiseksi verkossa saatavilla, joten äänien luotettavuutta voi itsekin testata samalla kokeella, jonka koehenkilöt tekivät. Sitä voi kokeilla täällä.