Kalmarit ovat älykkäitä ja uteliaita, mutta myös aggressiivisia metsästäjiä. Kuva: Bay Aquarium Research Institute
Kalmarit ovat älykkäitä ja uteliaita, mutta myös aggressiivisia metsästäjiä. Kuva: Bay Aquarium Research Institute

Humboldtinkalmarit ovat ihmisen kokoisia, aggressiivisia ja uteliaita mustekaloja. Ne pystyvät säätelemään nahkansa väriä monipuolisesti.

Mustekalat ovat häkellyttäviä eläimiä. Ne pystyvät vaihtamaan väriä silmänräpäyksessä ja tursaat kykenevät muuttamaan muotoaan sulautuakseen taustaansa.

Uusi tutkimus osoittaa nyt, että syvänmeren kalmarit viestivät toisilleen valosolujaan välkyttämällä. Nahkansa kuvioita muuttelemalla ne pystyvät kenties välittämään kokonaisia ”lauseita”.

Humboldtinkalmari on kookas ja äksy kalmari, joka voi kasvaa parimetriseksi. Eläin on nimetty luonnontieteilijän ja tutkimusmatkailijan Alexander von Humboldtin mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Stanfordin yliopiston tohtoriopiskelija Ben Burford ja Monterey Bayn merentutkimusinstituutin vanhempi tutkija Bruce Robison seurasivat humboldtinkalmarien viestintää, kun ne saalistivat elinympäristössään Kalifornian edustalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Älykkäiden saalistusta

Humboldtinkalmarit saalistavat laumoissa ja ovat älykkäitä, kuten muutkin mustekalat.

Niiden on aiemminkin tiedetty välkyttävän nahkaansa toistensa seurassa.

Burford ja Robison tutkivat kalmarien viestintää tarkemmin Pnas-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa.

Nämä kalmarit elävät pimeydessä 200–800 metrin syvyydessä. Ne liikkuvat parvissa, joissa voi olla yli tuhat yksilöä.

Tutkijat tarkkailivat otusten elämää kauko-ohjattavien sukellusveneiden avulla. Humboldtinkalmareita on helppo seurata, koska ne eivät säikähdä sukellusalusta, vaan jatkavat touhujaan. Ne voivat jopa uida tutkimaan outoa laitetta.

Burford ja Robison analysoivat videokuvaa 30 kalmarista, joita seurattiin Montereynlahden syvyyksissä vuosina 2005–2012.

He havaitsivat, että kun kalmarit uivat keskenään, ne välkyttelevät toisilleen valosolujen avulla ja muodostavat nahkaansa kuvioita. Tutkijat kirjasivat kuvioita 30.

Humboldtinkalmarit ovat aggressiivisia eläimiä ja ruokaa saalistaessaan ne voivat käydä ihmistenkin kimppuun matalissa rannikkovesissä.

Ne syövät myös toisiaan. Jos kalmari on heikko tai haavoittuvainen, sen lajitoverit voivat hyökätä. Jos kalmari jää kalastajan koukkuun, muut kalmarit yrittävät syödä sitä samalla, kun kalmaria kiskotaan kohti pintaa.

Saalistaessaan humboldtinkalmarit eivät hyökkää toistensa kimppuun, vaan niiden liikkeet näyttävät yllättävän koordinoidulta.

Vaikka kalmarit saalistavat suuressa parvessa, ne eivät törmäile ja vain harvoin kilpailevat samasta saaliista.

Juuri tähän liittyy valosolujen välke, arvelevat tutkijat.

”Se on kuin näyttäisi vilkkua liikenteessä”, vertaa Burford Smithsonian Magazine -tiedelehdessä.

”Ajaminen on vaarallista, kuten kalmarin elämä parvessa, joten on oltava jokin tapa viestiä muille, mitä aiot tehdä ja varoittaa muita tulemasta päälle”, Burford sanoo.

Vaihtamalla nahkaansa tietynlaisen kuvion, kalmari saattaa viestiä, että se aikoo napata tuon kalan. Turha siis tulla väliin. Kalmarit myös tuottavat eri kuvioita peräkkäin niin, että niistä muodostuu tavallaan lauseita, tutkijat tulkitsevat.

Tietty kuvio tarkoittaa yksinkertaisesti varoitusta. Sen jälkeen seuraava kuvio tarkoittaa jotain muuta. Vaikka näin:

Varo! Aion syödä tuon kalan tai jos et väistä, syön sinut.

Emme tietenkään voi tietää, mitä kalmarien signaalit tarkoittavat. Burfordin ja Robisonin havaintojen mukaan ne esiintyvät kuitenkin säännönmukaisesti niin, että niillä täytyy olla jokin merkitys.

Valoa tarvitaan

Mustekalat säätelevät nahkansa väriä supistelemalla nahassa olevia pigmenttisoluja eli kromatoforeja. Ne heijastavat ja imevät valoa, jolloin eläin pystyy vaihtamaan väriään ja tuottamaan erilaisia kuvioita.

Humboldtinkalmarit elävät kuitenkin täydessä pimeydessä. Kromatoforit eivät yksinään pysty tuottamaan mitään kuvioita, kun heijastettavaa valoa ei ole.

Kalmareilla on kuitenkin myös toisenlaisia soluja. Eläimen lihaskudos on täynnä valoelimiä, jotka tuottavat valoa kemiallisen reaktion avulla. Yhdellä kalmarilla on satoja tällaisia valoelimiä.

Niiden avulla humboldtinkalmari tuottaa nahkaansa eräänlaisen taustavalon, joka hohtaa syvällä pimeydessä. Sitä vasten kalmarit pystyvät sitten tekemään tummia kuvioita supistelemalla pigmenttisolujaan.

Kalmarien kieli on monimutkaista. Niiden nahka voi väreillä samaan tapaan kuin tietokoneen näyttöruutu, ja ne myös välkyttävät erilaisia kuvioita.

Toisinaan ne muuttavat toisen kylkensä tummaksi ja toisen vaaleaksi, tai ne voivat värittää yksittäisiä ruumiinosiaan. Nahan väri vaihtelee punaisesta valkoiseen.

Tutkijat eivät pystyneet varmistamaan, hohtavatko kalmarit todella myös täydessä pimeydessä.

Kalmarien viestintää seurattiin nyt sukelluslaitteen valaisemana, sillä laitteen kamerat eivät ole tarpeeksi herkkiä nähdäkseen pilkkopimeässä. Havaintoaineisto on pääosin kymmenen vuoden takaa.

Jos kalmarien elämää seurattaisiin uudemmilla laitteilla, kamera voisi erottaa hohdon syvyydessä, tutkijat toivovat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla