Valokuvaaja Eadweard Muybridgen kuvaama selkäsauna 1800-luvulla. Ihmisten ja eläinten liikettä tutkiskellut Muybridge tunnetaan parhaiten kuvasarjasta, jolla hän todisti, että laukassa hevosen kaikki jalat ovat hetken irti maasta.
Valokuvaaja Eadweard Muybridgen kuvaama selkäsauna 1800-luvulla. Ihmisten ja eläinten liikettä tutkiskellut Muybridge tunnetaan parhaiten kuvasarjasta, jolla hän todisti, että laukassa hevosen kaikki jalat ovat hetken irti maasta.

Geenimuoto selittää, miksi yleinen taloustilanne vaikuttaa joidenkin äitien kasvatustyyliin.

On mahdollista, että äiti, joka kasvatti kymmenen vuotta sitten syntynyttä esikoistaan hellästi, turvautuu nyt huutamiseen ja tukistamiseen tämän viisi vuotta nuoremman sisaruksen kanssa. Talouden taantuma näet muuttaa joidenkin äitien kasvatusotteita anakarammiksi, paljastaa Pnas-lehdessä julkaistu tutkimus.

Ote tiukkeni vain äideillä, joilla on tietty geenimuoto. Se löytyi yli puolelta tutkituista naisista. Kyseessä on DRD2 Taq1A -geeni, joka vaikuttaa muun muassa käyttäytymisen säätelyyn muokkaamalla välittäjäaine dopamiinin eritystä aivoissa. Geenistä on olemassa kaksi vaihtoehtoista versiota eli alleelia. T-tyypin alleeli saa naisen reagoimaan herkästi ympäristön muutoksiin, CC-tyypin geeni puolestaan tekee kantajastaan tässä mielessä vähemmän herkän.

Tutkimuksessa huomattiin, että herkän geenimuodon naiset kovensivat kasvatusotteitaan, kun taantuma lisäsi taloudellista epävarmuutta heidän kotiseudullaan. CC-tyypin naisten kasvatustyyli ei huonoista talousuutisista muuttunut.

”Yleisesti ajatellaan, että taloudelliset vaikeudet perheessä aiheuttavat stressiä, joka heikentää kasvatuksen laatua”, kommentoi tutkija Dohoon Lee, ”Mutta nämä löydökset osoittavat, että laskusuhdanne laajemmassa yhteisössä voi vaikuttaa kasvatukseen haitallisesti ­­­­riippumatta yksittäisen perheen oloista.”

Nousukaudella T-tyypin äitien huomattiin turvautuvan ankariin kasvatuskäytäntöihin CC-äitejä harvemmin. Ympäristöönsä herkästi reagoivat naiset olivat siis joko muita pitkämielisempiä tai lyhytpinnaisempia äitejä sen mukaan, miten taloustilanne kehittyi.

Tulos saatiin haastattelemalla liki 5000:n vuosina 1998­­–2000 syntyneen lapsen äitejä heidän kasvatusmenetelmistään, kun lapsi oli kolmen, viiden ja yhdeksän vuoden ikäinen. Lisäksi 2600 äidiltä ja lapselta otettiin DNA-näyte.

Ankarana tai kovakouraisena kasvatuksena tutkimuksessa pidettiin muun muassa uhkailua, huutamista, läimäyttämistä ja selkäsaunoja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?