Tahdonvoima riittää vaikka ikuiseen karkkilakkoon. Kuva: Timo Hämäläinen
Tahdonvoima riittää vaikka ikuiseen karkkilakkoon. Kuva: Timo Hämäläinen

Käsitys tahdonvoiman väsymisestä on kumottu. Amerikkalaiset uskovat, että mieli tarvitsee lepoa, mutta eurooppalaisia henkinen urakka tuntuu vain virkistävän.

Miksi jotkut ihmiset menettävät tahdonvoimansa vaikeissa oloissa ja toiset luottavat, että se kantaa, vaikka edessä on vuoren korkuisia ongelmia?

Vastaus piilee siinä, pitääkö sisua rajallisena vai rajattomana resurssina.

Tämä kävi ilmi kahden psykologian professorin tutkimuksessa. Christopher Napolitano Illinoisin yliopistosta ja Veronika Job Zürichin yliopistosta testasivat yli 1 100 amerikkalaista ja 1 600 eurooppalaista suositulla arviointityökalulla, joka mittaa implisiittistä teoriaa tahdonvoimasta vaativissa henkisissä tehtävissä (the Implicit Theory of Willpower for Strenuous Mental Activities Scale, eli ITW-M).

Implisiittiset teoriat ovat ihmisten omia käsityksiä erilaisista ominaisuuksistaan, kuten älykkyydestä, persoonallisuudesta tai terveydestä.

Toisin kuin tieteellisiä teorioita, implisiittisiä teorioita vaalitaan usein tiedostamatta niitä. Saati että ajateltaisiin, miten ne vaikuttavat käyttäytymiseen.

ITW-M sisältää listan väitteitä, ja osallistujien on arvioitava kuuden kohdan asteikolla, missä määrin samaa mieltä he ovat. Koehenkilöiden on otettava kantaa esimerkiksi tähän: ”Raskaan henkisen ponnistuksen jälkeen energiani on kulunut loppuun ja minun täytyy levätä palautuakseni.”

Tutkimuksessa mukana olleet amerikkalaiset uskoivat saksalaisia ja sveitsiläisiä useammin, että he tarvitsevat taukoja ladatakseen akkuja sen jälkeen kun ovat rasittaneet mieltään.

Eurooppalaisia henkinen urakka tuntui pikemminkin virkistävän, ja he olivat heti valmiita ottamaan vastaan seuraavan haasteen.

”Ratkaisevaa on se, mitä ajattelemme tahdonvoimasta. Kun miellämme sen rajalliseksi voimavaraksi, se on kuin lihas, joka rasittuu ja jonka pitää levätä. Niinpä vaativat tehtävät uuvuttavat meidät ja tarvitsemme lepohetkiä sellaisten välissä”, Napolitano selittää yliopiston tiedotteessa.

Sen sijaan raudanlujan tahdon salaisuus piilee uskossa, että sitä riittää loputtomiin. Tällä tavoin ajattelevat ihmiset eivät stressaantuneinakaan hevin sorru ylensyömiseen, shoppailuun tai tv-sarjojen ahmimiseen.

Useimmat muut taas retkahtavat tuon tuosta paheisiin, joita ovat päättäneet välttää.

Se, millaisia tunteita ihminen liittää tahdonvoimaansa vaikuttaa siihen, miten hän käyttäytyy. Napolitanon mukaan nuo tunteet ovat muutettavissa. Tutkimus on vapaasti luettavissa ResearchGatessa.

Job on aiemmissa tutkimuksissaan osoittanut, että oma käsitys tahdonvoiman luonteesta näkyy opiskelijoiden suorituksissa.

Kun opiskelijoihin kohdistui suuria vaatimuksia, huonompia arvosanoja saivat ne, jotka pitävät tahdonvoimaa rajallisena resurssina.

Viikkoa ennen loppukokeita tällaiset opiskelijat söivät enemmän epäterveellistä ruokaa ja välttelivät pänttäämistä enemmän kuin ne, joiden mielestä tahdonvoimaa riittää loputtomasti.

Psykologiassa oli pitkään vallalla hypoteesi, jonka mukaan tahdonvoima lopulta ehtyy, kun sitä on tarpeeksi rasitettu. Tämän osoittivat psykologian professori Roy Baumeister Case Western Reserve -yliopistosta vuonna 1998 kuuluisassa kokeessa, jossa koehenkilöiden eteen oli asetettu suklaakeksejä ja punaisia sekä valkoisia retiisejä.

He saivat syödä vain jompiakumpia. Sitten he joutuivat ratkaisemaan mahdotonta aivopähkinää. Suklaaherkkuja natustelleet jaksoivat yrittää keskimäärin 19 minuuttia, retiisejä narskutelleet vain kahdeksan. Tutkijoiden mukaan erot selitti se, että retiisien pureskelu oli kuluttanut tahdonvoimaa.

Vuonna 2010 psykologian opiskelija Evan Carter Miamin yliopistosta tutki perusteellisesti meta-analyysin, joka käsitteli lähes 200:aa tahdonvoiman ehtymisestä tehtyä koetta. Myöhemmin hän ja hänen työtoverinsa perehtyivät vielä toisiin samantyyppisiin kokeisiin. Kummassakaan hankkeessa ei löytynyt tahdonvoiman ehtymisen hypoteesia puoltavia todisteita.

Carter ja psykologian professori Martin Hagger Curtin-yliopistosta teettivät teettivät 24 laboratoriossa eri puolilla maailmaa testin. Siinä osa osallistujista pelasi hankalaa tietokonepeliä ja osa ei tehnyt mitään. Sitten molemmat ryhmät pelasivat toista vaikeaa tietokonepeliä.

Tuloksiin ei useimmiten vaikuttanut juuri lainkaan se, kumpaan ryhmään koehenkilö kuului.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä36422
Liittynyt6.12.2009

Tahdonvoimaa riitää, jos uskoo siihen

Merlin kirjoitti: Moraalittomuudella tarkoitan mm. tätä: Ongelma on siinä kun tulkitaan tilastolliset tutkimukset ja yksilöt yhteismitallisina. Henkilö tupakoi koko aikuisen ikänsä ja eli 105 vuotaaksi, ahaa tupakointi on terveellistä. Henkilö söi suositusten mukaan koko aikuisikänsä ja kuoli 50 vuotiaana, ahaa ravintosuositukset ovat epäterveellisiä.
Lue kommentti

Eurooppalaiset miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Herrasmiehet pitävät vaaleaveriköistä, kuuluu kuuluisan Marilyn Monroe -elokuvan nimi. Ilmeisesti todella pitävät. Muuten olisi vaikea selittää, miksi vaaleahiuksisuus on naisilla luontaisesti paljon yleisempää kuin miehillä.

Miehillä taas on huomattavasti todennäköisemmin mustat hiukset. Se voi puolestaan selittyä naisten viehtymyksellä tummahiuksisiin miehiin.

Tätä päätyi ihmettelemään tutkijaryhmä, joka selvitti laajassa tutkimuksessa hiusten väriin vaikuttavia geenejä.

Nature Genetics -tiedelehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa monikansallinen ryhmä onnistui kartoittamaan 124 uutta geeniä, jotka vaikuttavat hiusten väriin. Aiemmin hiusväriin vaikuttavia geenejä oli löydetty noin tusina.

Tutkimus on toistaiseksi laajin aiheesta tehty: siinä tutkittiin yhteensä 300 000 eurooppalaistaustaisen ihmisen geeniperimää Euroopassa ja Amerikassa.

Tutkimuksessa paljastui monta mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin naisilla vaaleat hiukset ovat kaksi kertaa yleisemmät kuin miehillä. Miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Tämä pätee sekä perimältään eurooppalaistaustaisiin ihmisiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Löydös oli tutkijoille yllätys.

Tutkijat hakevat syytä parinvalinnasta.

”Osa voi johtua evoluutiosta, sillä vaaleahiuksiset naiset saavat miehiä helpommin, ja vastaavasti tummahiuksiset miehet menestyvät paremmin parisuhdemarkkinoilla vaaleahiuksisiin miehiin verrattuna”, sanoo geneettisen epidemiologian professori Tim Spector Lontoon King’s Collegesta BBC-uutiskanavan haastattelussa.

Hiusten väriin kohdistuu siis sukupuolivalintaa, mikä auttaa pitämään ominaisuutta yleisenä populaatiossa. Spector kuitenkin korostaa, että tämä on spekulointia.

Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa.

Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu.

Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Ei tiedetä, miksi geenien ilmeneminen muuttuu tällä tavalla. Siihen vaaditaan jatkotutkimusta. Tutkijoita kiinnostaisi sekin, onko taustalla jokin nykyajan kulttuurillinen muutostekijä.

Ihmisen geenit ovat soluissa kiveen hakattuja, mutta epigeneettinen taso on altis ympäristön aiheuttamille muutoksille.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä1478
Liittynyt10.10.2011

Naiset ovat paljon useammin blondeja kuin miehet

" Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa. Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu." Hiusten väri voi vaihtua montakin kertaa elämän aikana. Esimerkiksi ihan vauvana tumma, lapsena vaalea ja tummuu taas vanhetessa, kunnes vaalenee ja lopulta harmaantuu tai putoaa. Tuota värinvaihtelua...
Lue kommentti

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House
Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House

Niin sanottu ylivertaisuusvinouma saa epäpätevän ihmisen yliarvioimaan omaa osaamistaan ja pätevän vähättelemään itseään.

Mitä vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Krugerin vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

Politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

Anson kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2600 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

Kokeen toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.