Taiteilijan näkemys Eta Carinaen purkausten syöksemistä, tähdestä loittonevista pölypilvistä. Kuva: Lynette Cook
Taiteilijan näkemys Eta Carinaen purkausten syöksemistä, tähdestä loittonevista pölypilvistä. Kuva: Lynette Cook

Supermassiivinen Eta Carinae johdatti tutkijat valesupernovien jäjille.

Eta Carinae, joka on noin sadan auringon massallaan suurin ja valovoimaisin tähti meidän osassamme Linnunrataa, kirkastui entisestään vuonna 1843, kun se sinkosi osan massastaan avaruuteen. Purkaus oli huomattavasti supernovaräjähdystä vaisumpi, joten se arvioitiin vain pieneksi pintapurkaukseksi.

Nyt yhdysvaltalaisen Berkeleyn yliopiston tähtitieteilijät huomasivat, että osa purkauksen syöksemästä aineesta etääntyykin tähdestä sellaista vauhtia, että purkauksen täytyi vapauttaa energiaa vähintään tuplasti aiempaan arvioon verrattuna. Kyseessä olisi siis aivan uudentyyppinen räjähdys.

Vastaavanlaisia räjähdyksiä, jotka synnyttävät supernovalle tyypillisen paineaallon, mutta jotka ovat supernovaa himmeämpiä, eivätkä johda tähden tuhoon, on havaittu muistakin galakseista. Niitä kutsutaan ”valesupernoviksi”.

”Emme tiedä näiden räjähdysten syytä, mutta ainakin meillä on nyt omassa galaksissamme sellaisen prototyyppi, Eta Carinae”, sanoo tutkimusryhmän johtaja, Nathan Smith.

Eta Carinaen 1800-luvun räjähdyksessä syöksemää pölypilveä kutsutaan Homunculus Nebulaksi. Tähden ympärillä näkyy myös toinen rengas, jonka arvellaan syntyneen tuhannen vuoden takaisessa pienemmässä purkauksessa.

Tutkijat eivät pysty ennustamaan tarkasti yli 30 auringon massaisten tähtien kohtaloa. Mikäli Smithin ryhmä on oikeassa, Eta Carinaen kaltaisten supermassiivisten tähtien kuolinkamppailuun voi liittyä useampien pienempien rähähdysten sarja ennen lopullista supernovaräjähdystä ja luhistumista mustaksi aukoksi.

Tutkimuksen julkaisi Nature.