Havainnekuvassa näemme Linnunradan päältä päin. Aurinko on merkitty koordinaatiston keskustaan. Tutkijat paikansivat tähtihautomon Scutum-Centauruksen haarakkeessa keskustan toiselta puolen. Kuva: NASA/JPL-Caltech/R. Hurt (SSC/Caltech)
Havainnekuvassa näemme Linnunradan päältä päin. Aurinko on merkitty koordinaatiston keskustaan. Tutkijat paikansivat tähtihautomon Scutum-Centauruksen haarakkeessa keskustan toiselta puolen. Kuva: NASA/JPL-Caltech/R. Hurt (SSC/Caltech)

Galaksin toisella puolella olevan kierteishaarakkeen kaari hahmottui majakkamaisen kohteen avulla.

Tähtitieteilijät ovat onnistuneet katsomaan Linnunradan keskustan läpi galaksin toiselle puolelle ja hahmottamaan siellä piilottelevan spiraalihaarakkeen muotoa.

Tiedetään, että kotigalaksimme Linnunrata koostuu keskustaa kiertävistä spiraalimaisista haaroista. Yhdessä sellaisessa mekin kierrämme maapallon mukana Aurinkoa.

Koska olemme samassa samassa tasossa koko galaksin kanssa, näkyvyys galaksin toiselle puolelle on tukossa. Etenkin Linnunradan keskustassa kaasu- ja pölypilvet peittävät näkyvyyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näkyvä valo pysähtyy galaktisiin pilviin. Siksi emme pysty näkemään näkyvän valon aallonpituuksilla toimivilla kaukoputkilla kuin 13 000 valovuoden päähän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt kuitenkin Max Planck -instituutin Alberto Sanna ja työtoverit bongasivat Linnunradan vastakkaiselta laidalta, 66 000 valovuoden päästä eräänlaisen tähtihautomon, jossa sikiää uusia tähtiä.

Tähtihautomot sisältävät vesihöyrypilviä, jotka hohtavat mikroaaltosäteilyä. Mikroaaltosäteily pystyy läpäisemään näkyvyyttä sumentavat pöly- ja kaasupilvet.

Tähtien syntypaikkojen avulla tutkijat voivat paikantaa kohtia spiraalihaarakkeissa vähän samaan tapaan kuin majakat osoittavat rantaviivan, kuten Science-lehden artikkelissa verrataan.

”Tämä on hämmästyttävää. Katsomme käytännössä galaksin toiselle puolelle”, Sanna sanoo Science-lehdelle.

Tähtitieteilijät käyttivät mittauksiinsa Very Long Baseline Array eli VLBA-radiokaukoputkia, joita on kymmenen eri puolilla Yhdysvaltoja. Yhdessä ne muodostavat virtuaaliteleskoopin, jonka erotuskyvyllä voisi havaita viiden sentin kolikon Kuussa.

Mittaukset tehtiin puolen vuoden välein, kun maapallo oli vastakkaisilla puolilla Aurinkoa. Näin tutkijat saattoivat havaita tähtihautomon sijainnin muutoksen suhteessa taustana toimiviin kaukaisiin galakseihin. Mittauksista voi laskea kohteen sijainnin perusgeometrialla.

Ryhmä on paikantanut galaksista 150 kohdetta, mutta tähän mennessä kaikki ovat olleet tällä puolella galaksin keskustaa. Uusin havainto, josta he raportoivat Science-lehdessä, on siis huikeiden 66 000 valovuoden päässä galaksin toisella laidalla.

Sijainnin perusteella tähtihautomo kuuluu Kilven-Kentaurin kierteishaarakkeeseen. Haarake alkaa meidän puoleltamme galaksia ja kaartuu pitkälle keskustan toiselle puolelle.

Havaintojensa perusteella tutkijat päättelivät, että haarakkeessa kiertymiskulma voi vaihdella.

Tämä ja aiemmat paikannukset vahvistavat tutkijoiden mukaan käsitystä, että Linnunradassa on kaikkiaan neljä päähaaraketta. Kilven-Kentaurin lisäksi näitä ovat Jousimiehen ja Perseuksen haarakkeet sekä Ulkohaara.

Aurinkokunta kuuluu pikkuhaarakkeeseen, joka sijoittuu Jousimiehen ja Perseuksen väliin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla