Havainnekuvassa näemme Linnunradan päältä päin. Aurinko on merkitty koordinaatiston keskustaan. Tutkijat paikansivat tähtihautomon Scutum-Centauruksen haarakkeessa keskustan toiselta puolen. Kuva: NASA/JPL-Caltech/R. Hurt (SSC/Caltech)
Havainnekuvassa näemme Linnunradan päältä päin. Aurinko on merkitty koordinaatiston keskustaan. Tutkijat paikansivat tähtihautomon Scutum-Centauruksen haarakkeessa keskustan toiselta puolen. Kuva: NASA/JPL-Caltech/R. Hurt (SSC/Caltech)

Galaksin toisella puolella olevan kierteishaarakkeen kaari hahmottui majakkamaisen kohteen avulla.

Tähtitieteilijät ovat onnistuneet katsomaan Linnunradan keskustan läpi galaksin toiselle puolelle ja hahmottamaan siellä piilottelevan spiraalihaarakkeen muotoa.

Tiedetään, että kotigalaksimme Linnunrata koostuu keskustaa kiertävistä spiraalimaisista haaroista. Yhdessä sellaisessa mekin kierrämme maapallon mukana Aurinkoa.

Koska olemme samassa samassa tasossa koko galaksin kanssa, näkyvyys galaksin toiselle puolelle on tukossa. Etenkin Linnunradan keskustassa kaasu- ja pölypilvet peittävät näkyvyyttä.

Näkyvä valo pysähtyy galaktisiin pilviin. Siksi emme pysty näkemään näkyvän valon aallonpituuksilla toimivilla kaukoputkilla kuin 13 000 valovuoden päähän.

Nyt kuitenkin Max Planck -instituutin Alberto Sanna ja työtoverit bongasivat Linnunradan vastakkaiselta laidalta, 66 000 valovuoden päästä eräänlaisen tähtihautomon, jossa sikiää uusia tähtiä.

Tähtihautomot sisältävät vesihöyrypilviä, jotka hohtavat mikroaaltosäteilyä. Mikroaaltosäteily pystyy läpäisemään näkyvyyttä sumentavat pöly- ja kaasupilvet.

Tähtien syntypaikkojen avulla tutkijat voivat paikantaa kohtia spiraalihaarakkeissa vähän samaan tapaan kuin majakat osoittavat rantaviivan, kuten Science-lehden artikkelissa verrataan.

”Tämä on hämmästyttävää. Katsomme käytännössä galaksin toiselle puolelle”, Sanna sanoo Science-lehdelle.

Tähtitieteilijät käyttivät mittauksiinsa Very Long Baseline Array eli VLBA-radiokaukoputkia, joita on kymmenen eri puolilla Yhdysvaltoja. Yhdessä ne muodostavat virtuaaliteleskoopin, jonka erotuskyvyllä voisi havaita viiden sentin kolikon Kuussa.

Mittaukset tehtiin puolen vuoden välein, kun maapallo oli vastakkaisilla puolilla Aurinkoa. Näin tutkijat saattoivat havaita tähtihautomon sijainnin muutoksen suhteessa taustana toimiviin kaukaisiin galakseihin. Mittauksista voi laskea kohteen sijainnin perusgeometrialla.

Ryhmä on paikantanut galaksista 150 kohdetta, mutta tähän mennessä kaikki ovat olleet tällä puolella galaksin keskustaa. Uusin havainto, josta he raportoivat Science-lehdessä, on siis huikeiden 66 000 valovuoden päässä galaksin toisella laidalla.

Sijainnin perusteella tähtihautomo kuuluu Kilven-Kentaurin kierteishaarakkeeseen. Haarake alkaa meidän puoleltamme galaksia ja kaartuu pitkälle keskustan toiselle puolelle.

Havaintojensa perusteella tutkijat päättelivät, että haarakkeessa kiertymiskulma voi vaihdella.

Tämä ja aiemmat paikannukset vahvistavat tutkijoiden mukaan käsitystä, että Linnunradassa on kaikkiaan neljä päähaaraketta. Kilven-Kentaurin lisäksi näitä ovat Jousimiehen ja Perseuksen haarakkeet sekä Ulkohaara.

Aurinkokunta kuuluu pikkuhaarakkeeseen, joka sijoittuu Jousimiehen ja Perseuksen väliin.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Some ja pelit muokkaavat aivoja samalla tavalla kuin porno tai päihteet.

Moni vitsailee olevansa riippuvainen Facebookista tai Instagramista, mutta addiktio voi olla aivan todellinen, muistuttaa Helsingin Sanomat jutussaan.

Kiinassa arviolta yhdeksän prosenttia ja Japanissa kahdeksan prosenttia nuorista on nettiriippuvaisia. Kiina luokitteli internet-riippuvuuden sairaudeksi jo vuonna 2008.

Internet-riippuvuuden mekanismit ovat samankaltaisia kuin muissakin riippuvuuksissa.

”Riippuvuutta voi aiheuttaa oikeastaan mikä tahansa, mistä aivot saavat nopeita palkintoja”, Helsingin yliopiston aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.

Taustalla on aivojen palkkiojärjestelmä, joka aktivoituu muun muassa syömisen ja seksin yhteydessä. Sen tarkoitus on varmistaa eloonjääminen.

Facebook, Twitter, Instagram ja pelinkehittäjät osaavat hyödyntää aivojen palkkiojärjestelmää. Palveluita on hiottu niin, että käyttäjälle tulee jatkuvasti pieniä yllätyksiä: tulee ilmoituksia tykkäyksistä, viestejä kavereilta, uutisia ja videoita.

Lyhyet ilmoitukset herättävät uteliaisuuden ja antavat nopeasti dopamiinitujauksen. Tämän vuoksi Twitter koukuttaa paremmin kuin pitkät kirjoitukset.

Riippuvuuden kehittyessä aivojen toiminta muuttuu alueilla, jotka ovat vastuussa motivaatiosta, kognitiivisista toiminnoista, itsehillinnästä ja viivästyneen palkkion odottamisesta.

Myös hormonien pitoisuudet aivoissa muuttuvat. Hiljattain korealaiset tutkijat havaitsivat, että nuorilla nettiriippuvaisilla aivojen välittäjäaine gaban pitoisuus oli tavallista korkeampi. Tämän tiedetään aiheuttavan uneliaisuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta.

Kysely

Oletko nettiriippuvainen?