Luovan ihmisen äly laukkaa joustavasti ja osaa yhdistellä yllättäviä asioita toisiinsa. Sama piirre voi kuitenkin olla kytköksissä skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Luovan ihmisen äly laukkaa joustavasti ja osaa yhdistellä yllättäviä asioita toisiinsa. Sama piirre voi kuitenkin olla kytköksissä skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Otaksuma luovuuden ja mielisairauden yhteydestä saa uutta tukea Ruotsissa tehdystä tutkimuksesta.

Taidekorkeakouluissa opiskelleet päätyvät muuta väestöä herkemmin sairaalahoitoon mielenterveyden häiriön vuoksi.

Taidekorkeakoulun kasvatit sairastuvat aikuisiällä skitsofreniaan 90 prosenttia todennäköisemmin kuin valtaväestö. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön he sairastuvat 62 prosenttia ja masennukseen 39 prosenttia muita todennäköisemmin.

Ruotsalaisten ja brittiläisten tutkijoiden The British Journal of Psychiatryssa julkaisema artikkeli pohjautuu Ruotsin kansanterveystilastoihin.

Kyse tuskin on siitä, että taidekorkeakoulut lietsoisivat ihmisissä mielisairautta.

Luultavammin samat geneettiset tekijät, jotka johtavat luovuuteen, voivat johtaa myös mielenterveyden häiriöihin. Useiden tutkimusten mukaan poikkeuksellisen luovien ihmisten sukulaiset kärsivät muita enemmän skitsofreniasta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.

Yhteys saattaa aivotasolla selittyä sillä, että niin skitsofreenikoilla kuin heidän luovilla sisaruksillaankin aivopuoliskot eivät ole tavanomaisen lukkiintuneita omiin tehtäviinsä vaan tietovirta aivopuoliskojen välillä on joustavaa ja ryöpsähtelevää.

Parhaimmillaan joustavuus ruokkii luovuutta. Mutta jos kognitiivinen prosessi menee liian häröksi, ihminen menettää otteensa tajuntaansa ja todellisuuteen.

”Luovuuteen usein kuuluu ideoiden ja asioiden yhdisteleminen eri tavalla kuin muut tekisivät”, psykoosien tutkimukseen erikoistunut James McCabe King’s College Londonista sanoo New Scientist -lehdelle.

”Mutta harhat toimivat täysin samoin. Ihminen voi kuvitella tietyn väriset vaatteet merkiksi siitä, että henkilö on osallisena salaliitossa.”

Luovuuden ja mielisairauksien yhteyksiä on tutkittu paljon. Löydöksen yleistettävyyttä kuitenkin ovat nakertaneet verraten pienet otokset.

Uutta tulosta voi pitää sikäli luotettavana, että otoksessa on peräti neljä ja puoli miljoonaa ruotsalaista. Yhteys luovuuden ja mielisairauden välillä säilyi senkin jälkeen, kun aineistosta vakioitiin älykkyysosamäärä ja muita taustamuuttujia.

Sikäli tutkimus vetää mutkia suoraksi, että ”luovaksi” määriteltiin ihmiset, jotka ovat opiskelleet taidekorkeakouluissa.

Kaikki luovat ihmiset eivät suinkaan käytä lahjojaan pyrkimällä taidekorkeakouluihin, ja kaikki taidekorkekouluissa opiskelleet eivät välttämättä ole erityisen luovia.

Toisaalta: jotta niinkin abstraktia asiaa kuin luovuus voi tutkia tilastollisesti koko väestön tasolla, pitää tehdä karkeita yleistyksiä. Se, että taidekorkeakouluissa on keskimääräistä luovempaa väkeä, on käypä oletus.

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Taidekouluja käyneiden mieli sairastuu herkemmin

ID10T kirjoitti: Ei se taidekoulun käyminen liity asiaan mitenkään. Toki taiteellisesti lahjakkaat sen todennäköisemmin käyvät, mutta ei täysin lahjattomasta tule taiteilijaa taidekoulussakaan. Hitler oli myös lahjakas taidemaalari, ja kuinkas hänelle kävikää ihan ilman taidekoulua :) Aika hyvin. Menesty kyllä aikansa. Se on enempi mihin "seppo" pystyy kymmenenkään elämänsä aikana.
Lue kommentti

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.