Helsingin yliopiston tutkijat perehtyivät pikkuruisten puoliapinoiden elämään Madagaskarilla.

Afrikan itärannikolla sijaitseva Madagaskar on kuulu erilaisista puoliapinoistaan. Näistä pienin on noin 40-grammainen hiirimaki, Microcebus rufus. Yöllä viidakon kätköissä liikkuvan hiirimakin sosiaalinen elämä on tähän asti ollut pitkälti hämärän peitossa.

Nyt Helsingin yliopiston, kahden yhdysvaltalaisen yliopiston ja madagaskarilaisen tutkimuskeskuksen tutkijat keksivät käyttää hiirimakien sosiaalisten suhteiden tutkimuksissa apuna täitä, jotka vaivaavat yksinomaan hiirimakeja.

Tutkijat seurasivat, miten Lemurpediculus verrucosus -täit siirtyivät hiirimakista toiseen. Pyydystettyjen hiirimakien korvakarvoissa majailevat täit merkittiin tietyn värisellä kynsilakalla ja eläimet vapautettiin. Uudelleen ansoihin päätyneistä hiirimakeista seurattiin, miten täit olivat siirtyneet isännästä toiseen.

Jo aiemmin oli havaittu, että täit eivät elä kovin kauan isäntänsä ulkopuolella. Niiden siirtyminen eläimestä toiseen vaatii siis läheistä kontaktia.

"Täit eivät suinkaan liikkuneet tasaisesti koko populaatiossa. Vain vajaat puolet populaatiosta osallistui tähän merkittyjen täiden vaihtoon, ja kaikki täitä luovuttaneet tai saaneet yksilöt olivat koiraita", toteaa tutkija Sarah Zohdy Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutista.

Koiraiden vilkasta täidenvaihtoa selittää se, että ne käyttävät usein yhteisiä nukkumapesiä. Näin koiraat ovat pitkiäkin aikoja likellä toisiaan. Täiden vaihtuvuudessa ilmeni tosin yksilökohtaisia eroja. Tutkimuksen vanhimmalla koiraalla oli runsaasti täitä ja ilmeisen vilkkaita sosiaalisia kontakteja, sillä se keräsi täitä monelta koiraalta. Nuorin, yhtä lailla täiden vaivaama koiras taas oli luopunut vain yhdestä täistä saamatta muita tilalle. Toiset koiraat toimivat pääasiassa "täidenluovuttajina".

Lisääntymisaikaan liittyvän testosteronin määrän kasvun on aiemmissa tutkimuksissa todettu lisäävän alttiutta loistartunnoille. Tämä voisi selittää sen, miksi täit näyttivät siirtyvän vain hiirimakikoiraiden välillä. Naaraat saattavat tutkijoiden mukaan kuitenkin toimia täiden välittäjinä.

Hiirimakista toiseen siirtyneiden täiden karttaa verrattiin myös eläinten kiinniottopaikkoihin. Hiirimakien todettiin kulkeneen pitempiä matkoja ja olleen yhteyksissä muihin laajemmalla alueella kuin yleensä oli ajateltu.

Tutkimuksen julkaisi BMC Ecology.

Lue myös Tiede-lehden 11/2009 artikkeli Madagaskar lumoaa tiedeturistin.